Joskus kun ajattelen elämää, niin mieleeni nousee Juhani Siljon lausahdus, "Elämä on usein - niin elinkautista."
Näin se vaan taitaa olla. Nuorena oli ikäänkuin koko elämä avoinna ja mahdollisuuksia vaikka kuinka paljon. Kun elämä sitten etenee, niin jokainen valinta sulkee pois joukon muita mahdollisuuksia. Ja tehdyt valinnat yleensä johtavat vain sinne missä on tehtävä uusia otettua suuntaa vahvistavia valintoja.
Joskus myös "kohtalo", sattumat tai muut ihmiset valitsevat puolestamme. Aika usein olen tavannut jonkun joka keski-ikäisenä katuu ammatinvalintaansa, jonka teki vanhempiensa ohjauksessa.
Jos valintojaan ei osaa kyseenalaistaa, niin valinnan mahdollisuudet, vaihtoehdot hupenevat ja jäljelle jää yksi polku, jota pitkin on sitten tallustettava. Aika harva osaa kyseenalaistaa valintojaan ja tämän ovat myös erilaiset pelurit havainneet.
On kolme kippoa ylösalaisin ja yhden alla palkinto. Pelin nimi on "kumpi saa palkinnnon". Peluri pyytää valitsemaan yhden kipon ja "asiakas" valitsee. Sitten käännetään yksi kippo nurin ja se on tyhjä. Seuraa uusi kysymys, haluatko vaihtaa valintaasi, kun jäljellä on enää kaksi?
Ja suurin osa ihmisistä ei vaihda, vaikka vaihtaminen kannattaisi, sillä jos pitäytyy alkuperäisessä valinnassaan ovat mahdollisuudet edelleen yksi kolmesta, mutta jos tekee uuden valinnan, niin silloin valitsee vain kahdesta ja mahdollisuudet ovat yksi kahdesta.
Valitsemattomuus on eräänlainen valinta. Silloin sitä löytää onnensa sieltä minne virta vie. Tuttu suomi-iskelmä rallattaa, "näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti..."
Näin se vaan taitaa olla. Nuorena oli ikäänkuin koko elämä avoinna ja mahdollisuuksia vaikka kuinka paljon. Kun elämä sitten etenee, niin jokainen valinta sulkee pois joukon muita mahdollisuuksia. Ja tehdyt valinnat yleensä johtavat vain sinne missä on tehtävä uusia otettua suuntaa vahvistavia valintoja.
Joskus myös "kohtalo", sattumat tai muut ihmiset valitsevat puolestamme. Aika usein olen tavannut jonkun joka keski-ikäisenä katuu ammatinvalintaansa, jonka teki vanhempiensa ohjauksessa.
Jos valintojaan ei osaa kyseenalaistaa, niin valinnan mahdollisuudet, vaihtoehdot hupenevat ja jäljelle jää yksi polku, jota pitkin on sitten tallustettava. Aika harva osaa kyseenalaistaa valintojaan ja tämän ovat myös erilaiset pelurit havainneet.
On kolme kippoa ylösalaisin ja yhden alla palkinto. Pelin nimi on "kumpi saa palkinnnon". Peluri pyytää valitsemaan yhden kipon ja "asiakas" valitsee. Sitten käännetään yksi kippo nurin ja se on tyhjä. Seuraa uusi kysymys, haluatko vaihtaa valintaasi, kun jäljellä on enää kaksi?
Ja suurin osa ihmisistä ei vaihda, vaikka vaihtaminen kannattaisi, sillä jos pitäytyy alkuperäisessä valinnassaan ovat mahdollisuudet edelleen yksi kolmesta, mutta jos tekee uuden valinnan, niin silloin valitsee vain kahdesta ja mahdollisuudet ovat yksi kahdesta.
Valitsemattomuus on eräänlainen valinta. Silloin sitä löytää onnensa sieltä minne virta vie. Tuttu suomi-iskelmä rallattaa, "näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti..."
Kommentit