Siirry pääsisältöön

Lampaita taidekentällä

Laitan tämän hieman viiveellä, kun en ole ollut tietokoneen äärellä muutamaan päivään.

Hesarissa oli 29.8 mielipidekirjoitukseni taiteilijan toimeentuloon liittyen. Ja kuten aiemminkin on ollut asian laita, niin tästäkään kirjoituksesta ei ole kuulunut pienintäkään pihahdusta mistään suunnasta. Se on toki ymmärrettävää, sillä hankalat aiheet on helpointa vaieta kuoliaaksi.

Eniten ihmettelen taiteilijoiden hiljaa oloa. Kahden kesken keskusteltaessa moni purnaa ja pitää nykysysteemiä täysin huonona, mutta aika harva haluaa sanoa mitään kielestä julkisesti.

Olen itse "vaarantantanut apurahamahdollisuuteni" jo niin moneen kertaan, joten tämänkertainenkaan kirjoitus (ja sadat seuraavat) ei vaaranna mitään lisää.


Kaikille taiteilijoille pieni tuki työhönsä

Opetus ja kulttuuriministeriön lakiesitys Taiteen edistämiskeskuksesta on saanut taiteilijat huolestumaan, kuten 24.8 kulttuuri sivuilla uutisoitiin.

Eikä suotta, sillä taiteilijoiden kesto-huolenaihe liittyy toimeentuloon. Taiteen keskustoimikunnan tutkimuksessa todettiin jo vuonna 2000 että kuvataiteilijoiden keskimääräinen omasta taiteesta saama kuukausitulo oli alle 300 euroa. Nykyinen tilanne on tuskin muuttunut parempaan suuntaa, eikä tämä tosiasia muutu uuden lakiesityksenkään myötä.

Kun apurahajärjestelmää uudistetaan, niin miksi lähtökohtana on vuodesta toiseen vanhaan systeemiin takertuminen eikä se että uudistus kohentaisi laajamittaisesti koko taiteilijakunnan kehnoa tilannetta?

Kaikille taiteilijoille maksettava pieni samansuuruinen taiteilijatoiminnan tuki pitäisi nostaa rohkeasti keskusteluun, vaikka asia tuntuisi uhkaavalta apurahoilla nyt hyvin elävien mielestä.

Uskon että opetus- ja kulttuuriministeriössä on valmiutta tarkastella asiaa myös tältä kannalta, jos vain taiteilijoiden omat etujärjestöt eivät olisi tämän keskustelun käynnistäjänä täysin hampaattomia lampaita.

Siksi pelkään että taiteen edistämiset eivät hyödytä jatkossakaan suurinta osaa taiteilijoista, varsinkaan niitä jotka tekevät työnsä hiljaisemmin ja perinteisemmin sivussa taiteen muotivirtauksista.

Kommentit

Mimi sanoi…
Hyvä teksti. Viittasin siihen omassa blogissani, juttuni liittyi lapsemme päivähoitoon ja taiteilijamieheni työtuloselvityspyyntöön. Siinä olikin selvittelemistä.
Luovuksissa sanoi…
Kiitos, keltanaamainen Andy W se vasta onkin ilmestys;)

Taiteilijan toimeentulo on kuin kolmijalkainen jakkara, jonka yksi jalka koostuu sivutyöstä, toinen taiteilijan ammatinharjoittamisesta ja kolmas apurahoista. Harvalla on jakkarassaan kaikki jalat, useimmat yrittävät istua (taiteilla) kaksi tai yksi jalkaisella... sitähän tämä on.
Mimi sanoi…
Se näyttäis vähän olevan niin, että kapitalistisessa valtiossa sellaista tukea ei vain tipu. Miksi? Koska siitä ei ole mitään hyötyä. Se ei saa ihmisiä maksamaan veroja, olemaan taloudelliseksi hyödyksi yhteiskunnalle, kuluttamaan. Jos olisi sosialismi valloillaan, saattaisi olla toisin. Niin kauan kuin raha ratkaisee, saadaan nuolla näppejämme.
Luovuksissa sanoi…
Mä olen yrittänyt pitää politiikan pois elämästäni, varsinkin taiteesta, sillä taidekentällä heittävät puoluepolitiikat häränpyllyä. Esim. kun yrittää ansaita leipänsä taiteellaan niin ajautuu väkisin pienyrittäjäksi, ja yrittäminenhän on perinteisesti oikeistolainen asia. Kuitenkin taiteilijan yrittäminen on aikamoista leipänsä taiteen sekatyömiehenä häärimistä, jossa ei aina voi taidetöitään valita, eli vasemmalle vivahtavaa työläistouhua.
Ja sitten jotkut todella vasemmalla olevat puhuvat taiteen vapaudesta ja yhteiskuntakriittisyydestä ja kuitenkin elelevät "herroiksi" jopa vuosikymmeniä apurahoilla tehden vapaasti sitä mitä hyvittaa, niinkuin vanhanajan aateliset tai vapaaherrat konsanaan... ja tämähän taas menee pahasti oikealle... elitistinen kommunisti ei oikein mene mun tajuntaan.

Näistä syistä pitäydyn politiikan ulkopuolella... ja yritän vain selviytyä.
Sirkka sanoi…
Oikein pitää hattua nostaa sinulle että kieltäydyt ryhtymästä politikoimaan näissä yhteyksissä. Mutta jos sallit sanoa,niin sanoisin vain niin, että ne jotka haikailevat sosialismin suuntaan eivät ollenkaan muista, minkä hinnan nämä suojeluksessa olevat siitä suojelijoillensa maksoivat: hehän tekivät niinkuin rahavirtojen omistajat käskivät, eivätkö he enää muista näitä sosialistisia realismeja ym. Kai se olisi sitten mukavaa heidän mielestään vieläkin. Mutta mieluummin kai sitä jokainen yrittäisi selviytyä ilman talutushihnaan joutumista.
Luovuksissa sanoi…
Kiitos kommentista Sirkka...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Petas-Baari

Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien risteyksen tuntumassa. Paikka jää juuri ja juuri Kauniaisten puolelle. Nyt rakennus on purettu ja tilalle on kohoamassa "Kukkalaakso" niminen kerrostalo asuinalue. Rakennuksessa toimi vuosikymmeniä legendaarinen Petas-Baari ja kauppa. Rakennus valmistui ennen sotia 1938. Baari oli omana aikanaan varsin suosittu ohikulkijoiden kohtaus- ja taksimiesten taukopaikka. 1970-80 luvulla kaupan rakennukseen tuli U.Suomalaisen TV korjaamo ja myymälä. Toiminta hyytyi 90-luvun alun laman myötä. 1997 Petas-Baari toimi mm. Trabant Express sketsisarjan kulissina. Tässä Youtuben pätkä Jasso Laamasen pajatson peluusta. Itsekin olen joskus vuosikymmeniä sitten käynyt baarissa pajatsoa kokeilemassa ja syömässä kuivan juustosämpylän. Kaupparakennuksen päädyssä oli iso käsinmaalattu Hellaksen Figarol-mainos, jossa ajan havina on vahvasti läsnä. Jos muistat

What is Expandism?

Longer version of this article is at my  homepage . Expansion in Art-making and Expansion-motivated art Introduction This article is a compact study of expansion in the context of making a piece of art. I believe that expansion is one aspect of all kinds of making of art. It has been neglected topic, even unseen, but the phenomenon is real and it is connected to art making, for it is impossible to make a piece of art without its expansion to some space. A work of art is always located in some space – on paper or canvas, in real or imaginary place, in this world or in digital one – and a work of art must first enter that space, it must do expansion there to take control of it. And it is the artist's task to make this happen.  By definition expansion means the increase of something in size , number , or importance . It relates to artworks in two ways, first, to the actual size of an artwork, and second, to the making process of an artwork. In some cases these expansions are overla

Inhorealismia

Länsimaisessa oikeusvaltiossa ei kuulema ole sensuuria. Asia ei pidä paikkaansa. Sensuurin ymmärtää hyvin käsitteen inhorealismi yhteydessä. Realismi tarkoitaa todenmukaisuutta (ransk. réalisme) ja inhorealismi sitä kun todellisuus esitetään kaikkein raadollisimmillaan, asioiden inhoittavia piirteitä tarkastellen. Asia on arkipäivää esimerkiksi uutistoimituksissa, joissa joudutaan jatkuvasti miettimään onko jonkin kuva-aineiston (katastrofin uhrit, sodan kauhut, kirurginen leikkaus jne.) näyttäminen julkisesti sopivaa vai ei. Toisin sanoen kuvamateriaalia joudutaan sensuroimaan, niin että esitetty aineisto on linjassa vallitsevien moraalikäsitysten kanssa. Ja myös niin ettei ketään tarkoituksella järkytetä. Inhorealismi liittyy myös taidekentällä säännöllisesti syntyvään kohuun, kun joku taiteilija kyseenalaistaa tätä rajaa, esittelemällä teoksissaan asioita joita emme ole tottuneet näkemään "hyviä lehtimiestapoja" kunnioittavassa yhteikunnassamme. Ihmiset haluavat syödä