Siirry pääsisältöön

Oma "työttömyyskassa" taiteilijoille

Keskiviikon 30.1. Helsingin Sanomissa uutisoitiin kuinka taide- ja tiedejärjestöt marssivat ulos työ- ja elinkeinomisteriön järjestämästä kuulemistilaisuudesta. Kun osapuolet eivät puhu samaa kieltä, niin ei yhteisymmärrystäkään löydy.

Hankausta syntyy mm. siitä että lainsäätäjä katsoo vaikkapa kuvataiteilijoiden olevan elinkeinotoiminnan harjoittajia, eli yrittäjiä, kun taas taiteilijat määrittelevät itsensä "vapaiksi taiteilijoiksi, jotka työllistyvät omasta työstään saamatta kuitenkaan palkkaa". Tähän soppaan kun lisätään vielä apurahat, joiden varaan osa taiteilijakuntaa pyrkii rakentamaan elämänsä, ja lisätään vielä epäselvä ammatin kuva, niin tuloksena on varsinainen Gordionin solmu.

Kysymysiä riittää. Onko apurahan hakua verrattava työn hakuun vai onko kyseessä tuki elinkeinotoiminnan pyörittämiseksi? Onko vapaa taiteilijuus elämäntapa vai ammatti? Milloin taiteilija voidaan määritellä työttömäksi? Voiko työttömänä ollessaan piirrellä omaksi ilokseen? Ja entä jos nämä aikaansaannokset kuitenkin päätyvät osaksi jotain tulevaa näyttelyä? Missä on omaksi ilokseen piirtelyn tai ammattitaidon ylläpidon ja itse itsensä työllistämisen raja? Tai voiko taiteilija ylipäätään olla koskaan työtön? Jne.

Ongelman ratkaisemiseksi tulisi nyt rohkeasti halkaista koko solmu alkutekijöihinsä, vaikka se tekisikin kipeää. Vallitseva systeemi ei palvele yhä enenevän taiteilijamassan tarpeita, oli sitten kyseessä apurahoista tai perusturvasta. Vapaa taiteilijuus tulisi myös kyseenalaistaa, sillä ammatin perusmääritteenä se on kehno ja aiheuttaa tulkintavaikeuksia.

Voisiko apurahajärjestelmän ainakin osittain purkaa ja rakentaa sen pohjalle taiteilijoille aivan oma työttömyyskassa tai perusturvakassa, joka toimisi taiteilijaystävällisin periaattein ja ammatin erikoislaadun huomioiden? Tähän kassaan voisivat valtion lisäksi kantaa kortensa kekoon myös yksityiset taidetta tukevat säätiöt ja muut tahot.

Taiteilijoiden toimeentulossa on paljon ongelmia. Nyt pitäisi päättää mikä on se kaikkein isoin ongelma ja aloittaa sen ratkaisemisesta. Jos ykköstarve on saattaa taiteilijoiden perusturva kuntoon, niin se pitäisi myös sitten tehdä, vaikka sen kuntoonlaitto vaatisi koko apurahasysteemin lakkauttamisen nykyisessä muodossa. Rahaa ei varmasti riitä kaikkeen, joten kysymys kuuluukin: Mikä on tärkeintä? Toimeentulo pienelle joukolle apurahojen muodossa vai perusturva kaikille?

Ehdotus on raaka ja hermostuttaa varmasti ne joille nykyinen systeemi on ollut suosiollinen, mutta jotain radikaalia olisi nyt tehtävä. Ja jotain aivan muuta kuin tämä vanhaan takertuva kosmeettinen näpertely, jolla vain solmua kiristetään ja ongelmaa kierrellään. Nykyisistä apurahoista voisi säilyttää projektikohtaiset avustukset, kuten avustukset näyttelyiden kuluihin. Lisäksi nuorille alalle valmistuville tarvittaisiin jonkinlainen "starttiraha" järjestelmä.

