Siirry pääsisältöön

Avajaisten jälkeinen aamu

Avaisten jälkeiseen aamuun liittyy kummallinen harha. Tuntuu kuin kaikki olisi nyt ohi. Päässä pyörii ajatus, tässäkö tämä kaikki nyt sitten oli, tätäkö varten on nähty kaikki vaiva ja hössötetty kaikenmaailman pieniä yksityiskohtia? Kuten ulkohuussin kuivikkeita, määrämittaisia lasilevyjä, sitä millä pöytäliina pysyy kiinni tuulessa ja onkohan se-ja-se muistettu kutsua ja onkohan kahvikermaa riittävästi.

Toki isompaakin vaivaa on nähty. Koska edellisestä kesänäyttelystä oli kulunut aikaa 12 vuotta olivat paikat päässeet siinä ajassa hieman rempalleen ja pusikoissa ja rikkaruohoissa riitti vastusta. En ole aikaisemmin aloittanut kesänäyttelyn rakentamista raivaussahan kanssa ja risusavotalla.

Yhteen näyttelyaittaan vaihdettiin heikkokuntoinen alahirsi, käyttökelvoton ulkohuussi piti laittaa "uusiksi" ja päärakennuksen ja ulkoliiterin haperot laudat vaihtaa. onneksi näissä hommissa mukana hääri kelpo kirvesmies. Punamultaa kului uusille ja vanhoille laudoille tonkka tolkulla ja loppuun asti jatkuneesta hikisestä kiireestä piti huolta se että tellingit seisoivat talon ympärillä vielä edellisenä päivänä ennen avajaisia.

Kiire johtui osaltaan myös liian tiukasta aikataulusta. Vasta vapun jälkeen kypsyi päätös, jospa sittenkin polkaisemme näyttelyn käyntiin jo täksi kesäksi. Lehdistötiedotteiden hoitamisessa, kutsu- ja julistemateriaalin sekä opasteiden suunnittelussa ja muussa vastaavassa markkinointiin, tiedottamiseen ja sähköpostitteluun liittyvään olisi voinut käyttää aikaa vaikka kuukauden. Nyt asiat oli saatava "pakettiin" parissa viikossa.

Tähän viikko sekalaista kitkemistä ja puutarhan perkausta, vajaa kaksi viikkoa vesuri heiluttelua, pöyrähtelyä raivaussahan kanssa, halonhakkuuta ja risujen raahaamista. Toiset pari viikkoa maalaus- ja nikkarointihommia ja reilu viikko näyttelytilojen, aittojen kuunausta, somistelua ja itse näyttelyn kasaamiseen, avajaisjärjestelyihin, haastatteluihin liittyvää ja muuta sekalaista tuiki tärkeää.

Onneksi ihan kaikkea ei tarvinnut tehdä itse. Oli muutamat "perheensisäiset" talkoot, kesätyötä teinille ja aina luotettavaa apua vierestä. Näin hujahti kahdeksan viikkoa. Olo on kuin mankelista läpivedetyllä lakanalla. Lohduttaa ajatus että seuraavan kesän näyttelyn järjestelyt sujuvat moninverroin helpommin.

Ihmettelen itsekin miten hyvä näyttelystä tuli ja miten tyytyväisiä ihmiset olivat eilisissä avajaisissa näkemäänsä. Vielä kaksi viikkoa sitten mietin vakavasti, josko koko näyttelyn voisi vielä jotenkin perua. Tuntui että en yksinkertaisesti ehdi, enkä jaksa. Mutta ei peruminen ollut mahdollista kun tiedottaminen ja kutsuminen oli edennyt jo niin pitkälle, ettei perääntyä voinut.

Nyt otan aamupäivätorkut. Tämä ei kuitenkaan ole loppu, vaan alku. Näyttely avautuu yleisölle parin tunnin kuluttua ja vasta nyt alkaa se miksi kaikki vaiva on nähty. Tervetuloa Sammattiin. TaideAitat on meidän mielestämme euroopan, ehkä jopa koko maailman paras kesänäyttely.

Kommentit

Ripsa sanoi…
Paljon onnea Maailman Parhaalle Kesänäyttelylle!

Virtuaaliset kukat voit ihan itse poimia blogistani! Ne ovat yhden ystäväni puutarhasta.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Petas-Baari

Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien risteyksen tuntumassa. Paikka jää juuri ja juuri Kauniaisten puolelle. Nyt rakennus on purettu ja tilalle on kohoamassa "Kukkalaakso" niminen kerrostalo asuinalue. Rakennuksessa toimi vuosikymmeniä legendaarinen Petas-Baari ja kauppa. Rakennus valmistui ennen sotia 1938. Baari oli omana aikanaan varsin suosittu ohikulkijoiden kohtaus- ja taksimiesten taukopaikka. 1970-80 luvulla kaupan rakennukseen tuli U.Suomalaisen TV korjaamo ja myymälä. Toiminta hyytyi 90-luvun alun laman myötä. 1997 Petas-Baari toimi mm. Trabant Express sketsisarjan kulissina. Tässä Youtuben pätkä Jasso Laamasen pajatson peluusta. Itsekin olen joskus vuosikymmeniä sitten käynyt baarissa pajatsoa kokeilemassa ja syömässä kuivan juustosämpylän. Kaupparakennuksen päädyssä oli iso käsinmaalattu Hellaksen Figarol-mainos, jossa ajan havina on vahvasti läsnä. Jos muistat

What is Expandism?

Longer version of this article is at my  homepage . Expansion in Art-making and Expansion-motivated art Introduction This article is a compact study of expansion in the context of making a piece of art. I believe that expansion is one aspect of all kinds of making of art. It has been neglected topic, even unseen, but the phenomenon is real and it is connected to art making, for it is impossible to make a piece of art without its expansion to some space. A work of art is always located in some space – on paper or canvas, in real or imaginary place, in this world or in digital one – and a work of art must first enter that space, it must do expansion there to take control of it. And it is the artist's task to make this happen.  By definition expansion means the increase of something in size , number , or importance . It relates to artworks in two ways, first, to the actual size of an artwork, and second, to the making process of an artwork. In some cases these expansions are overla

Inhorealismia

Länsimaisessa oikeusvaltiossa ei kuulema ole sensuuria. Asia ei pidä paikkaansa. Sensuurin ymmärtää hyvin käsitteen inhorealismi yhteydessä. Realismi tarkoitaa todenmukaisuutta (ransk. réalisme) ja inhorealismi sitä kun todellisuus esitetään kaikkein raadollisimmillaan, asioiden inhoittavia piirteitä tarkastellen. Asia on arkipäivää esimerkiksi uutistoimituksissa, joissa joudutaan jatkuvasti miettimään onko jonkin kuva-aineiston (katastrofin uhrit, sodan kauhut, kirurginen leikkaus jne.) näyttäminen julkisesti sopivaa vai ei. Toisin sanoen kuvamateriaalia joudutaan sensuroimaan, niin että esitetty aineisto on linjassa vallitsevien moraalikäsitysten kanssa. Ja myös niin ettei ketään tarkoituksella järkytetä. Inhorealismi liittyy myös taidekentällä säännöllisesti syntyvään kohuun, kun joku taiteilija kyseenalaistaa tätä rajaa, esittelemällä teoksissaan asioita joita emme ole tottuneet näkemään "hyviä lehtimiestapoja" kunnioittavassa yhteikunnassamme. Ihmiset haluavat syödä