Siirry pääsisältöön

Musiikki parantaa luovuutta

Olen radion suurkuluttaja. Yleensä työhuoneella on radio auki koko päivän ja tietysti radio on mukana kuvioissa myös autoa ajaessa. Arkisin tulee kuunneltua radiota puheohjelma painotteisesti helposti 9-10 tuntia, mikä on ilmeisesti aika paljon.

Noin yleisesti ottaen nautin suunnattomasti radiosta, mikä on minulle moninverroin tärkeämpi media kuin esimerkiksi tv. Ilman tv.tä pärjään vaikka vuosia, mutta ilman radiota tulee orpo olo jo muutaman päivän jälkeen.

Tosin viimeaikoina radio on alkanut ahdistaa. Päivän mittaan kuulee aivan liikaa negatiivista uutista. On irtisanomisia, lomautuksia ja lohdutonta näkymää ilmastonmuutoksesta. Milloin kukakin asiantuntija esittelee yhä synkempää arvioita maailman taloudesta ja siitä kuinka kohta koko suomi joutuu palaamaan lantun syöntiin tai muuhun asketismiin. Ja kaiken kukkuraksi eläkkeelle ei ole tavallisella ihmisellä elinaikanaan mahdollisuuksia.

Näistä syistä olen siirtynyt yhä enenevästi musiikin kuunteluun ja radion avaan vain hyvin valikoiden. On tärkeää säilyttää positiivinen asenne suhteessa elämään ja tulevaisuuteen, sillä liika kyynisyys ja pessimismi ei tee hyvää luovuudelle. Luovuus ja taide on minulle leikkiä, ja leikki loppuu jos ilo katoaa.

Sitä paitsi rauhallisen, eteenpäin soljuvan musiikin kuuntelu parantaa luovuutta. Ohessa pari linkkiä aiheeseen, jotka löysin tähän hätään, joskin parempiakin tekstejä tähän aiheeseen on netistä varmasti löydettävissä: Linkki 1, linkki 2.

Sitä en osaa sanoa vaikuttaako musiikki suoraan luovuuteen, ajatteluun vai onko enemmäkin kyse siitä, että tietynlainen musiikki auttaa rentoutumaan ja tämä rentous on se luovuutta parantava tekijä.

Levylautasella soi tänään Jussi Lampelan The Re-Inventors, episode 1. Sopivan ambient-henkistä muzakia tai unijatsia luovalle työlle. Suosittelen.

Kommentit

meri sanoi…
pekka

minulla on pieni tulitikkuaskin kokoinen radio matkoilla mukana, ja sen lisäksi nk. maailmanradio, josta saa ulos sen minkä nimi lupaa: koko maailman.

aloitan silloin tällöin päiväni istumalla kahdeksan maissa pöytäni ääreen juomaan aamukahvia. vasen käteni on kiinni kahvikupissa, oikealla vääntelen kirjan sivuja ja vanhan asa-radion kanavanvalitsinta. pyöritellessäni valitsinta vilkaisen aina välillä radioni taulun ylintä rivistöä, josta näkyy käyttämäni aaltoalue, noin 90-98 megahertsiä. välillä 80-90 megahertsiä, kun osoitin liikkuu vain senttimetrin verran, on ainakin kolme asemaa, molemmat valtakunnalliset suomenkieliset kanavat ja niiden välissä toinen paikallisista kaupallisista asemista. käytyäni pienellä liikkeellä näillä kolmella taajuudella pyöräytän itseni 87,6 megahertsiin, yleisradion paikallisradioon, pääkaupunkiseudun ylen aikaiseen. jatkan siitä toiselle paikalliselle radioasemalle. matkan varrella ylitän ehkä vielä epämääräisissä kohdissa valtakunnallisten asemien lähetykset toiseen kertaan, sillä ne löytyvät vastaanottimesta useammasta kohdasta, mutta en ole perehtynyt asiaan tarkemmin. haluan pitäytyä oleellisessa. kun jatkan vielä eteenpäin, tulen ennen pitkää oman alueeni rajalle, hieman yli 94,7 megahertsiin, valtakunnalliselle ruotsinkieliselle asemalle.

kun olen käynyt koko alueen läpi, kuljen matkan vielä toiseen suuntaan, ruotsinkieliseltä kanavalta ykköskanavalle. sen jälkeen palaan nopeasti jälleen 94,2 megahertsiin, ja pudotan siitä aina välillä 87,6 megahertsiin, ylen aikaiseen. annan valitsimen olla rauhassa hetken kaataakseni lisää kahvia tai kääntääkseni kirjan sivua. kun 90, 7 megahertsiä lähettää tylsän musiikkikappaleen eikä 89,7 megahertsistäkään ole apua, kurkotan taas tarkemmin radioni numerotaulun ylintä rivistöä kohti ja käyn äkkiä läpi muut kanavat.

yhdeksän jälkeen siirrän osoittimen radio ykköseen, jolloin voin jatkuvasti pienellä liikkeellä tarkkailla sen kummaltakin puolelta suomenkielisiä taajuuksia. äärimmäisen turhautumisen hetkinä veivaan osoittimen hieman yli 94 megahertsiin, ruotsinkieliselle kanavalle. kuuntelen sitä pari sekuntia ja palaan sitten välille 80-90 megahertsiä.

jatkan vielä pari kolme tuntia. puolenpäivän jälkeen olen niin poikki, että on pakko sulkea radio. sinä päivänä on turha enää yrittää mitään.

ps. hertsiluvut saattoivat mennä väärin, enkä ehdi niitä nyt tarkistamaan.
Luovuksissa sanoi…
Meri,

tuo ylen 1 on minunkin suosikkini ja toisinaan kuuntelen yle mondoa 97,5 sekä joskus netin kautta mitä kummallisimpia kanavia... mutta kuten tuossa kirjoittelin niin nyt otan maailman puheenaiheisiin aivan tietoisesti etäisyyttä. Liikaa masentavaa uutista ja keskustelua.

