Siirry pääsisältöön

Elääks tällä?

Silloin kun tapaan taidekentän ulkopuolisia ihmisiä, minulta kysytään yleensä kahta kysymystä: "Onkos sulla näyttelyitä tulossa?" ja "No, mitenkäs taiteilijan bisnekset sujuu?"

Ensimmäistä kysyvät yleensä ne joita kulttuuriasiat muutenkin kiinnostavat. Jälkimmäistä taas kysyvät ne joita kulttuuririennot eivät pahemmin innosta. Joskus tämä sama kysymys muodossa esitetään rohkeammin muodossa: "Elääks tällä?"

Molemmat kysymykset ovat oikeastaan small-talk tyyppisiä keskustelun avauksia, jotka ikäänkuin kuuluu esittää taiteilijalle. Kysymyksiä, joista on hyvä lähteä liikkeelle.

Harva on oikeasti kiinnostunut taiteilijan kyvystä maksaa laskunsa tai missä taiteilija näyttelynsä pitää. Joskus toki näyttelykysymys on tarkoitettu vihjeeksi, että kutsua voisit laittaa tulemaan.

Myös kolleegoille esitetään näitä samoja kysymyksiä. Ehkä on niin että taiteilijan ammatti hahmotetaan edelleen stereotypioiden, taiteilija-kliseiden ja erilaisten taiteilija-mielikuvien kautta. Ja siksi on myös muodostunut tavaksi kysyä taiteilijoilta näitä kliseemäisiä kysymyksiä.

Kuulin "elääks tällä" kysymyksen ensimmäisen kerran jo reilut parikymmentä vuotta sitten ja senkin jälkeen olen kuullut sen useita kymmeniä kertoja. Silti en oikein vieläkään osaa siihen vastata. Viimeisimmälle utelijalle sanoin: "Ilmeisesti elää, koska olen yhä hengissä."

Kommentit

Ripsa sanoi…
"Elääks tällä?"-kysymystä varten sinun kannattaisi olla varustautunut kansioilla joissa on ties kuinka monta TAISTO-tutkimusta joissa kaikissa todetaan että kuvataide elättää tekijänsä kaikista huonoimmin.

Mikään ei ole muuttunut, koska ne jotka nyt eläkettä ja työttömyystukea tai äitiysapurahaa tulevat saamaan, ovat vain kourallinen kaikista kuvataiteilijoista.

Minä muistan hyvin ajan jolloin tiukattiin ja jyrkästi että milloin se taiteilijapalkka tulee. Niin kauan kysyttiin että kysyjien äänijänteet väsyivät ja siihen se kuivui.

Kävi päinvastoin: jopa 15-vuotiset apurahat lopetettiin.

Se käsitys minulla on täällä pikkukaupungissa, jossa asuu päättäjinä insinöörejä ja ekonomeja, että jopa n.k. toritaide alkaa olla kuihtumassa.

Voi olla että juuri tämä vuodenvaihde ennakoi lamaa, toivottavasti ei.
Luovuksissa sanoi…
Joo, nuo Taisto-raportit olen kyllä lukenut. Niissä "kannustetaan" mm. kuvataiteilijaa yrittämään itse.

Ja juuri noiden Taistoraporttien rohkaisemana lähdin minäkin rämpimään eteenpäin taiteilija-"yrittäjänä" reilut kymmenen vuotta sitten. Olin tilanteessa, jossa veroilmoitukset olivat miinuksella, elämä hajoamassa ja seinä vastassa jokapuolella. Oli pakko alkaa tekemään ja ajattelemaan toisin tai mennä kokonaan muihin töihin.

Valitsin "toisin".

Tuloksena oli talouden kohentuminen pienipalkkaisten säätyyn, mutta myös se että huomasin pian kulkevani taidekentällä vastavirtaan... Taisto-raportissa ei mainittu että omatoiminen taulunmyynti vaikeuttaa uraa ja on taiteilijalle rikos, kaupallisuuden synti.

Ja muutenkin taidealan kummallisuuksia tullut pintaan, mm. huomasin yllättäen olevani oman galleristini kilpailija tehdessäni tilaustöitä yrityksille.

Onneksi asiat ovat tässä suhteessa muuttumassa ja taiteilijan elinkeinonharjoittaminen ei enää ole samanlainen outous kuin vielä 90-luvun puolivälissä.

Muutos tulee ilmeisesti vain silloin kun on pakko...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Petas-Baari

Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien risteyksen tuntumassa. Paikka jää juuri ja juuri Kauniaisten puolelle. Nyt rakennus on purettu ja tilalle on kohoamassa "Kukkalaakso" niminen kerrostalo asuinalue. Rakennuksessa toimi vuosikymmeniä legendaarinen Petas-Baari ja kauppa. Rakennus valmistui ennen sotia 1938. Baari oli omana aikanaan varsin suosittu ohikulkijoiden kohtaus- ja taksimiesten taukopaikka. 1970-80 luvulla kaupan rakennukseen tuli U.Suomalaisen TV korjaamo ja myymälä. Toiminta hyytyi 90-luvun alun laman myötä. 1997 Petas-Baari toimi mm. Trabant Express sketsisarjan kulissina. Tässä Youtuben pätkä Jasso Laamasen pajatson peluusta. Itsekin olen joskus vuosikymmeniä sitten käynyt baarissa pajatsoa kokeilemassa ja syömässä kuivan juustosämpylän. Kaupparakennuksen päädyssä oli iso käsinmaalattu Hellaksen Figarol-mainos, jossa ajan havina on vahvasti läsnä. Jos muistat

What is Expandism?

Longer version of this article is at my  homepage . Expansion in Art-making and Expansion-motivated art Introduction This article is a compact study of expansion in the context of making a piece of art. I believe that expansion is one aspect of all kinds of making of art. It has been neglected topic, even unseen, but the phenomenon is real and it is connected to art making, for it is impossible to make a piece of art without its expansion to some space. A work of art is always located in some space – on paper or canvas, in real or imaginary place, in this world or in digital one – and a work of art must first enter that space, it must do expansion there to take control of it. And it is the artist's task to make this happen.  By definition expansion means the increase of something in size , number , or importance . It relates to artworks in two ways, first, to the actual size of an artwork, and second, to the making process of an artwork. In some cases these expansions are overla

Inhorealismia

Länsimaisessa oikeusvaltiossa ei kuulema ole sensuuria. Asia ei pidä paikkaansa. Sensuurin ymmärtää hyvin käsitteen inhorealismi yhteydessä. Realismi tarkoitaa todenmukaisuutta (ransk. réalisme) ja inhorealismi sitä kun todellisuus esitetään kaikkein raadollisimmillaan, asioiden inhoittavia piirteitä tarkastellen. Asia on arkipäivää esimerkiksi uutistoimituksissa, joissa joudutaan jatkuvasti miettimään onko jonkin kuva-aineiston (katastrofin uhrit, sodan kauhut, kirurginen leikkaus jne.) näyttäminen julkisesti sopivaa vai ei. Toisin sanoen kuvamateriaalia joudutaan sensuroimaan, niin että esitetty aineisto on linjassa vallitsevien moraalikäsitysten kanssa. Ja myös niin ettei ketään tarkoituksella järkytetä. Inhorealismi liittyy myös taidekentällä säännöllisesti syntyvään kohuun, kun joku taiteilija kyseenalaistaa tätä rajaa, esittelemällä teoksissaan asioita joita emme ole tottuneet näkemään "hyviä lehtimiestapoja" kunnioittavassa yhteikunnassamme. Ihmiset haluavat syödä