Siirry pääsisältöön

Taideammattien arvostus 2010


Kyllä meitä taiteilijoita taas arvostetaan. Suomen Kuvalehden uusimmassa numerossa (SK 20/2010) on jälleen listattu 380 ammattia arvostuksen mukaan "paremmuusjärjestykseen". Viimeksi sama tutkimus tehtiin 2007, josta kirjoitin myös tällä blogilla.

Kärjessä jälleen tutut lääkäriammatit kirurgin johdolla, höystettynä palomiehillä lentokapteeneilla, sairaanhoitajilla ja kätilöillä. Pientä arvostuksen nousua on laman myötä tapahtunut myös taideammattien kohdalla. Suomen Kuvalehden mukaan laman aikana taiteesta haetaan kuulema lohtua.

Taideammateista arvostetuin on edelleen arkkitehti sijalla 47, viimeksi 51. Sisustusarkkitehti on sijalla 136, viimeksi ammatti ei mukana tutkimuksessa. Kirjailijan sijoitus 148 on noussut 15 pykälää, elokuvaohjaajan sijoitus on 184, aiemmin 200. Säveltäjä löytyy numerolla 191, parannusta 18 sijaa.

Amanuenssi 218, valokuvaaja 226, muusikko 230, parannusta kaikissa 10-20 pykälää. Kuvanveistäjää arvostetaan 5 pinnaa enemmän, sijoitus nyt 271. Kuvataiteilija on myös parantanut asemiaan 24 askelta, numerolle 283, kulttuurisihteerikin 15 pykälää sijalle 309. Tanssija hyphdellyt hieman ylöspäin numerolle 335.

Taiteilija-ammateista lavastaja on säilyttänyt arvonsa ennallaan sijalla 318. Samoin kriitikoihin voi tässä suhteessa luottaa. Sijoitus ennallaan 361 ja listan häntäpään seurakin edellisten tutkimusten kaltaista: ulosottomies, autonmyyjä, pysäköinninvalvoja, tv-lupien tarkastaja jne. Pahnan pohjimmaisena, kuten viimeksikin, ovelta-ovelle myyjä.

Perinteiset kädentaito ammatit ovat selvästi taideammatteja arvostetumpia arkkitehtiä lukuunottamatta. Kirvesmies 55, puuseppä 61, muurari 85, suutari 102, lukkoseppä 103, kelloseppä 119. Ehkä yksi syy arvostukseen on se näiden ammattien edustajat mielletään ammattilaisiksi, hommansa taitajiksi. He toimivat hyvin usein ammatinharjoittajina ja laskuttavat tehdystä työstä.

Jos siis kuvataiteilija halajaa lisää arvostusta, niin ehkä silloin kannattaisi perehtyä enemmän ammatisharjoittamis- ja yrittämisasioihin. Ja tuoda tätä puolta reilusti esiin. Suomessa arvostetaan yrittäjää, sijoitus on sama kuin viimeksi, 29.

Yleiset mielikuvat taiteilijoista eivät ole kovin kaksiset. Olen kuullut vuosien varrella monenkirjavaa valitusta siitä millaisia me taiteilija olemme: "oikeaa työtä vieroksuvia", "ei juuri työttömiä kummempia", "epäsosiaalisia reppanoita", "eivät hoida asioitaan", "narsisteja", "toisen kustantamia apuraha-elättejä", "huu-haalla pelleilijöitä" jne..

Ehkä tässä on taas peiliin katsomisen paikka, vaikka mitäpä väliä sillä lopulta on mitä "muut" minusta taiteilijana ajattelevat tai arvottavat. Vai onko? Onko taiteilu, itsensä toteuttaminen tärkeämpää kuin yhteiskunnallinen arvostus? Onko eri suuntiin hapuileva levoton taiteilijuus ristiriidassa vakaan arvostettavan ammattilaisuuden kanssa? Tätä pitää miettiä.

Kommentit

Hurmioitunut sanoi…
Minusta on hieman outoa, että itsensä toteuttamista taiteellisesti pidetään vähemmän arvossa kuin ns. "kunnon ammatteja", joissa palvellaan/autetaan muita. Luulisi että nykyään oma (yksilön) hyvinvointi, mielenterveys ym. olisivat arvossaan, jotta osattaisiin arvostaa korkeammalle myös kaiken alan taiteilijoita. Koska omaa ajatusmaailmaansa ja päätänsähän sitä tutkii, kun luovii työnsä ja tuntonsa kankaalle, paperille jne.

Tokihan lääkärit, poliisit, palomiehet auttavat yksilöitä hädässä, mutta minusta on hienoa, että yksilökin voi vaikuttaa omaan elämäänsä.

Ehkä taidealoja pidetään vähemmässä arvossa siksi kun ajatellaan, että taiteilijat keskittyvät "itseensä" se sijaan että olisivat yhteiseksi hyödyksi yhteiskunnalle. Vaikka minä en ainakaan selviäisi ilman museoita ja gallerioita, joista saan inspiraatio- ja hyvänolonpistoksia.

Huh, hankala aihe, josta riittäisi keskusteltavaa ja väiteltävää pitkäksi toviksi.
Anonyymi sanoi…
Samoja kysymyksiä olen myös minä miettinyt. Olen päätynyt siihen lopputulokseen, että muiden mielipiteille ei saa antaa kovin suurta painoarvoa. Tämä tulee ilmi esimerkiksi lukemalla keskustelupalstoja, aina saa pahoittaa mielensä huomatessaan miten ahdasmielisiä, tietämättömiä, tuomitsevia ja rasisteja monet ihmiset oikeastaan ovat. Tässä en puhu pelkästään taiteesta käytävää keskustelua vaan taso on tällaista oli aihe mikä tahansa.

Sivistyneiden ja avarakatseisien ihmisten mielipiteille annan kyllä arvon.
Luovuksissa sanoi…
hietzu,

oikein sanoit. Aihe on hankala kun taidetta voidaan lähestyä niin monelta kantilta. Onko taide oikeaa työtä, terapiaa, elämäntapa vai jonkin sortin kylähullun viran haltijuutta tai kenties uskonto?

Ammattien joukossa olevaan arvostuksen puutteeseen vaikuttaa varmasti se että mielikuva taiteilijan työstä on varsin epämääräinen. Muurarista, suutarista tai kirvesmiehestä tietää heti mitä he tekevät. Pohdintaa tulee korkeintaan siitä onko ammattilainen hyvä vai huono , mutta kun ajattelee taiteilijaa, niin heti nousee miljoona kysymystä. Millainen taiteilija, mitä se tekee jne ja kaikenmaailman makuasiat. Jokainen taiteilija on työn tekijänä uniikki kun taas jokaiselta suutarilta voi odottaa suunnilleen samantapaista lopputulemaa.

Arvostus lähtee varmaan heti nousuun jos taiteiliuus osataan joskus määritellä jotenkin napakammin... olisiko tekemätön paikka?
Luovuksissa sanoi…
Anonyymi,

totta on että sivistyksestä ei pahemmin puhuta. Sivistys on pois muodista, vähän samoin on hyvien tapojen, kohteliaan lähimmäistä kunnioittavan käytöksen kanssa. Nämä kaksi ovat mielestäni aika päällekkäisiä asioita, ainakin ne läheisesti liittyvät toisiinsa.

Mielipahaa ei voi aina välttää. Tulee mieleen se vanha tuttu kiinalainen sananlasku jossa sanotaan jotain sen tapaista kuin: et voi estää lintuja lentämästä ylläsi, mutta pesän rakentamisen pääsi päälle voi hyvin estää..
Tässä puhutaan lähinnä itsensä toteuttamisesta, mutta eikö taiteilija ja taide aina halua ja tarvitse sitä katsojaa? Totta kai taidetta voi tehdä itselleenkin niin, ettei sitä kukaan muu näe, mutta eikö ole toivottavaa, että joku muukin taidetta näkee, ostaa, "kuluttaa"? Minä näen ensisijaisesti taiteen taiteilijan "muille omastaan antamisena", minä katsojana saan siitä (taiteesta josta pidän) paljon ja olen kiitollinen.
Luovuksissa sanoi…
Pellon pientareella,

yksi taiteen määritelmä on se että muidenkin pitää pitää taiteilijan tekelellä taiteena. Jos kukaan muu ei näe teoksen "arvoa", niin silloin ei voi olla kyse taiteesta. Taide määritellään mielstäni aina muiden toimesta.

Yleisön suosio ja toisille tekeminen on muilla taiteen aloilla (kirjallisuus, musiikki, teatteri... ) jotenkin enemmän itsestään selvää kuin kuvataiteessa. Kuvataiteessa "menee läpi" aika paljon kaikenlaista kehnoa...
Eiköhän taiteen arvo ja olemus perustu aika lailla juuri sen määrittelemättömyyteen. Taiteen maailmassa voi törmätä johonkin mitä ei osaa odottaa, mitä ei olisi edeltäkäsin pitänyt taiteena tai yhtään minään, mutta sen kohdatessaan maailma muuttuu hiukan.

Olen samaa mieltä siitä, että muut kuin tekijä arvioivat ja määrittelevät taiteen, mutta tämähän tapahtuu joskus tekijän mentyä manan majoille.

Pitää vaan uskoa omaan juttuunsa. Ja eikö se lopulta ole niin, että kaikki hienous palautuu tekemiseen. Tekeminen tekee hyvää päälle ja sydämelle, se tekee elämästä arvokasta. Riippumatta siitä, määrittelevätkö muut sen taiteeksi vai eivät.
Luovuksissa sanoi…
Maija,

"tekee hyvää päälle ja sydämelle"...ehkä taide ei ole lainkaan oleellista. Taiteen tärkeys jotenkin ylikorostuu taidepuheessa. Tärkeintä lienee se että saa toteuttaa itseään luovasti, vapaa elämäntapa ja kokea tämän mukana tuleva hyvä vaikutus päälle ja sydämelle.
Kyllä taide on oleellista, mutta sen tekeminen on rankkaa ja sitä jaksaa tehdä siksi että se tekee hyvää päälle ja sydämelle, loppujen lopuksi/kokonaisuudessaan. Ei kyllä ihan joka hetki.

Tekijän näkökulma ja motiivi ehkä saakin jäädä taidepuheessa syrjään. Lopputuloshan on se mitä arvioidaan.
Luovuksissa sanoi…
niin, teokset elävät omaa elämäänsä meistä riippumatta.
Siinä taide kuitenkin eroaa käsityöesineestä, että taiteilija yleensä kiinnostaa teoksen ostajaa kun taas käsityöesineen tekijä jää useimmiten anonyymiksi. Tuntuu että tekijän persoona on jotenkin taiteessa oleellista tai se tuo taiteeseen lisämausteen joka käsityöesineistä puuttuu.
Anonyymi sanoi…
Good brief and this enter helped me alot in my college assignement. Thanks you as your information.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Petas-Baari

Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien risteyksen tuntumassa. Paikka jää juuri ja juuri Kauniaisten puolelle. Nyt rakennus on purettu ja tilalle on kohoamassa "Kukkalaakso" niminen kerrostalo asuinalue. Rakennuksessa toimi vuosikymmeniä legendaarinen Petas-Baari ja kauppa. Rakennus valmistui ennen sotia 1938. Baari oli omana aikanaan varsin suosittu ohikulkijoiden kohtaus- ja taksimiesten taukopaikka. 1970-80 luvulla kaupan rakennukseen tuli U.Suomalaisen TV korjaamo ja myymälä. Toiminta hyytyi 90-luvun alun laman myötä. 1997 Petas-Baari toimi mm. Trabant Express sketsisarjan kulissina. Tässä Youtuben pätkä Jasso Laamasen pajatson peluusta. Itsekin olen joskus vuosikymmeniä sitten käynyt baarissa pajatsoa kokeilemassa ja syömässä kuivan juustosämpylän. Kaupparakennuksen päädyssä oli iso käsinmaalattu Hellaksen Figarol-mainos, jossa ajan havina on vahvasti läsnä. Jos muistat

What is Expandism?

Longer version of this article is at my  homepage . Expansion in Art-making and Expansion-motivated art Introduction This article is a compact study of expansion in the context of making a piece of art. I believe that expansion is one aspect of all kinds of making of art. It has been neglected topic, even unseen, but the phenomenon is real and it is connected to art making, for it is impossible to make a piece of art without its expansion to some space. A work of art is always located in some space – on paper or canvas, in real or imaginary place, in this world or in digital one – and a work of art must first enter that space, it must do expansion there to take control of it. And it is the artist's task to make this happen.  By definition expansion means the increase of something in size , number , or importance . It relates to artworks in two ways, first, to the actual size of an artwork, and second, to the making process of an artwork. In some cases these expansions are overla

Inhorealismia

Länsimaisessa oikeusvaltiossa ei kuulema ole sensuuria. Asia ei pidä paikkaansa. Sensuurin ymmärtää hyvin käsitteen inhorealismi yhteydessä. Realismi tarkoitaa todenmukaisuutta (ransk. réalisme) ja inhorealismi sitä kun todellisuus esitetään kaikkein raadollisimmillaan, asioiden inhoittavia piirteitä tarkastellen. Asia on arkipäivää esimerkiksi uutistoimituksissa, joissa joudutaan jatkuvasti miettimään onko jonkin kuva-aineiston (katastrofin uhrit, sodan kauhut, kirurginen leikkaus jne.) näyttäminen julkisesti sopivaa vai ei. Toisin sanoen kuvamateriaalia joudutaan sensuroimaan, niin että esitetty aineisto on linjassa vallitsevien moraalikäsitysten kanssa. Ja myös niin ettei ketään tarkoituksella järkytetä. Inhorealismi liittyy myös taidekentällä säännöllisesti syntyvään kohuun, kun joku taiteilija kyseenalaistaa tätä rajaa, esittelemällä teoksissaan asioita joita emme ole tottuneet näkemään "hyviä lehtimiestapoja" kunnioittavassa yhteikunnassamme. Ihmiset haluavat syödä