Aluksi kuitenkin olisi tärkeintä määritellä taiteilijuuden käsite uudelleen, selkeästi ja nimenomaan ammattina. Jos koko touhu rakentuu vapaan taiteilijuuden elämäntapa käsitteelle tai "työllistyy omasta työstään ilman palkkaa" potaskalle, niin ei kai muuta ole jatkossakaan odotettavissa kuin ongelmia ja väärin ymmärryksiä? Kyseessä on luova työ, jonka palkkaa tavoitellaan (tai toivotaan) jos ei heti, niin viiveellä, joko apurahojen muodossa tai myyntinä myöhemmin.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Kiinnostava aihe, jota pohditaan paljon myös opiskelijoiden keskuudessa. Uudistukselle, systeemin selkeytykselle ja terveelle keskustelulle olisi kyllä tilausta!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Petas-Baari

Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien risteyksen tuntumassa. Paikka jää juuri ja juuri Kauniaisten puolelle. Nyt rakennus on purettu ja tilalle on kohoamassa "Kukkalaakso" niminen kerrostalo asuinalue. Rakennuksessa toimi vuosikymmeniä legendaarinen Petas-Baari ja kauppa. Rakennus valmistui ennen sotia 1938. Baari oli omana aikanaan varsin suosittu ohikulkijoiden kohtaus- ja taksimiesten taukopaikka. 1970-80 luvulla kaupan rakennukseen tuli U.Suomalaisen TV korjaamo ja myymälä. Toiminta hyytyi 90-luvun alun laman myötä. 1997 Petas-Baari toimi mm. Trabant Express sketsisarjan kulissina. Tässä Youtuben pätkä Jasso Laamasen pajatson peluusta. Itsekin olen joskus vuosikymmeniä sitten käynyt baarissa pajatsoa kokeilemassa ja syömässä kuivan juustosämpylän. Kaupparakennuksen päädyssä oli iso käsinmaalattu Hellaksen Figarol-mainos, jossa ajan havina on vahvasti läsnä. Jos muistat

What is Expandism?

Longer version of this article is at my  homepage . Expansion in Art-making and Expansion-motivated art Introduction This article is a compact study of expansion in the context of making a piece of art. I believe that expansion is one aspect of all kinds of making of art. It has been neglected topic, even unseen, but the phenomenon is real and it is connected to art making, for it is impossible to make a piece of art without its expansion to some space. A work of art is always located in some space – on paper or canvas, in real or imaginary place, in this world or in digital one – and a work of art must first enter that space, it must do expansion there to take control of it. And it is the artist's task to make this happen.  By definition expansion means the increase of something in size , number , or importance . It relates to artworks in two ways, first, to the actual size of an artwork, and second, to the making process of an artwork. In some cases these expansions are overla

Inhorealismia

Länsimaisessa oikeusvaltiossa ei kuulema ole sensuuria. Asia ei pidä paikkaansa. Sensuurin ymmärtää hyvin käsitteen inhorealismi yhteydessä. Realismi tarkoitaa todenmukaisuutta (ransk. réalisme) ja inhorealismi sitä kun todellisuus esitetään kaikkein raadollisimmillaan, asioiden inhoittavia piirteitä tarkastellen. Asia on arkipäivää esimerkiksi uutistoimituksissa, joissa joudutaan jatkuvasti miettimään onko jonkin kuva-aineiston (katastrofin uhrit, sodan kauhut, kirurginen leikkaus jne.) näyttäminen julkisesti sopivaa vai ei. Toisin sanoen kuvamateriaalia joudutaan sensuroimaan, niin että esitetty aineisto on linjassa vallitsevien moraalikäsitysten kanssa. Ja myös niin ettei ketään tarkoituksella järkytetä. Inhorealismi liittyy myös taidekentällä säännöllisesti syntyvään kohuun, kun joku taiteilija kyseenalaistaa tätä rajaa, esittelemällä teoksissaan asioita joita emme ole tottuneet näkemään "hyviä lehtimiestapoja" kunnioittavassa yhteikunnassamme. Ihmiset haluavat syödä