Siirry pääsisältöön

Värjäytyneet vapaudet

Mieleeni nousi vuosia sitten kuulemani radiohaastattelu, jossa lauluntekijältä kysyttiin hänen laulujensa synnystä. Muusikko kertoi tekevänsä vain sellaista musiikkia mistä itse pitää, soittavansa niitä soittimia joita osaa ja kirjoittavansa teksteihinsä ajatuksia joita alitajunta nostaa luonnostaan esiin.

Kun tekijä itse pitää musiikistaan, niin on todennäköistä että joku toinenkin liikkuu samoilla aalloilla ja tykästyy lauluu. Lauluteossa on tärkeää unohtaa itsensä, omat mielipiteensä ja varmat käsitykset elämästä, ja yksinkertaisesti on vain keskityttävä itse lauluun, teokseen ja antaa sen tulla sellaiseksi kuin se on tullakseen. Jos lauluun tulee tästä huolimatta "väriä" tai sanomaa, niin se tulee ikäänkuin vahingossa - lahjana.

Kari Hotakainen on puhunut samasta asiasta muistuttamalla että kirjailijan pitää unohtaa itsensä, esim. se että on "työväen kirjailija" ja hänen pitää keskittyä vain tarinaan ja antaa roolihenkilöiden kehittyä vapaasti ilman ennakkoasenteita ja leimoja. Vain näin voi syntyä hyvää kirjallisuutta.

Sama asia on läsnä myös kuvataiteessa. Parasta taidetta syntyy kun taiteilija hylkää omat ennakkokäsityksensä ja ylipäätään kaiken mikä voi värjätä tekemistä johonkin suuntaan. Liian lukkiutuneet käsitykset asioista ja mustavalkoiset, jäykät maailmankuvat rajoittavat luovuutta. Taidetta tehdessään taiteilijan tulisi unohtaa politiikka, uskonto, yhteiskuntakriittinen roolinsa, nais-/miestaiteilijuutensa ja omat tietämiset tai muut "varmat totuudet", sillä miten muuten taide voi olla ns. vapaa.

Mutta kuka meistä todella kykenee tähän, astumaan sivuun rooleistaan ja luopumaan edes hetkeksi uskomuksistaan? Maailmankatsomukset ja ennakkoluulot ovat meissä niin syvälle juurtuneina, että niitä on todella vaikea sivuuttaa. Luulen että "vapaata taidetta" ei ole olemassakaan, muualla kuin teoriassa.

Kaikki taide on aina jotenkin rajoittunutta. Se on eri tavoin sidottujen ihmisten tekemää, eikä koskaan täysin vapaata. Käsite "vapaa taide" ei kerro taiteen todellisesta vapaudesta vaan pikemminkin taiteilijan vapaasta elämäntavasta, jossa voi toteuttaa itseään niinkuin parhaaksi kokee.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Petas-Baari

Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien risteyksen tuntumassa. Paikka jää juuri ja juuri Kauniaisten puolelle. Nyt rakennus on purettu ja tilalle on kohoamassa "Kukkalaakso" niminen kerrostalo asuinalue. Rakennuksessa toimi vuosikymmeniä legendaarinen Petas-Baari ja kauppa. Rakennus valmistui ennen sotia 1938. Baari oli omana aikanaan varsin suosittu ohikulkijoiden kohtaus- ja taksimiesten taukopaikka. 1970-80 luvulla kaupan rakennukseen tuli U.Suomalaisen TV korjaamo ja myymälä. Toiminta hyytyi 90-luvun alun laman myötä. 1997 Petas-Baari toimi mm. Trabant Express sketsisarjan kulissina. Tässä Youtuben pätkä Jasso Laamasen pajatson peluusta. Itsekin olen joskus vuosikymmeniä sitten käynyt baarissa pajatsoa kokeilemassa ja syömässä kuivan juustosämpylän. Kaupparakennuksen päädyssä oli iso käsinmaalattu Hellaksen Figarol-mainos, jossa ajan havina on vahvasti läsnä. Jos muistat

What is Expandism?

Longer version of this article is at my  homepage . Expansion in Art-making and Expansion-motivated art Introduction This article is a compact study of expansion in the context of making a piece of art. I believe that expansion is one aspect of all kinds of making of art. It has been neglected topic, even unseen, but the phenomenon is real and it is connected to art making, for it is impossible to make a piece of art without its expansion to some space. A work of art is always located in some space – on paper or canvas, in real or imaginary place, in this world or in digital one – and a work of art must first enter that space, it must do expansion there to take control of it. And it is the artist's task to make this happen.  By definition expansion means the increase of something in size , number , or importance . It relates to artworks in two ways, first, to the actual size of an artwork, and second, to the making process of an artwork. In some cases these expansions are overla

Inhorealismia

Länsimaisessa oikeusvaltiossa ei kuulema ole sensuuria. Asia ei pidä paikkaansa. Sensuurin ymmärtää hyvin käsitteen inhorealismi yhteydessä. Realismi tarkoitaa todenmukaisuutta (ransk. réalisme) ja inhorealismi sitä kun todellisuus esitetään kaikkein raadollisimmillaan, asioiden inhoittavia piirteitä tarkastellen. Asia on arkipäivää esimerkiksi uutistoimituksissa, joissa joudutaan jatkuvasti miettimään onko jonkin kuva-aineiston (katastrofin uhrit, sodan kauhut, kirurginen leikkaus jne.) näyttäminen julkisesti sopivaa vai ei. Toisin sanoen kuvamateriaalia joudutaan sensuroimaan, niin että esitetty aineisto on linjassa vallitsevien moraalikäsitysten kanssa. Ja myös niin ettei ketään tarkoituksella järkytetä. Inhorealismi liittyy myös taidekentällä säännöllisesti syntyvään kohuun, kun joku taiteilija kyseenalaistaa tätä rajaa, esittelemällä teoksissaan asioita joita emme ole tottuneet näkemään "hyviä lehtimiestapoja" kunnioittavassa yhteikunnassamme. Ihmiset haluavat syödä