Siirry pääsisältöön

Hyytyikö keskustelu taiteilijoiden huonosta tilanteesta?

Keväällä taiteilijoiden asioista puhuttiin aika laajasti ja myös eriväristä poliittista myötätuntoa osoitettiin taiteilijakunnalle. Mutta vaalien jälkeen näyttävät nämä taiteilijoiden elatuksen murheet taas unohtuvat ja siirtyvän jonnekin taka-alalle tärkeimpien asioiden tieltä. Ja myös taiteilijakunta näyttää olevan hissukseen ja hieman odottavalla kannalla.

Asioihin ei kuitenkaan tule muutosta odottamalla ääneti ateljeessa. Siksi lähetin muutama viikko sitten Hesarin mielipiteeseen pienen kirjoituksen, mutta harmikseni Hs ei sitä kuitenkaan julkaissut, joten laitan sen nyt tähän. Keskustelu olisi hyvä käynnistää uudelleen ja puhua asiat ja epäkohdat auki ja etsi uusia näkökulmia ja erilaisia toimintamalleja. Ohessa myös kuva "paraatin jälkeen" etsauksesta (1994), joka mielestäni sopii hyvin tämän aiheen kuvitukseksi. Tässä mielipidekirjoitus:

Uudessa budjettiesityksessä unohdetaan jälleenkerran suomalaisen taiteilijakunnan ahdinko. Luvassa on pientä "indeksikorotusta", eli taiteilijoiden tilanne ei tule muuttumaan yhtään valoisemmaksi, ainakaan lähitulevaisuudessa.

Päivän mantra näyttää myös olevan kulttuurivienti. Hyvä ja kannatettava ajatus sinänsä. Mutta etenevätkö kultuurin asiat nyt järkevästi, "tyvestä puuhun"-periaatteella vai onko kabineteissa sovittu että nyt yritetään jonkinlaista suoraa "latvaloikkaa"? Eikö yleensä kaikenlaisessa viennissä ole niin että "tuotannon" tulisi olla ensin kunnossa ja että myös "kotimarkkinoiden" tulisi toimia edes siedettävästi?

Kuvataiteessa tilanne on nyt se että ns. "tuotanto" takkuilee pahanlaatuisesti, kun suuri osa taiteilijakuntaa keskittää päähuomionsa toimeentulo-ongelmien ratkomiseen ja haaskaa energiat hanttihommiin, eikä niinkään taiteelliseen työskentelyyn. Ja mitä "kotimarkkinoihin" tulee, niin niitä ei oikeastaan ole. Pieni joukko gallerioita ja muita aktiiveja sinnittelee kiitettävästi taiteen myynnin parissa, mutta laajemmin taide ei käy kaupaksi, eikä kiinnosta.

Yksi konkreettinen keino, joka voisi osaltaan parantaa taiteilijoiden tilannetta ja hieman myös "laajentaa markkinoita", on ns. taidelainaamo toiminnan kehittäminen valtakunnalliseksi järjestelmäksi. Paikallisten taiteilijaseurojen pyörittämiä artoteekkejä on jo nyt toiminnassa muutamilla paikkakunnilla suurempien kirjastojen yhteydessä. Ja kokemuksen näistä ovat olleet rohkaisevia.

Taidelainaamojen kautta taide leviää laajemmalle ja saavuttaa myös sellaisia ihmisiä jotka eivät muuten koskaan käy gallerioissa tai museoissa. Taidelainaamosta voi kuka tahansa saada teoksen mukaansa pientä kuukausivuokraa vastaan. Ja koska vuokra toimii myös osamaksuna, niin useimmiten lainatut teokset myös lunastetaan omiksi.

Kulttuuripäättäjien kannattaisi etsiä keinot ja käytännöt taidelainaamotoiminnan laajentamiseksi koko maan kattavaksi järjestelmäksi, sillä tämä auttaisi taiteilijakuntaa enemmän kuin pelkät tyhjät lupaukset ja indeksikorotukset. Tilanne kotimaassa olisi ensin rakennettava kuntoon, jotta viennillä olisi edellytykset vielä silloinkin kun tämä ns. kulttuurinvientihanke tulee tiensä päähän.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Petas-Baari

Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien risteyksen tuntumassa. Paikka jää juuri ja juuri Kauniaisten puolelle. Nyt rakennus on purettu ja tilalle on kohoamassa "Kukkalaakso" niminen kerrostalo asuinalue. Rakennuksessa toimi vuosikymmeniä legendaarinen Petas-Baari ja kauppa. Rakennus valmistui ennen sotia 1938. Baari oli omana aikanaan varsin suosittu ohikulkijoiden kohtaus- ja taksimiesten taukopaikka. 1970-80 luvulla kaupan rakennukseen tuli U.Suomalaisen TV korjaamo ja myymälä. Toiminta hyytyi 90-luvun alun laman myötä. 1997 Petas-Baari toimi mm. Trabant Express sketsisarjan kulissina. Tässä Youtuben pätkä Jasso Laamasen pajatson peluusta. Itsekin olen joskus vuosikymmeniä sitten käynyt baarissa pajatsoa kokeilemassa ja syömässä kuivan juustosämpylän. Kaupparakennuksen päädyssä oli iso käsinmaalattu Hellaksen Figarol-mainos, jossa ajan havina on vahvasti läsnä. Jos muistat

What is Expandism?

Longer version of this article is at my  homepage . Expansion in Art-making and Expansion-motivated art Introduction This article is a compact study of expansion in the context of making a piece of art. I believe that expansion is one aspect of all kinds of making of art. It has been neglected topic, even unseen, but the phenomenon is real and it is connected to art making, for it is impossible to make a piece of art without its expansion to some space. A work of art is always located in some space – on paper or canvas, in real or imaginary place, in this world or in digital one – and a work of art must first enter that space, it must do expansion there to take control of it. And it is the artist's task to make this happen.  By definition expansion means the increase of something in size , number , or importance . It relates to artworks in two ways, first, to the actual size of an artwork, and second, to the making process of an artwork. In some cases these expansions are overla

Inhorealismia

Länsimaisessa oikeusvaltiossa ei kuulema ole sensuuria. Asia ei pidä paikkaansa. Sensuurin ymmärtää hyvin käsitteen inhorealismi yhteydessä. Realismi tarkoitaa todenmukaisuutta (ransk. réalisme) ja inhorealismi sitä kun todellisuus esitetään kaikkein raadollisimmillaan, asioiden inhoittavia piirteitä tarkastellen. Asia on arkipäivää esimerkiksi uutistoimituksissa, joissa joudutaan jatkuvasti miettimään onko jonkin kuva-aineiston (katastrofin uhrit, sodan kauhut, kirurginen leikkaus jne.) näyttäminen julkisesti sopivaa vai ei. Toisin sanoen kuvamateriaalia joudutaan sensuroimaan, niin että esitetty aineisto on linjassa vallitsevien moraalikäsitysten kanssa. Ja myös niin ettei ketään tarkoituksella järkytetä. Inhorealismi liittyy myös taidekentällä säännöllisesti syntyvään kohuun, kun joku taiteilija kyseenalaistaa tätä rajaa, esittelemällä teoksissaan asioita joita emme ole tottuneet näkemään "hyviä lehtimiestapoja" kunnioittavassa yhteikunnassamme. Ihmiset haluavat syödä