Siirry pääsisältöön

Anonyymisti vai ei?

Viime viikot olen ollut erilaisten talonpoikaisesineiden ympäröimänä ja tarkastellut näitä käsityöesineitä lähietäisyydeltä. Niiden tekijät jäävät pimentoon ja se onkin seikka mikä erottaa taiteen käsityöstä. Taiteessa tekijän persoona on usein (ei aina) vahvasti läsnä, kun taas käsityöläinen häviää helposti anonyymiksi jonnekin valmistamansa esineen taustalle. Jäin pohtiman onko tämä hyvä vai huono asia?

Taiteessa on yleensä läsnä teoksen lisäksi myös taiteilijan nimi. Ihmisiä kiinnostaa kuka teoksen on tehnyt, se onko kyseessä tunnettu vai tuntematon taiteilija. Tiedossa on myös että julkisuus lisää taiteilijan myyntiä. Nimi kiinnostaa ja tunnettu nimi maksaa enemmän kuin tuntematon.

Käsityöläinen jättäytyy mielellään esineidensä taustalle ja luottaa siihen että "taiten tehty" riittää. Eikä tekijän persoona edes kiinnosta ostajaa, useimmiten riittää että esine on tasokas ja että se täyttää hyvin sille asetetun tehtävän.

Todellisuudessa tämä ei ole ihan näin musta-valkoista. Raja-aidat ovat häilyviä ja toimintatapoja on monia, niin taiteessa kuin käsityöläiyydessä. Löytyy taiteilijoita jotka tietoisesti haluavat hävittää persoonansa teoksesta ja laittavat signeerauksen teoksen takapuolelle tai eivät signeeraa töitään lainkaan, mutta tämänkaltainen toiminta on harvinaisempaa ja tietoista tekijän maailmankatsomukseen liittyvää valintaa. Ja kyllä käsityöläisiäkin löytyy jotka kilvoittelevat persoona edellä leipänsä eteen.

Mutta kun taidekentän touhuja seuraa niin tämänkaltaista "yleistyksen" voi kyllä tehdä. On aika vaikea kuvitella taidenäyttelyä (paitsi ikoninäyttely) jossa ei kerrottaisi tekijöitä ja luotettaisiin vain teosten voimaan. Puhumattakaan teosten myynnistä. Tuntemattomat suuruudet eivät ole taiteen markkinavoimien suosiossa.

Eli rahako tässä rattaita lopulta pyörittää? Harvalla taiteilijalla on varaa olla anonyymi. Se joka valitsee tämän tien kulkee todella vastavirtaan.

Kommentit

Ripsa sanoi…
Tulee mieleeni yksi erityisalue. Keramiikka. Kaj Franck suunnitteli Kilta-astiaston kaikille perheille ja varsinkin niille, joilla oli pienet ahtaat asunnot kaupungissa, ja sellaisiahan ne ovat ihan keskiluokkaisillakin ihmisillä vielä Helsingissä.

Tai mitä se keskiluokkaisuus nyt tarkoittaakin. Taidan tarkoittaa sitä porukkaa joka ei jää köyhyysrajan alapuolelle.

Mutta kun Franck suunnitteli niitä pinottavia kulhoja ja mukeja niin hän ajatteli tasaisen köyhää asumista heti sodan jälkeen. Ei kellään ollut rahaa eikä myöskään tavaroita.

Sitten ykskaks Arabia otti ja rupesi tekemäänj sarjaa uudestaan, nyt Teema-merkillä. Ero on huomattava. Minulla ei olisi varaa ostaa niitä astioita. Niiden pohjassa lukee design Kaj Franck.

Hinnat ovat pilvissä. Kuka tahansa pieni köyhä ei niitä voi ostaa enää. Sen lisäksi Kilta-astiastossa ei lukenut pohjassa Kaj Franck, hän ei halunnut tuoda itseään esille, vaan kätevän astiaston.

Jossain määrin siis Franck suhtautui itseensä kuin käsityöläinen. Taisi saada kuukausipalkkaa kuitenkin Arabialta, no ainakin myöhemmin sai. Se riitti. Nimeä hän sai siksi että teki niin hyviä astioita.

Voi olla jopa niin, että jokin suomalainen design voi kärsiä siitä että nuoret ja osaavat eivät pääse suunnittelemaan, koska nyt satsataan nimiin, ja Arabiasta tuli brändi.

Minusta se on oikeasti aika surullista.
Luovuksissa sanoi…
ehkäpä se on juuri tuo kuukausipalkka joka mahdollistaa sen ettei nimeä tarvitse tuoda esiin.

Malja vanhasta lasista kommentillesi...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Petas-Baari

Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien risteyksen tuntumassa. Paikka jää juuri ja juuri Kauniaisten puolelle. Nyt rakennus on purettu ja tilalle on kohoamassa "Kukkalaakso" niminen kerrostalo asuinalue. Rakennuksessa toimi vuosikymmeniä legendaarinen Petas-Baari ja kauppa. Rakennus valmistui ennen sotia 1938. Baari oli omana aikanaan varsin suosittu ohikulkijoiden kohtaus- ja taksimiesten taukopaikka. 1970-80 luvulla kaupan rakennukseen tuli U.Suomalaisen TV korjaamo ja myymälä. Toiminta hyytyi 90-luvun alun laman myötä. 1997 Petas-Baari toimi mm. Trabant Express sketsisarjan kulissina. Tässä Youtuben pätkä Jasso Laamasen pajatson peluusta. Itsekin olen joskus vuosikymmeniä sitten käynyt baarissa pajatsoa kokeilemassa ja syömässä kuivan juustosämpylän. Kaupparakennuksen päädyssä oli iso käsinmaalattu Hellaksen Figarol-mainos, jossa ajan havina on vahvasti läsnä. Jos muistat

What is Expandism?

Longer version of this article is at my  homepage . Expansion in Art-making and Expansion-motivated art Introduction This article is a compact study of expansion in the context of making a piece of art. I believe that expansion is one aspect of all kinds of making of art. It has been neglected topic, even unseen, but the phenomenon is real and it is connected to art making, for it is impossible to make a piece of art without its expansion to some space. A work of art is always located in some space – on paper or canvas, in real or imaginary place, in this world or in digital one – and a work of art must first enter that space, it must do expansion there to take control of it. And it is the artist's task to make this happen.  By definition expansion means the increase of something in size , number , or importance . It relates to artworks in two ways, first, to the actual size of an artwork, and second, to the making process of an artwork. In some cases these expansions are overla

Inhorealismia

Länsimaisessa oikeusvaltiossa ei kuulema ole sensuuria. Asia ei pidä paikkaansa. Sensuurin ymmärtää hyvin käsitteen inhorealismi yhteydessä. Realismi tarkoitaa todenmukaisuutta (ransk. réalisme) ja inhorealismi sitä kun todellisuus esitetään kaikkein raadollisimmillaan, asioiden inhoittavia piirteitä tarkastellen. Asia on arkipäivää esimerkiksi uutistoimituksissa, joissa joudutaan jatkuvasti miettimään onko jonkin kuva-aineiston (katastrofin uhrit, sodan kauhut, kirurginen leikkaus jne.) näyttäminen julkisesti sopivaa vai ei. Toisin sanoen kuvamateriaalia joudutaan sensuroimaan, niin että esitetty aineisto on linjassa vallitsevien moraalikäsitysten kanssa. Ja myös niin ettei ketään tarkoituksella järkytetä. Inhorealismi liittyy myös taidekentällä säännöllisesti syntyvään kohuun, kun joku taiteilija kyseenalaistaa tätä rajaa, esittelemällä teoksissaan asioita joita emme ole tottuneet näkemään "hyviä lehtimiestapoja" kunnioittavassa yhteikunnassamme. Ihmiset haluavat syödä