27.10.2010

Virtsakivikohtaus

Eilinen tiistai oli yllätys. Aamulla kaikki näytti hetken tavanomaiselta. Aamiaiseksi join lasin tuoremehua, menin työhuoneelle ja asettauduin työpöydän ääreen. Katselin hetken keskeneräistä työtä ja pohdin miten sitä jatkaisin, mutten oikein kyennyt keskittymään, sillä ajatukseni olivat jossain muualla.

Mietin häiritsevää kipua, joka tuntui vatsassa ja selässä. Nousin ylös. Ehkä selkä on yön jäljiltä vain jumissa? Pyörittelin lantiota, tein eteen taakse venytyksiä. Jospa se siitä helpottaisi. Istuin uudelleen työn ääreen ja otin siveltimen käteen. Mutta kipu ei kadonnut. Suussa tuntui kuivalta. Ehkä edellisillan saunan jäljiltä on vahän nestehukkaa? Join lasin vettä.

Suussa edelleen kuivaa. Join lisää. Kipu tuntui selässä vasemmalla kylkiluiden ja lonkan välissä sekä vatsan puolella ja kyljessä. Yritin vähän venytellä, pitää itseäni pienessä liikkeessä. Avasin tietokoneen ja netin. Jospa googlaan mitä tämä on. Mutta en pystynyt istumaan koneen ääreen. Kipu yltyi entisestään.

Sitten tuli huono olo. Juoksin ulos ja oksensin vedet pensaan juurelle. Mitä tämä on? Nyt mun täytyy lähteä lääkäriin. Huonoksi onneksi työskentelin tiistaina Sammatissa ja paikallisella terveysasemalla on lääkäri vain torstaisin. Soitin vaimolle, että nyt on jokin pahasti pielessä.

Hyppäsin auton rattiin ja ajoin Espooseen. Koko matkan liikehdin tuskausta, puristin rattia ja tähtäsin auton keulaa kaistalle. Kotona vaimoni pelästyi kun näki kuntoni. Ei muuta kun heti terveyskeskuksen kautta Jorvin kirurgisen päivystykseen. Kipu kävi kaiken aikaa yhä kovemmaksi. Sairaanhoitaja yritti laittaa tippaa, muttei onnistunut. Kipu oli niin kova että vasen selkälihas tärisi ja sen myötä myös minä vapisin kauttaaltaan.

Sitten minua piikitetään lihakseen ja saan työnnetyä kipu-supon takapuoleen. Olo alkaa helpottaa. Muutamassa minuutissa tuska on poissa. Tippaletku kiinnitetään. Verikokeita otetaan. Leijun kummallisessa unenomaisessa olotilassa sairaalan sängyssä.

Verikokeissa ei mitään poikkeavaa. Tarvitaan vielä tietokoneröntgeniä ennen kuin asiaan tulee varmuus. Makailen tuntikausia ja odotan vastausta. Neljän maissa lääkäri tulee vahvistaa epäilynsä: Virtsakivikohtaus. 6,5mm kivi tekee matkaa munuaisesta virtsarakkoon.

Saan reseptin reittejä avaavaa lääkettä ja ohjeet jatkosta. Käyn ennen kotiinlähtöäni vielä toisessa röntgenissä urologia varten. Kävelen sairaalasta ulos normaalisti, aivan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.

Jos aihe kiinnostaa enemmän niin terveyskirjaston artikkelista löytyy asiasta kattavasti tietoa.

3 kommenttia:

Sirkka kirjoitti...

Hyvää paranemista tuskallisen kohtauksen jälkeen, hyvä ettei leikkausta tarvittu:)

Luovuksissa kirjoitti...

Leikkaus on kai se vihon viimeinen keino, kun muut keinot eivt auta....

Leena Hanhijärvi kirjoitti...

Meidän vanhalla mopsilla on samoja ongelmia. Jouduin tilaamaan eläinlääkärin koiralle taas, kun vaikuttaa, että virtsakivet olisi uusiutumassa.