22.8.2008

Luovuus on rakkautta, rauhaa ja kiimaa

Yksi luovaan työskentelyyn liittyvä ongelma, johon törmään aika usein on työskentelyn katkonaisuus. Aina en muista (tai malta) sulkea ylimääräisiä, häiritseviä asioita luovan työn ulkopuolelle. Eli en osaa rauhoittua luovan työn ääreen vaan pompin touhuilemassa kaikenmaailman asioita, jotka ehtisi hoitaa myöhemminkin.

Taiteilijan työpäivään sisältyy muutakin kuin taiteellista työskentelyä: on teosten kuskaamisia, kehystäjällä juoksemisia, kontaktien pitoa, tietokoneasioita ja kirjanpitoa jne. Joskus jokin tekemätön asia vaivaa niin että sitä alkaa hoitamaan luovan työskentelyn kustannuksella.

Työpöydän ääressä voi mieleen nousta ajatuksia. Onkohan se ja se jo vastannut sähköpostiini? Tai joku soittaa, niin että soittajan asiat vaativat "välittömiä toimenpiteitä". Tai sitten jokin asia vain stressaa, niin että se on kokoajan päällimmäisenä mielessä.

Luovaan työskentelyyn kuuluu oleellisesti oikea rytmi. Olen vuosien varrella kokeillut monia tapoja rytmittää työpäivät tai viikot. Nyt olen hylkäämässä viimeaikaisen "kaikkea sekaisin ja mitä milloinkin"-työskentelyn ja palaan järjestelyyn, jota pidin aikaisemmin yllä.

Eli pyrin rauhoittamaan aamupäivät vain ja ainoastaan luovalle työskentelylle. Ei puhelinta, ei edes tietokoneen (tavaksi tullutta) joka aamuista avaamista, sillä jos koneen avaa, niin siinä helposti katsoo samantien postit (ja blogi kommentit) yms. ja niin luova aamupäivä alkaa murentua.

Pohjimmiltaan tässä on kyse turhan stressin eliminoimisesta. Stressi on luovuuden vastavoimia. Se edustaa kiirettä, hosumista, sydämmen tykytyksiä eli jonkin sortin pelkoa.

Luovuus taas rakentuu rauhasta, (itse)rakkaudesta ja "kiimasta". Mutta suurinkin into laantuu takuuvarmasti, jos väliin kuuntelee anopin vuodatuksia. Luovuus on herkkää ja se vaatii tilaa ja rauhoittumista ympärilleen, jotta oikea latinki löytyy. Tätä opettelen taas kantapään kautta. Asian edessä ei auta muu kuin nöyrtyä.

Kunnollista jälkeä ei vain yksinkertaisesti saa aikaan jos kokoajan työskentely häiriintyy, joko omasta tai toisten toimesta. Parhaat teokset syntyvä vain tositarkoituksella ja keskittyen. Huipputeos edellyttää huippusuoritusta ja huipputulosta ei synny, jos ei järjestä itselleen hyviä olosuhteita.

Tästä lähtien olen luovuksissa heti aamusta ja vasta iltapäivän puolelle ajatus kirkastunee muille asioille. Älkää siis häiritkö ennen klo 13.00.

Ei kommentteja: