5.3.2009

Laktoosirasituskoe

Kävin aamutuimaan Viherlaakson terveysasemalla laktoosirasituskokeessa vatsavaivojen takia. Heti alkajaisiksi tökättiin neulalla ja nolla-verinäytteen perään piti hörppäistä 2,5 dl laktoosiliuosta. Maistui hieman makealle, kirkasta nestettä.

Sitten odottelua terveysaseman käytävällä tasan kaksikymmentä minuuttia. Hoitaja ohjeisti, "Jos tulee hätä, niin käyttäkää sitten miesten vessaa." Sanoin tähän, "Jos tulee tarve, niin käytän kyllä miesten vessaa, mutta jos tulee hätä niin silloin mikä vessa tahansa kelpaa tai vaikka pusikko."

Käytävillä oli muitakin odottajia, lääkäriin tai laboratorioon, ehkä siinä kaksi, kolmekymmentä henkeä. Pienimuotoinen tungos ja istumapaikkoja liian vähän. Taustalla soi Radio Suomi ja lehtikoreissa viimevuotisia lehtiä.

Ihmettelin rauhallista tunnelmaa, lähes haudan hiljaisuutta ja sitä ettei henkilökuntaa juurikaan näkynyt. Vain kerran joku hoitaja laahusti huoneesta käytävän poikki toiseen. Missä on se paljon puhuttu terveysalan stressi ja inhimillisillä äärirajoilla ponnistelu? Vai johtuiko rauhallinen tunnelma siitä että asiakkailla oli syvä ymmärrys siitä että täällä kuluu joka tapauksessa koko päivä?

Hoitajan munakello kilahti ja taas laskettiin verta, vaihteen vuoksi vasemmasta kädestä. Vielä toinen odottelu ja sitten viimeinen, kolmas verikoe. "Koko homma ohi neljässäkymmenessä minuutissa, eikös olekin nopsaa?"

Kotimatkalla kuuntelin vatsan pulputusta ja mietin ehdinkö vessaan jos nyt tulee hätä.

Ei kommentteja: