30.6.2009

Pyhä keskinkertaisuus

Tänä aamuna mietin kuinka paljon olen nähnyt taidetta elämäni aikana. Mietin sitä miksi suurin osa kaikesta tuosta, ja etenkin vanhasta taiteesta, on oikeastaan aika keskinkertaista, sellaista kaavoihin kangistunutta tunkkaista öljyväreilyä?

Euroopan museoiden seinillä komeilee loputon rivi historian tapahtumien toisintoja, aatelistoasetelmia ja uskonnollisia aiheita, joiden seassa todelliset mestariteokset loistavat kuin harvinaiset helmet.

Yksi syy tähän lienee se, kun teoksen alkuvaiheet tekee oppilaiden ja apulaisten sekalainen joukko, niin mestarin pintasipaisu ei riitä korjaamaan keskinkertaisesti tehdyn pohjatyön puutteita.

Olisiko tässä myös ns. mestariteoksen "salaisuus"? Parhaissa teoksissa näkyy taiteilijan oma kädenjälki työvaiheiden alusta loppuun. Siksi kai Michelangelo on niin hyvä.

3 kommenttia:

Anna kirjoitti...

Mielestäni taiteessa on tarkoitus juuri se, että vaikka kuina "kopioisi"tai yleensä tekee jotain, jää aina se oma boiloginen dna. Heheh- mites lie?
Älä nyt lillu siellä vedessä jatkuvasti,pistä jotain siinä sivussa. Näitä taidejuttuja kun on aika vähän liikkeellä.

Anna kirjoitti...

Näköjään silmät nukkuu minullakin, kun noita virheitä tulee. Sorry!

Luovuksissa kirjoitti...

pyynnöstäsi lopetin hetkeksi vedessä lillumisen ja laitoin pienen tekstin. Seuraava tulee sitten elokuun puolella.

Junnu Vainion laulun sanoin:

"Järjestelmä tarpeeksi on mua lypsänyt
luulen että aika alkaa olla kypsä nyt
Tulkaa, viekää sitten vaikka tuhkat pesästä
mut minä nautin kesästä

Käyn ahon laitaa minä ilman paitaa
ei estä kukaan kun matkaa teen
Vain suvituulen minä kutsun kuulen
se ottaa mukaan mun uudelleen

Viranomaiset (ja bloggaajat) saa mua turhaan etsiä
vielä riittää sentään jonkin verran metsiä
Enkä välitä mä kuulla yhtään uutista
sen Raatikaisen tuutista..."