Noita maailman radioita ei taideta nykyisin enää ihan joka paikassa myydäkään.
Ripsa sanoi…
Meillä oli maailmanradio, mutta siinä meni antenni rikki. Sitten meillä oli tavallinen patteriradio, antenni ei ole rikki eikä mitään, mutta siinä ei ollut plugia jonka voisi panna seinään radio-kohtaan.

Täällä eivät antennit toimi, koska seinät ovat lujaa rautabetonia. Tämä on siis Faradayn häkki.

Hölmöä kuin mikä on se että sotken Faradayn häkin aina Frödingenin kissaan. Johtuu kai siitä kun meillä on aina kissoja. Ja niiden tarpeet tulevat aina ennen ihmisten tarpeita.
Luovuksissa sanoi…
Ripsa,

Pääkin voi joskus olla Faradayn häkki, ei liikuu ajatusta ulos, eikä virtauksia sisään...

Mikä se sellainen Frödingenin kissa on? Sellaisesta katista en ole kuullutkaan.
Ripsa sanoi…
Se on kissa joka tavallaan ei ole olemassa, mutta toisaalta on.

Kyseessä on joku fysiikan laki. Mutta googlaa, minä en osaa selittää! Ja sitä paitsi se kuva Frödingenin kissasta laatikossa pitää nähdä.
Luovuksissa sanoi…
..ehkäpä tämäkin selviää aikanaan.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Petas-Baari

Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien risteyksen tuntumassa. Paikka jää juuri ja juuri Kauniaisten puolelle. Nyt rakennus on purettu ja tilalle on kohoamassa "Kukkalaakso" niminen kerrostalo asuinalue. Rakennuksessa toimi vuosikymmeniä legendaarinen Petas-Baari ja kauppa. Rakennus valmistui ennen sotia 1938. Baari oli omana aikanaan varsin suosittu ohikulkijoiden kohtaus- ja taksimiesten taukopaikka. 1970-80 luvulla kaupan rakennukseen tuli U.Suomalaisen TV korjaamo ja myymälä. Toiminta hyytyi 90-luvun alun laman myötä. 1997 Petas-Baari toimi mm. Trabant Express sketsisarjan kulissina. Tässä Youtuben pätkä Jasso Laamasen pajatson peluusta. Itsekin olen joskus vuosikymmeniä sitten käynyt baarissa pajatsoa kokeilemassa ja syömässä kuivan juustosämpylän. Kaupparakennuksen päädyssä oli iso käsinmaalattu Hellaksen Figarol-mainos, jossa ajan havina on vahvasti läsnä. Jos muistat

What is Expandism?

Longer version of this article is at my  homepage . Expansion in Art-making and Expansion-motivated art Introduction This article is a compact study of expansion in the context of making a piece of art. I believe that expansion is one aspect of all kinds of making of art. It has been neglected topic, even unseen, but the phenomenon is real and it is connected to art making, for it is impossible to make a piece of art without its expansion to some space. A work of art is always located in some space – on paper or canvas, in real or imaginary place, in this world or in digital one – and a work of art must first enter that space, it must do expansion there to take control of it. And it is the artist's task to make this happen.  By definition expansion means the increase of something in size , number , or importance . It relates to artworks in two ways, first, to the actual size of an artwork, and second, to the making process of an artwork. In some cases these expansions are overla

Inhorealismia

Länsimaisessa oikeusvaltiossa ei kuulema ole sensuuria. Asia ei pidä paikkaansa. Sensuurin ymmärtää hyvin käsitteen inhorealismi yhteydessä. Realismi tarkoitaa todenmukaisuutta (ransk. réalisme) ja inhorealismi sitä kun todellisuus esitetään kaikkein raadollisimmillaan, asioiden inhoittavia piirteitä tarkastellen. Asia on arkipäivää esimerkiksi uutistoimituksissa, joissa joudutaan jatkuvasti miettimään onko jonkin kuva-aineiston (katastrofin uhrit, sodan kauhut, kirurginen leikkaus jne.) näyttäminen julkisesti sopivaa vai ei. Toisin sanoen kuvamateriaalia joudutaan sensuroimaan, niin että esitetty aineisto on linjassa vallitsevien moraalikäsitysten kanssa. Ja myös niin ettei ketään tarkoituksella järkytetä. Inhorealismi liittyy myös taidekentällä säännöllisesti syntyvään kohuun, kun joku taiteilija kyseenalaistaa tätä rajaa, esittelemällä teoksissaan asioita joita emme ole tottuneet näkemään "hyviä lehtimiestapoja" kunnioittavassa yhteikunnassamme. Ihmiset haluavat syödä