Siirry pääsisältöön

Taidevalon kuvaaja

Minulta kysyttiin äskettäin mistä erottaa niin sanotut taidevalokuvat muista valokuvista, kuten laadukkaista uutis- ja lehtikuvista, sillä pelkästään kuvia katsomalla eroa ei aina ole niin ilmeinen? Ja lehtikuvissa on joskus mitä hienoimpia otoksia, jotka täyttävät taiteen laatukriteerit kaikin tavoin.

Selkein ero löytynee kuvaajan pyrkimyksistä. Taidevalokuvan lähtökohta on taiteen tavoittelu jo valotushetkellä. Kuvaajan toiminta tähtää siis taiteen tekemiseen. Siinä missä lehtikuvaaja tavoittelee tietynlaista yksiselitteisyyttä ja oleellista informaatiota asiasta, niin taidevalokuvaaja puolestaan etsii taiteelle tyypillistä moniselitteisyyttä ja jättää tiedonvälittämiset ja mahdolliset asiayhteydet taka-alalle.

Taideteokselle on tyypillistä ettei se avaudu katsojalle ensi silmäyksellä, vaan teosta joutuu pohtimaan ja sen ymmärtämiseen on kuljettava ikäänkuin kerrosten läpi. Jos täyttä ymmärrystä edes löytyy.

Lehtikuvan on taas oltava niin selkeä että sen tajuaa heti. Mutta toki raja näiden välillä on hieman epäselvä ja tulkinnallinen. Entä jos lehtikuvaaja ja valokuvataiteilija kuvaavat saman kohteen. Toiselle syntyy valokuvataideteos, toiselle lehtikuva ja molemmat ovat ”taiteelliselta” laadultaan vastaavia. Tämä nostaa esiin kysymyksen mitä taide oikeastaan on?

Ehkä taide on sopimuskysymys? Olemme sopineet että valokuvataiteilijoiden otokset ovat ”oikeiden” taiteilijoiden teoksia ja museokelpoista taidetta. Ja muiden ottamat kuvat ovat jotain muuta. Oman vivahteensa tähän valokuvasoppaan tuo se että, aika usea valokuvataiteilija toimii myös lehtikuvaajan roolissa.

Aika on tässä kuitenkin säälimätön tuomari. Sen hampaissa testataan kaikki kuvat riippumatta siitä kenen valottamia ne ovat. Kun vuosikymmenet irroittavat lehtikuvat alkuperäisistä yhteyksistään, niin kuvat nähdään yhä enenevästi ”vain kuvina” ilman uutisia johon ne liittyivät. Kuvat alkavat elää omaa elämäänsä kuvina kuvien joukossa. Näin parhaat kuvat nousevat esiin ja joistakin lehtikuvaajista kuoriutuu taiteen klassikoita, joiden teosten rinnalla monen valokuvataiteilijan tuotanto näyttää roskalta.

Kommentit

Geeli sanoi…
Onkohan jutussa oleva kuva jonkin sortin taidekuva?
Luovuksissa sanoi…
Nimenomaan "jonkin sortin"...
Kristian sanoi…
Hieman aiheesta poiketen, taideaineiden opettajani ihmetteli luokan edessä miksi mustavalkoiset alastonkuvat mukamas ovat taidetta ja värilliset pornoa. Luulisi että juuri hän olisi osannut vastata kysymykseen.

Minusta ero on selvä: porno tavoitteena on kiihottaa, taide pyrkii antamaan syvempiä elämyksiä. Värillisyys ei siis ole avainsana, mutta mustavalkoisissa kuvissa lähtökohtaisesti kai pyritään taiteen vaikutelmiin? En ole kummoinen valokuvaaja, mutta valon hallinta lienee pääosassa mv-kuvissa, lisäksi yllättävien kuvakulmien, asentojen ja tunteiden löytäminen. Värilliset alastonkuvat ilman pornoperspektiiviä pyrkivät usein miellyttämään oletetulla kauneuskäsityksellä, siis kitschiä?

Mitä sanoo ammattilainen?
Luovuksissa sanoi…
Kristian,

määrittelit itse aika hyvin tuo eron "porno tavoitteena on kiihottaa, taide pyrkii antamaan syvempiä elämyksiä" oli sitten kyse minkä värisestä kuvamateriaalista tahansa. Ja voihan vaikka öljymaalatenkin tehdä pornoa kuten Gustave Courbet aikana ennen värikuvaa.

...mutta mv/väri ajatuksessa saattaa kyllä olla jotain perää. Valokuvaus on siirtynyt läpilinjan väriin. Ja aiemmin huonosti kestäville värikuville lupaillaan jo 200 vuoden "väritakuita". Vain poikkeus tapauksissa kuvataan mustavalkeaa ja usein kun haetaan ns. taiteellista otetta.

Sen verran mitä olen seurannut valokuvataiteilijoiden töitä, niin kyllä väri on valttia suurimmalla osalla.

Mustavalkeassa on se ongelma että ne eivät taas kestä samalla tavalla tulosteina kuin värikuvat. Jos haluaa että mv kuva kestää haalistumatta aikaa niin se on kehitettävä vanhoin menetelmin.

En tiedä olenko oikessa kun ennustan että vanhat valokuvankehitys menetelmät siirtyvät taidemenetelmien joukkoon, vähän samaan tapaan kuin kävi litografialle 1800-luvulla. Moni taidegrafiikan menetelmä on alkujaan ollut kirjapainomenetelmä, joka on jäänyt kehityksen jalkoihin ja jota taiteilijat ovat sitten alkaneet soveltaa omiin tarkoituksiinsa.
bambi.52 sanoi…
Kiitos kiinnostavasta ajatuksista. Laitoin osan tekstistä omaan blogiin linkillä varustettuna.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Petas-Baari

Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien risteyksen tuntumassa. Paikka jää juuri ja juuri Kauniaisten puolelle. Nyt rakennus on purettu ja tilalle on kohoamassa "Kukkalaakso" niminen kerrostalo asuinalue. Rakennuksessa toimi vuosikymmeniä legendaarinen Petas-Baari ja kauppa. Rakennus valmistui ennen sotia 1938. Baari oli omana aikanaan varsin suosittu ohikulkijoiden kohtaus- ja taksimiesten taukopaikka. 1970-80 luvulla kaupan rakennukseen tuli U.Suomalaisen TV korjaamo ja myymälä. Toiminta hyytyi 90-luvun alun laman myötä. 1997 Petas-Baari toimi mm. Trabant Express sketsisarjan kulissina. Tässä Youtuben pätkä Jasso Laamasen pajatson peluusta. Itsekin olen joskus vuosikymmeniä sitten käynyt baarissa pajatsoa kokeilemassa ja syömässä kuivan juustosämpylän. Kaupparakennuksen päädyssä oli iso käsinmaalattu Hellaksen Figarol-mainos, jossa ajan havina on vahvasti läsnä. Jos muistat

What is Expandism?

Longer version of this article is at my  homepage . Expansion in Art-making and Expansion-motivated art Introduction This article is a compact study of expansion in the context of making a piece of art. I believe that expansion is one aspect of all kinds of making of art. It has been neglected topic, even unseen, but the phenomenon is real and it is connected to art making, for it is impossible to make a piece of art without its expansion to some space. A work of art is always located in some space – on paper or canvas, in real or imaginary place, in this world or in digital one – and a work of art must first enter that space, it must do expansion there to take control of it. And it is the artist's task to make this happen.  By definition expansion means the increase of something in size , number , or importance . It relates to artworks in two ways, first, to the actual size of an artwork, and second, to the making process of an artwork. In some cases these expansions are overla

Inhorealismia

Länsimaisessa oikeusvaltiossa ei kuulema ole sensuuria. Asia ei pidä paikkaansa. Sensuurin ymmärtää hyvin käsitteen inhorealismi yhteydessä. Realismi tarkoitaa todenmukaisuutta (ransk. réalisme) ja inhorealismi sitä kun todellisuus esitetään kaikkein raadollisimmillaan, asioiden inhoittavia piirteitä tarkastellen. Asia on arkipäivää esimerkiksi uutistoimituksissa, joissa joudutaan jatkuvasti miettimään onko jonkin kuva-aineiston (katastrofin uhrit, sodan kauhut, kirurginen leikkaus jne.) näyttäminen julkisesti sopivaa vai ei. Toisin sanoen kuvamateriaalia joudutaan sensuroimaan, niin että esitetty aineisto on linjassa vallitsevien moraalikäsitysten kanssa. Ja myös niin ettei ketään tarkoituksella järkytetä. Inhorealismi liittyy myös taidekentällä säännöllisesti syntyvään kohuun, kun joku taiteilija kyseenalaistaa tätä rajaa, esittelemällä teoksissaan asioita joita emme ole tottuneet näkemään "hyviä lehtimiestapoja" kunnioittavassa yhteikunnassamme. Ihmiset haluavat syödä