9.10.2007

Epäselvä ammatin kuva aiheuttaa ongelmia..

Aika usein törmää eriskummallisiin tapauksiin, joita kuvataiteilijoille on tapahtunut. Sosiaaliturva pettää kun erehtyy sairaana miettimään työasioita tai taiteilijasta voidaan tehdä yrittäjä vastoin hänen omaa tahtoaan ja ilman että hän edes tietää asiasta.

Kun seuraa näitä ja muita kuvataidealan toimeentuloasioihin liittyviä kummallisuuksia, niin tulee siihen johtopäätökseen että syy tähän sekavuuteen on se että taiteilijan ammatin kokonaiskuva on aivan liian epätarkka ja hämärä. Ihan kaikista mielivaltaisista tulkinnosta ei voi syyttää pelkästään viranomaisia, kun me taiteilijat emme itsekään hahmota mitä taiteilijuus ammattina on ja mitä ammatti kokonaisuutena pitää sisällään.

"Virallinen" ja meidän taiteilijoiden laajalti hellimä työn määritelmä on että "kuvataiteilija työllistää itse itsensä saamatta kuitenkaan palkkaa". Taiteen kannalta kiteytys on ymmärrettävä ja oikea, sillä taiteenteon ytimestä löytyvät luovuus ja itseilmaisun vapaus. Mutta taiteilijuuden määrittelyyn ammattina, ei pelkkä taiteenkaan nimissä tapahtuva luovuuden alleviivaaminen yksin riitä. Siihen se on aivan liian kapea-alainen ajatus. Taide on eria asia kuin taiteilijuus ammattina, vaikka siinä taidetta syntyykin.

Kukapa ei haluaisi jatkuvasti työskennellä "vapaasti". Tätä varmasti etsivät kaikki taiteilijat. Mutta ammatissa on kuitenkin kyse kokonaisuudesta, siitä että joutuu hoitamaan kaikenlaisia asioita laajalla sektorilla ja tekemään teoksia myös "rahasta" tai muita huomioiden. Eikö ammattilaisuus ole sitä että kykenee löytämään luovuutensa myös hieman rajatummassa kontekstissa, vaikka työ ei edustaisikaan sitä "puhtaan taiteen" kaikkein vapainta itsensätoteuttamista?

Käytännössä luovuutensa kanssa joutuu asioimaan hyvin erilaisissa vapauden asteissa ja esim. arkirutiineihin kuuluvissa paperitöissä ei löydä luovuutta lainkaan. Mutta nämäkin kuuluvat ammatin kuvaan, eikä tätä voi suppealla ja hieman itsepetokseen haiskahtavalla "vapauden"määritelmällä vesittää.

Vai onko riippumattomassa luovassa flow tilassa olo ja "oikean taiteen" kätilöinti koko totuus ammatista? Onko taiteilijan työnä tuottaa "aitoa" taidetta kulttuurikoneiston rattaisiin ja tehdä se vieläpä "ilman palkkaa"? Tätä vartenko väkeä koulutetaan alalle? Vai voisiko ajatella että myös taiteilija harjoittaa ja kehittää ammattiaan, yrittää ansaita elantoaan ja huolehtii asioistaan, niinkuin muissakin ammateissa toimitaan?

Mielestäni ammatin kuva on jäsentelemätön ja hämärä ja tässä on varmasti osa syy kaikenmaailman kummallisuuksiin joita kuvataiteilija joutuu kohtaamaan yhteiskunnan eri rakenteiden tahoilta. Jos asioita halutaan parantaa, niin ongelmien selvittely tulisi aloittaa ammattikuvan perusteellisella selkeyttämisellä, niin että kaikille on selvää mitä kuvataiteilijan ammatti kokonaisuutena oikein on.

Tämä loisi paremman perustan kaikelle tukijärjestelmien ja muiden rakenteiden uudistamiselle. Esitän tämän haasteena kulttuuri-, sosiaali- ja tulevan työ- ja elinkeinoministeriön suuntaan, joilla kaikilla näyttäisi olevan hieman sormi suussa taiteilijoiden toimeentulo-ongelmien kanssa. Ja haasteena myös meille taiteilijoille. Ehkä nyt olisi jo aika keksiä parempi työnmääritelmä kuin "itse itsensä työllistäminen ilman palkkaa"?

Ei kommentteja: