Siirry pääsisältöön

Puolueet kuppaavat ehdokkaitaan ja vanity galleriat taiteilijoita

Tässä pieni ateljeefilosooffinen havainto lähestyvistä vaaleista.

Puolueiden taktiikka näyttää olevan se ne yrittävät saada mahdollisimman monta ehdokasta listoilleen. Näin toimitaan siksi että mitä enemmän puolueella on ehdokkaita, niin sitä suurempi on myös kokonaisäänisaalis ja näin yhä useampi kärkipään ehdokas pääsee läpi.

Pääministerikin taisi sanoa jotain sen suuntaista että "jos kymmenentuhatta ehdokasta saadaan niin vaalivoitto on taattu".

Toisin sanoen ehdokkaiden joukossa on vain murto-osa sellaisia tapauksia, joilla on realistiset mahdollisuudet tulla valituiksi. Ehdokkaiden enemmistön päätarkoitus on toimia talkoolaisina, jotka omilla varoillaan kampanjoiden napsivat haja-ääniä ja pönkittävät vaalin tulosta.

Oikeastaan on aika ihme, että suomesta löytyy tuhansittain (epärealistisesti haaveilevia) vapaaehtoisia kunnallisvaalitaistelun tykinruuaksi. Luulisi ettei politiikka ole niin nannaa, että sitä haluaisi vielä omilla varoillaan tukea. Kyllä pienikin kamppanja äkkiä muutaman tonnin ahmaisee.

Sama kuvio toistuu myös taidekentällä. Niin sanotussa Vanity Gallery toiminnassa on taiteilijoiden rahastaminen viety äärimmilleen. Systeemi on sellainen että taiteilija vuokraa muutamalla tuhannella dollarilla seinämetrejä isosta galleriatilasta, jossa samanaikaisesti pitää näyttelyä jopa useita kymmeniä muitakin taiteilijoita. Vuokran lisäksi myydyistä teoksista joutuu maksamaan välityspalkkion, joka on usein 40-50%.

Homma on verhoiltu näennäiseen asiantuntijuuteen "jyrytyksineen", vaikka tosiasiassa lähes kuka tahansa maksukykyinen taiteilija otetaan mukaan. Taiteilijalle ei jää touhusta muuta kuin kuluja ja perin heppoiseksi paljastuva merkintä cv:hen.

Touhu on mietitty niin, se on hyvä bisnes ja nimenomaan galleristille. Tyypilliseen vanity gallerian näyttelyyn valitaan 10-15 taiteilijaa 1000-2000 dollarin vuokralla ja homma toistetaan joka kuukausi. Toiminta tuottaa vuodessa 120 000-360 000 dollaria vaikkei galleristi myisi ainuttakaan teosta. Toivottavasti systeemi ei rantaudu kovin laajamittaisesti myös suomeen.

Ensimmäistä kertaa törmäsin tällaiseen rahastukseen jo vuosia sitten kun eräs kolleega pohti osallistumista juhlallista nimeä kantavaan Firenzen Biennaaliin (järjestetään joka toinen vuosi). Kyseiset karkelot kannattaa minun mielestäni kiertää kaukaa.

Tässä pieni ote Biennaalin rahastuksesta: "Registration fee is € 2700 and can be paid in one or two installments. First installment is € 1200, second installment is € 1500. Sculptors can reserve pedestals for their artworks for € 50 each."

Ja tuolla rahalla saa 3m seinää teoksilleen. Että silleen... tässä linkki kyseiselle sivulle.

Näin kunnallispolitiikka kohtaa taiteen. Kyllä me ihmiset osaamme olla tyhmiä monipuolisesti, vähän joka alalla.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Eiköhän valtaosa ehdokkaista ymmärrä, että vain pieni osa menee läpi. Listoilla on joka tapauksessa paljon ehdokkaita, jotka eivät edes kuvittele menevänsä läpi. Kunhan ovat ehdolla kannatuksen vuoksi.

Kunnallisvaalit ovat kuitenkin siinä mielessä kiitolliset vaalit, että paikkojen jakaminen ei lopu vaalituloksen selvittyä. Vaalien jälkeen valitaan edustajat lautakuntiin ja johtokuntiin. Niihin pääsee jäseneksi tai varajäseneksi moni sellainenkin, joka ei tule valituksi valtuustoon.
Vaiheinen sanoi…
Niin se menee. Puolueiden menestys on suoraan kiinni siitä miten ne onnistuvat ehdokashankinnassa. Osa ehdokkaista ei näe erityisiä päiväunia läpipääsystä, vaan on tyytyväinen lautakuntapaikkoihin ja niin edelleen.

Arvelisin, että tuollainen Vanity Gallery-toiminta tulee tai on tulematta Suomeen ihan riippuen siitä, syntyykö kyseiselle toiminnalle markkinoita. Jos taiteilijat eivät osta esimerkiksi tuollaisilla hinnoilla seinätilaa, niin noita gallerioitakaan ei synny.
Luovuksissa sanoi…
Kiitos vain kommenteista.

niko l, Totean tässä vain hyötynäkökulman, josta ei pahemmin puhuta... ja itse en lähtisi mukaan vain kannatuksen vuoksi, raha on taiteessa sen verran tiukassa.

vaiheinen, ...tarvitaan myös riittävä määrä epätoivoisesti esille haluavia taiteilijoita. Ja kun suomessa koulutetaan taiteilijoita aivan liikaa, niin lienee vain ajan kysymys koska vanity galleriat rantautuvat myös meille. (Itseasiassa jo nyt löytyy pieniä yritelmiä tähän suuntaan.)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Petas-Baari

Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien risteyksen tuntumassa. Paikka jää juuri ja juuri Kauniaisten puolelle. Nyt rakennus on purettu ja tilalle on kohoamassa "Kukkalaakso" niminen kerrostalo asuinalue. Rakennuksessa toimi vuosikymmeniä legendaarinen Petas-Baari ja kauppa. Rakennus valmistui ennen sotia 1938. Baari oli omana aikanaan varsin suosittu ohikulkijoiden kohtaus- ja taksimiesten taukopaikka. 1970-80 luvulla kaupan rakennukseen tuli U.Suomalaisen TV korjaamo ja myymälä. Toiminta hyytyi 90-luvun alun laman myötä. 1997 Petas-Baari toimi mm. Trabant Express sketsisarjan kulissina. Tässä Youtuben pätkä Jasso Laamasen pajatson peluusta. Itsekin olen joskus vuosikymmeniä sitten käynyt baarissa pajatsoa kokeilemassa ja syömässä kuivan juustosämpylän. Kaupparakennuksen päädyssä oli iso käsinmaalattu Hellaksen Figarol-mainos, jossa ajan havina on vahvasti läsnä. Jos muistat

What is Expandism?

Longer version of this article is at my  homepage . Expansion in Art-making and Expansion-motivated art Introduction This article is a compact study of expansion in the context of making a piece of art. I believe that expansion is one aspect of all kinds of making of art. It has been neglected topic, even unseen, but the phenomenon is real and it is connected to art making, for it is impossible to make a piece of art without its expansion to some space. A work of art is always located in some space – on paper or canvas, in real or imaginary place, in this world or in digital one – and a work of art must first enter that space, it must do expansion there to take control of it. And it is the artist's task to make this happen.  By definition expansion means the increase of something in size , number , or importance . It relates to artworks in two ways, first, to the actual size of an artwork, and second, to the making process of an artwork. In some cases these expansions are overla

Inhorealismia

Länsimaisessa oikeusvaltiossa ei kuulema ole sensuuria. Asia ei pidä paikkaansa. Sensuurin ymmärtää hyvin käsitteen inhorealismi yhteydessä. Realismi tarkoitaa todenmukaisuutta (ransk. réalisme) ja inhorealismi sitä kun todellisuus esitetään kaikkein raadollisimmillaan, asioiden inhoittavia piirteitä tarkastellen. Asia on arkipäivää esimerkiksi uutistoimituksissa, joissa joudutaan jatkuvasti miettimään onko jonkin kuva-aineiston (katastrofin uhrit, sodan kauhut, kirurginen leikkaus jne.) näyttäminen julkisesti sopivaa vai ei. Toisin sanoen kuvamateriaalia joudutaan sensuroimaan, niin että esitetty aineisto on linjassa vallitsevien moraalikäsitysten kanssa. Ja myös niin ettei ketään tarkoituksella järkytetä. Inhorealismi liittyy myös taidekentällä säännöllisesti syntyvään kohuun, kun joku taiteilija kyseenalaistaa tätä rajaa, esittelemällä teoksissaan asioita joita emme ole tottuneet näkemään "hyviä lehtimiestapoja" kunnioittavassa yhteikunnassamme. Ihmiset haluavat syödä