Siirry pääsisältöön

Missä onni luuraa?

Ajan henki on nyt se että vanhakantainen unelmointi ei riitä, vaan elämälle tulee asettaa selkeitä tavoitteita. Kilot kuriin ja 3kk:n laihdutusohjelma käyntiin, unelmakoti merenrannalle, paikka ammattilaisten auringossa, rahaa, menestystä, vaikutusvaltaa, elinikäistä oppimista ja itsensä johtamista.

Kun lähdemme sitten tavoittelemaan haaveitamme tosimielellä, niin saattaa käydä niin että ehdollistamme oman onnellisuuteemme tavoitteen toteutumiseen. Ja joudumme pikkuhiljaa tilanteeseen jossa ajatus on, että vasta sitten kun tavoite on saavutettu, niin vasta sitten olen onnellinen. Kunhan vain ensin saan sen mitä olen halunnut tai saan oikeanlaista menestystä tai muuta vastaavaa.

Ja kuitenkin aika harvoin elämä menee niin kuin sitä suunnittelee. Elämä kuljettaa outoja outoja polkuja, pörssikurssit syöksyvät, läheisiä kuolee, avioeroja tapahtuu, on sairastelua, ja parhaimmatkaan omat ponnistelut eivät auta, jos ajan iso trendi on vastakkainen.

Taiteilijalla yksi onnellisuutta vahingoittava epärealistinen kuvitelma tai tavoite, on se että tulee pärjäämään taloudellisesti (jopa hyvin) taiteellaan. Tämä on kysyttäessä lähes jokaisen taideopiskelijan toive. Se että teokset tuovat tuloja tasaisena virtana ja taiteilja voi rauhassa keskittyä luovan työn nautiskeluun. Tehdä siis sitä mitä huvittaa, elää vapaan taiteilijan elämää.

Tästä tavoitteesta ei kuitenkaan kannata tehdä pakkomiellettä, sillä silloin elämä muuttuu ideaalisen tavoite-elämän vaisuksi varjoksi ja elämän (toimeen tulon) realiteetit saattavat kangistaa taiteilijan kilvoittelun jo alkumetreille. Vapaaseen taiteeseen kannattaa suhtautua elämätehtävänä eikä niinkään työnä. Työ ja toimeentulo vaihtelee, mutta elämäntehtävä on ja pysyy ja kantaa loppuun saakka.

Onnellisuuden parantamiseksi on parempi luopua epärealistisista tavoitteista ja keskittää huomionsa aina siihen hetkeen tai asiaan joka on kulloinkin edessä. Tällä tavalla löytää ilon myös niissä asioissa joita joutuu tekemään ns. rahasta, kuten tilausteoksia tai muusta palkkatyöstä. Suuri unelma on harhaa ja sen täyttyminen ei tapahdu "sitten joskus" tulevaisuudesta, vaan "unelmaa" eletään tässä ja nyt.

Kommentit

meri sanoi…
henry millerillä oli aina tapana kysyä tietä lapsilta: 'perille ei ehkä pääse, mutta sillä tavoin on paljon mielenkiintoisempaa' , hän sanoi.

millerin taoismit sopivat meidänkin aikaamme. toivottavasti suomessa kysytään tietä hulluilta ja taiteilijoilta,lapsilta myös.
Luovuksissa sanoi…
Kyllä hullut ja lapset helposti unohdetaan. Ja taiteilijatkin usein sivuutetaan. Sitä kuullaan, ketä arvostetaan, niin se kai menee...
heliku sanoi…
Olen samaa mieltä siitä, että epärealistiset tavoitteet on luovuuden suojelemiseksi yritettävä unohtaa. Mutta mielestäni kannattaisi pyrkiä kohti realistisempia tavoitteita. Kuten siihen, että taiteiljat saisisvat korvauksen silloin, kun esittelevät taidettaan julkisissa tiloissa. Ettei annettaisi muun yhteiskunnan aina suhtautua niin, että otetaan ilmaiseksi kun saadaan. Tämä voidaan toteuttaa vain jos taiteilijakunta kieltäytyy pitämästä näyttelyistä korvauksetta. Jo töitä haluaa myydä, onnistuu se todennäköisesti paremmin lainaamoiden ja teosvälityksen kautta kuin museoista.
Luovuksissa sanoi…
Heliku,

taiteilijakunnan pitäisi olla tässä jotenkin yhtenäisempi ja seisoa ns. samassa rintamassa, niin asian korjaamiseksi olisi mahdollista järjestää vaikka "näyttelylakko" tms.

