19.3.2009

Aitoa asia?

Törmäsin taas eräässä keskustelussa käsitteeseen "aito taide". En pahemmin pidä tästä määritteestä, jonka tapaa silloin tällöin taidekentän keskusteluissa.

Taiteilija saattaa kertoa "omalle ja muulle aidolle taiteelle olevan tyypillistä se ja se" tai sitten joku julistaa aidon taiteen olevan ei-kaupallista ja ennenkaikkea "kantaaottavaa yhteiskuntakriittisyyttä".

Aitous vie taiteen lähelle sellaisi määritteitä kuin puhdas tai pyhä, liikutaan siis uskonnon suuntaan. Taiteilijasta tulee totuuden julistaja, jonkinlainen taidekentän seremoniamestari. Näin aitoudella tarkoitetaankin oikeaopista taidetta, sellaista joka on syntynyt mahdollisimman puhtoisesti vailla kaupallisuuden tai väärien motiivien syntejä.

(Näistä taidepappien julistuksista, "keskustelun herättämisistä" on myös kyse aamun Hesarin artikkelissa jossa pohdittaan sitä mikä on taiteen nimissä sallittu. Tätä taiteen moraali teemaa olen jo käsitellyt aiemmin ja siksi en jatka siitä enempää. Asia näköjään nousee otsikoihin aina kerran vuodessa.)

Taiteen aitouteen liittyy aina hienoinen salamyhkäisyys. Aito asia jää yleensä epämääräiseksi perusteeksi, jolla pönkitetään omaa asemaa ja olemassaolon oikeutusta taidekentällä. Jos oma taide on "alasti pusikossa jouksentelua", niin toki hullulta vaikuttava touhu tuntuu heti mielekkäämmältä, jos sitä perustellaan tekemisen aitoudella.

Mutta jos on aitoutta, niin on myös epä-aitoutta. Mutta miksi ei uskalleta reilusti puhua väärästä taiteesta, tämähän auttaisi helpommin näkemään myös "aidon" aitouden?

Miltä mahtaisi kuulostaa valtakunnallinen "Väärän Taiteen-näyttely"? Olisiko tuossa katselmuksessa läsnä lähinnä käsityöesineitä kuten toritaidetta ja kirjava joukko harrastelijoita tai muita joilla ei vielä ole "oikean taiteilijan" statusta tai "varsinaisen jäsenen" virallista leimaa? Vai menisikö homma 30-40-lukujen natsitaiteen suuntaan?

Entä onko meidän ajassamme jotain sellaista mitä 70 vuoden kuluttua pidetään täysin vääränä, kuten vaikkapa ympäristölle ongelmallisista aineista, kuten muovista yms. tehdyt "aidot" taideteokset?

Vai onko lopulta vain niin että taiteessa ei ole oikeaa ja väärää, vaan enemmänkin sitä mikä on (minun omasta mielestäni, tässä elämän tilanteessa ja tällä ymmärryksellä ) hyvää tai mikä on huonoa. Mitä väliä sillä lopulta on jos, joku tykkää lukea "viihdettä" tai saa värityksiä Thaimaasta tuodusta tusinataulusta. Mitä se on minulta pois tai taiteen aitoudelta?

Kaikki joutuu joka tapauksessa ajan rattaiden testiin ja se mikä on huonoa hautautuu kulttuurikuonan joukkoon ja jäljelle jää se mikä kestää ajan testin, oli se sitten mitä tahansa.

Vai onko "aitous" vain tapa käyttää taidekentällä valtaa, määritellä samanmieliset, rajata ulos muut ja näyttää "aidosti" varteen otettavalta apurahajonossa?

Ei kommentteja: