Siirry pääsisältöön

Taiteen sisäpiiri

Blogin pito on jäänyt viimeaikoina hieman taka-alalle muiden kiireiden takia. Mutta kevään mittaan varmaankin tilanteet taas muuttuvat niin että kirjoittamiselle on enemmän aikaa.

Tässä kuitenkin viimeisin mielipidekirjoiukseni joka julkaistiin aamun Hesarissa. Laitan sen tälle blogille näin illasta, kun aamulla en ehtinyt. Olin puhumassa taiteilijan toimeentulovaikeuksista ja taiteilijuuden/yrittäjyyden problematiikasta Oulussa Art360 hankkeen tiimoilta ja tulin vasta äsken kotiin.

Tässä kirjoitukseni:

Taiteen sisäpiiri päättää apurahoista

Viime päivinä on käyty keskustelua Kiasman johtajavalinnasta, poliittisesta taiteesta ja on pohdittu taiteen sisäpiirin olemusta.

Sana "sisäpiiri" luo ilmiöstä hieman erheellisen kuvan taidekentällä häärivästä salaseurasta, jota tuskin löytyy. Taiteilijan kannalta katsottuna sisäpiirissä kyse on apurahajärjestelmään sisäänrakennetusta vinoumasta, siitä kuka saa tehdä taidettaan toimeentulo turvattuna ja kuka ei.

Kaksi nuorta yhtälailla hyvinkoulutettua taiteilijan alkua on uransa alussa. Toinen on taiteessaan perinteisempi ja toinen ajan menoon osallistuva yhteiskuntakriitikko. Helposti käy niin että tämä muodikkaampi tekijä säväyttää enemmän ja saa apurahaa.

Apurahoitetun taiteilijan on huomattavasti helpompi keräillä "taiteellisia ansioita"ja samalla parannella asemiaan seuraavaa apurahakierrosta varten, kuin sen joka tekee taidetta erilaisten pätkätöiden ohessa. Jos apurahoihin ei pääse kiinni jo nuorena, niin varttuneempana se on lähes mahdotonta.

"Sisäpiirissä" on kyse trendeistä ja siitä mikä on taiteessa kulloinkin muotia, siitä mitä museoihin halutaan ja Kiasman uusi johtaja tulee osaltaan vaikuttamaan juuri tähän.

Mutta sisäpiiri on myös "politiikkaa". Kun taiteen pesässä on paljon poikasia, niin madon saa se jonka samanmielinen rääkynä emoja eniten miellyttää. Hitaammin kiiruhtaville ja vähemmän äänekkäille taiteilijoille nykyinen järjestelmä ei tukea anna. Heidät jätetään rämpimään rauhassa oman taiteellisen kutsumuksensa suohon.

Suomen kokoisen pienen maan etu on varmasti että kaikkien ammattitaiteilijoiden luova potentiaali saisi mahdollisuuden puhjeta kukkaansa. Paras ratkaisu tähän olisi kaikille pienituloisille taiteilijoille jaettava samansuuruinen taiteilijatoiminnan tuki nykyisen vanhentuneen apurahajärjestelmän sijaan. Miksi asiasta ei synny "sisäpiirissä" ja ennenkaikkea poliittisten päättäjien parissa edes kunnon keskustelua?

Pekka Hannula
Taidegraafikko
Espoo

Kommentit

Hurmioitunut sanoi…
Erittäin oivaltava ja asiallinen teksti. Olen mitä suurimmissa määrin samaa mieltä kanssasi.
Luovuksissa sanoi…
Kiitos vaan, hietzu.
Soli sanoi…
Hyvä kirjoitus oli. Minua kylmäsi tuo lause: "Jos apurahoihin ei pääse kiinni jo nuorena, niin varttuneempana se on lähes mahdotonta." Siltä alkaa tuntua, ja pelkään että se toteutuu. Mitä enemmän ymmärrän maamme kuvataiteen kuvioista, sitä vähemmän toivoisin ymmärtäväni. Kun on kuitenkin se tekemisen palo, mutta tukea tule eikä ole eikä anneta, niin on jokaviikkoinen kamppailu itsensä kanssa, onko kelvollinen tekemään tätä duunia. Enkä haluaisi masentua tai muuttua kyyniseksi.
Luovuksissa sanoi…
Kiitos Soli kommentista,

Ongelma tässä on se että taiteilijoita tulee kokoajan lisää ja lisää, mutta apurahojen määrät polkevat paikoillaan ja systeemi ei enää palvele taiteilijoita niin kuin pitäisi.

Ongelma on myös että aika harva avaa suunsa asiasta. On helpompi olla hiljaa apurahajonossa ja odotella "vuoroaan", jota ei välttämättä koskaan tule.

Veikkaukseni on että tulevaisuudessa apurahat painottuvat entistä enemmän "tutkija-taiteilijuuden" suuntaan. ja onhan tämä painotus on nähtävissä jo nytkin.
Soli sanoi…
Kuinka sellainen tasamääräinen taiteilijatuki voisi toimia? Varmaankin siitä tulisi paljon sanomista "kunnon töissä käyjien" puolelta...
Veera sanoi…
Hyvä kommentti. Valtio kouluttaa niin suuren määrän ihmisiä ammattiin, jossa ei ole mahdollisuutta kunnolliseen toimeen tuloon ainakaan ensimmäisinä vuosina valmistumisen jälkeen, vaikka olisi miten lahjakas tai ahkera. Kun tällä ammattitutkinnolla ei ole kelvollinen työkkäriinkään, voisi jokin uraansa aloittavien taiteilijoiden tuki olla paikallaan. Käytännön toteutus onkin sitten asia erikseen.

Nimim. Porkkanan perässä on tullut juostua :)
Luovuksissa sanoi…
joo, pitkään jatkuva "porkkanan perässä" juokseminen väsyttää ja masentaa. Taiteilijapalkka tai tasapuolinen toiminnan tuki olisi paras ratkaisu näin teoriassa, muttä käytäntö on jotain aivan muuta.

Toivottavasti maailman taloustilanne ei kiristy jatkossa liikaa (voi olla toive ajattelua). Se hankaloittaisi taiteilijoiden elämää ja apurahoja entisestään.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Petas-Baari

Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien risteyksen tuntumassa. Paikka jää juuri ja juuri Kauniaisten puolelle. Nyt rakennus on purettu ja tilalle on kohoamassa "Kukkalaakso" niminen kerrostalo asuinalue. Rakennuksessa toimi vuosikymmeniä legendaarinen Petas-Baari ja kauppa. Rakennus valmistui ennen sotia 1938. Baari oli omana aikanaan varsin suosittu ohikulkijoiden kohtaus- ja taksimiesten taukopaikka. 1970-80 luvulla kaupan rakennukseen tuli U.Suomalaisen TV korjaamo ja myymälä. Toiminta hyytyi 90-luvun alun laman myötä. 1997 Petas-Baari toimi mm. Trabant Express sketsisarjan kulissina. Tässä Youtuben pätkä Jasso Laamasen pajatson peluusta. Itsekin olen joskus vuosikymmeniä sitten käynyt baarissa pajatsoa kokeilemassa ja syömässä kuivan juustosämpylän. Kaupparakennuksen päädyssä oli iso käsinmaalattu Hellaksen Figarol-mainos, jossa ajan havina on vahvasti läsnä. Jos muistat

What is Expandism?

Longer version of this article is at my  homepage . Expansion in Art-making and Expansion-motivated art Introduction This article is a compact study of expansion in the context of making a piece of art. I believe that expansion is one aspect of all kinds of making of art. It has been neglected topic, even unseen, but the phenomenon is real and it is connected to art making, for it is impossible to make a piece of art without its expansion to some space. A work of art is always located in some space – on paper or canvas, in real or imaginary place, in this world or in digital one – and a work of art must first enter that space, it must do expansion there to take control of it. And it is the artist's task to make this happen.  By definition expansion means the increase of something in size , number , or importance . It relates to artworks in two ways, first, to the actual size of an artwork, and second, to the making process of an artwork. In some cases these expansions are overla

Inhorealismia

Länsimaisessa oikeusvaltiossa ei kuulema ole sensuuria. Asia ei pidä paikkaansa. Sensuurin ymmärtää hyvin käsitteen inhorealismi yhteydessä. Realismi tarkoitaa todenmukaisuutta (ransk. réalisme) ja inhorealismi sitä kun todellisuus esitetään kaikkein raadollisimmillaan, asioiden inhoittavia piirteitä tarkastellen. Asia on arkipäivää esimerkiksi uutistoimituksissa, joissa joudutaan jatkuvasti miettimään onko jonkin kuva-aineiston (katastrofin uhrit, sodan kauhut, kirurginen leikkaus jne.) näyttäminen julkisesti sopivaa vai ei. Toisin sanoen kuvamateriaalia joudutaan sensuroimaan, niin että esitetty aineisto on linjassa vallitsevien moraalikäsitysten kanssa. Ja myös niin ettei ketään tarkoituksella järkytetä. Inhorealismi liittyy myös taidekentällä säännöllisesti syntyvään kohuun, kun joku taiteilija kyseenalaistaa tätä rajaa, esittelemällä teoksissaan asioita joita emme ole tottuneet näkemään "hyviä lehtimiestapoja" kunnioittavassa yhteikunnassamme. Ihmiset haluavat syödä