7.11.2009

Hypnoosia ja neitseellistä synnyttämistä

Nykyisin on tapana kouluttaa työttömiä, parantaa lisäopilla heidän työnsaanti mahdollisuuksiaan ja sitä kautta rahatilannetta. Koulutus varmaan toimii hyvin jos työnhakijalla on mieli sen verran avoin että hän voi suuntautua useammalle alalle.

Mutta mitä tekee taiteilija tai muu ns. kutsumusammatin tekijä? Mitä koulutusta silloin on saatavilla, kun ei yksinkertaisesti kykene vaihtamaan alaa, vaan tekee taidetta jokatapauksessa, kun koko ammatti on enemmän tai vähemmän pakkomielle?

Yksi vaihtoehto voisi olla tälläinen vuoden 1960 hypnoosikurssi. Jos tämä omatoiminen "kirjekurssi" olisi vielä saatavilla, niin saattaisin hyvinkin kokeilla ja yrittää hypnotisoida jokaisen potentiaalisen vastaantulijan ostamaan taidettani.

Sillä tästähän taiteilijan rahapulissa on yleensä kyse. Talous paranee joko taidekauppojen kautta tai jos saa apurahaa tai sitten jos on sopiva ansiotyö. Näin se vain on. Muita vaihtoehtoa ei ole.

Tämä toinen leike on 50-luvun alusta ja liittyyneitseellisiin synnyttäjiin joita englannissa oli tuolloin useita. Eipä ole tämänkaltaisia otsikoita viimeaikoina näkynyt. Olisiko kristinusko nykyisin laimeampaa?

2 kommenttia:

BLOGitse kirjoitti...

Kuinka aktiivisesti bloggailet maailmalla eli kommentoit maailmalla blogea joissa taiteesta pitavat kayvat?
Bloggailu on yksi mainio valine luoda verkostoa.
Koskaan ei voi tietaa kuka sattuu blogiisi ja ihastuu taiteeseesi.

Sinut pitaa vaan ensin loytaa!

Mutta toisaalta. Tapasin eraan valokuvaajakaverini (ammattilainen)
ja totesin hanelle varmaan sadatta kertaa,
taiteilijan ei pitaisi markkinoida itse itseaan. (blogi voi olla myos myynti/markkinointivaline)

Miten Suomessa taiteilijoita talla hetkella markkinoidaan?

Madridissa on parhaillaan design nayttely mutta miten tuollaisia tarjoutuu kuvataidepuolella?
Vai onko taiteilija taysin yksin?

Luovuksissa kirjoitti...

BLOGitse,

Olen vähän laiska seuraamaan ja kommentoimaan (ainakaan laajemmin) "maailmalla blogeja" ja syy tähän on yksinkertaisesti se että aika on rajallinen ja myös se että englanniksi kirjoittaminen ei ole minulla niin notkeaa että homma sujuisi jouhevasti.

Myynti ja markkinointiasiat menevät aika pitkälle "perinteisen" kaavan mukaan, eli ajatellaan että taiteilija tekee taidetta ja elää apurahoilla, ja galleristit hoitavat myynnin ja markkinoinnin. Mutta toki on ilmassa myös ajattelua että taiteilijan tulisi itse ottaa enemmän vastuuta näistä asioista.

Löydät myynti ja markkinointiasioista paljon terkstiä tältä blogilta teemoista: "Taiteilijan elinkeino" osiosta
tai vaikka tästä kirjoituksesta.

...ja taiteilija on hyvin pitkälle oman itsensä varassa näyttelyiden suhteen ja lähes kaikessa, ellei sitten tee niin ylivoimasta ja mielenkiintoista taidetta että se kiinnostaa laajasti.

Olisiko niin että suurinosa taiteesta tarvitsee tuekseen markkinointimeininkiä, ja vain kaikkein "laadukkain" tai taiteena mielenkiintoisin pärjää vähemmälläkin myyntiponnistelulla.