Isoa taiderahoituksen remonttia tuo korvausasia kai edellyttäisi, kaikki asiat kun ovat jotenkin linkissä toisiinsa.

Jokatapauksessa on hyvä kun asioista puhutaan ja epäkohtia otetaan esille aina kun siihen tilaisuus tarjoutuu.
heliku sanoi…
Toivoisi, ettei asia tällä kertaa jäisi puheiden tasolle. Nyt on toiminnan aika, koska asiasta on informoitu päättäjiä.

On totta, että muutokseen tarvitaan taiteilijakunnan ts. järjestöjen tuki. Aion yrittää saada näyttelykorvausasian STS:n tavoitelistalle. Aika näyttää, kuinka käy, mutta yritetty on.
Luovuksissa sanoi…
...toivotaan ettei STS ole asiassa aivan hampaaton.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Petas-Baari

Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien risteyksen tuntumassa. Paikka jää juuri ja juuri Kauniaisten puolelle. Nyt rakennus on purettu ja tilalle on kohoamassa "Kukkalaakso" niminen kerrostalo asuinalue. Rakennuksessa toimi vuosikymmeniä legendaarinen Petas-Baari ja kauppa. Rakennus valmistui ennen sotia 1938. Baari oli omana aikanaan varsin suosittu ohikulkijoiden kohtaus- ja taksimiesten taukopaikka. 1970-80 luvulla kaupan rakennukseen tuli U.Suomalaisen TV korjaamo ja myymälä. Toiminta hyytyi 90-luvun alun laman myötä. 1997 Petas-Baari toimi mm. Trabant Express sketsisarjan kulissina. Tässä Youtuben pätkä Jasso Laamasen pajatson peluusta. Itsekin olen joskus vuosikymmeniä sitten käynyt baarissa pajatsoa kokeilemassa ja syömässä kuivan juustosämpylän. Kaupparakennuksen päädyssä oli iso käsinmaalattu Hellaksen Figarol-mainos, jossa ajan havina on vahvasti läsnä. Jos muistat

What is Expandism?

Longer version of this article is at my  homepage . Expansion in Art-making and Expansion-motivated art Introduction This article is a compact study of expansion in the context of making a piece of art. I believe that expansion is one aspect of all kinds of making of art. It has been neglected topic, even unseen, but the phenomenon is real and it is connected to art making, for it is impossible to make a piece of art without its expansion to some space. A work of art is always located in some space – on paper or canvas, in real or imaginary place, in this world or in digital one – and a work of art must first enter that space, it must do expansion there to take control of it. And it is the artist's task to make this happen.  By definition expansion means the increase of something in size , number , or importance . It relates to artworks in two ways, first, to the actual size of an artwork, and second, to the making process of an artwork. In some cases these expansions are overla

Inhorealismia

Länsimaisessa oikeusvaltiossa ei kuulema ole sensuuria. Asia ei pidä paikkaansa. Sensuurin ymmärtää hyvin käsitteen inhorealismi yhteydessä. Realismi tarkoitaa todenmukaisuutta (ransk. réalisme) ja inhorealismi sitä kun todellisuus esitetään kaikkein raadollisimmillaan, asioiden inhoittavia piirteitä tarkastellen. Asia on arkipäivää esimerkiksi uutistoimituksissa, joissa joudutaan jatkuvasti miettimään onko jonkin kuva-aineiston (katastrofin uhrit, sodan kauhut, kirurginen leikkaus jne.) näyttäminen julkisesti sopivaa vai ei. Toisin sanoen kuvamateriaalia joudutaan sensuroimaan, niin että esitetty aineisto on linjassa vallitsevien moraalikäsitysten kanssa. Ja myös niin ettei ketään tarkoituksella järkytetä. Inhorealismi liittyy myös taidekentällä säännöllisesti syntyvään kohuun, kun joku taiteilija kyseenalaistaa tätä rajaa, esittelemällä teoksissaan asioita joita emme ole tottuneet näkemään "hyviä lehtimiestapoja" kunnioittavassa yhteikunnassamme. Ihmiset haluavat syödä