2.2.2008

Perusturvaa työttömyyskorvausten sijaan

Luin mielenkiinnolla oppaan vastavalmistuneelle kuvataiteilijalle (Tiina Vainio, Turun ammattikorkeakoulun julkaisu 2007). Kirjassa on monipuolisesti tietoa apurahoista, näyttelykäytännöistä, verotuksesta ja työhuoneasioista. Ihan hyvää tietoa, suosittelen.

Kirjaa lukiessa nousi esiin viimeaikoina puheena olleet taiteilijoiden työttömyyskorvausasiat ja vapaan taiteilijuuden määritelmä.

Nuoria opastetaan tiedostamaan odotettavissa olevia ongelmia mm. siten että apurahakaudella olisi hyvä olla jokin selkeä projekti joka päättyy esim. näyttelyyn. Näin on sitten "helpompi osoittaa työvoimaviranomaisille että taiteilija on projektin ja apurahakauden päättymisen jälkeen jälleen työmarkkinoiden käytettävissä."

Mieleeni nousee tästä ajatus että mitähän taiteellista työtä on työvoimatoimiston kautta mahdollisesti tarjolla? Vai onko kenties taiteilija vain vaihtavinaan alaa, jotta saa elämälleen (ja taiteilijan uralleen) edes jonkinlaista perusturvaa ja työttömyyskorvauksia käytetään välineenä tähän kun perusturvaa ei muualtakaan saa.

Vankka tosiasia on että taiteilijan työ on kutsumustyö ja sitä pyritään tekemään jokatapauksessa ja niinkauan kun terveys kestää. Asia todetaan myös kirjan lopussa s.131. Oppaan lopussa myös kerrotaan hienovaraisesti että "jotkut taiteilijat voivat kokea työttömyyskorvauksen eräänlaiseksi kansalaispalkaksi tai palkkioksi tekemästään kulttuurialantyöstä."

Mielestäni olisi rehellistä lopettaa itku työttömyyskorvauksista ja ryhdyttävä taistelemaan perusturvaa taiteilijoiden elämän pohjaksi. Tavoitteena selkeä perusturva- tai taiteilijoiden oma toimeentulotuki järjestelmä, jonka piiriin kuuluisivat automaattisesti kaikki ammatissa toimivat taiteilijat. Työttömyyskorvauksista puhuminen on lopulta vain itsensä ja viranomaisten harhauttamista.

Kirjassa puhutaan (tosin aika niukasti) myös yrittämisestä, ammatinharjoittamisesta ja vapaasta taiteilijuudesta. Kirjan mukaan ammatinharjoittaja taiteilija saa tulonsa tilaustöistä ja teosmyynnistä. Ja vapaa taiteilija saa tulonsa apurahoista ja teosmyynnistä. Eli missä on ero? Siinäkö että jälkimmäisen taiteilijatoimintaa tuetaan apurahoilla ja ensimmäinen rahoittaa elämänsä itse? Tämä vääristää kilpailun, sillä kumpikin myyvät teoksiaan jokatapauksessa samoilla pienillä taidemarkkinoilla.

Olisiko aika laittaa käsitteet uusiksi ja ryhdyttävä puhumaan vaikka (kuva)taiteilijatoiminnan pyörittämisestä?

Ei kommentteja: