22.11.2010

Taiteen tulevaisuusseminaari

Olen jälleen peruskysymysten äärellä. Tuijotan tyhjää paperia. Mietin miksi oikein teen tätä taidetta? Pohdin onko tekemisilläni mitään merkitystä tai ylipäätään millään taiteella? Mietin luonnon riistoa, maapallon tilaa, kuluttamiseen perustuvaa elämän tapaamme ja sitä kuinka lähes kaikki mitä me ihmiset valmistamme päätyy liian pian jätteeksi?

Meitä taiteilijoita on liikaa ja suuri osa kaikesta siitä taiteesta mitä nyt tehdään ei päädy minnekkään tai päätyy muun ylituotannon lailla kaatopaikalle. Taiteen nykyiset varastorakennukset natisevat jo nyt liitoksistaan ja kärvistelevät rahapulassa.

Onko taideteoskin lopulta vain ihmiskunnan kulutusjuhlan osanen? Kulutushyödykkeenä taide menee ilman muuta luksustuotteiden ja turhakkeiden kategoriaan. Elitismi ja taide näyttävät kuuluvan erottamattomasti yhteen.

Jos tilanne jostain syystä kiristyy (yksilön tai yhteiskunnan tasolla) niin yleensä perustarpeista huolehditaan ensin. Taidetta ja muita vastaavia vähemmän välttämättömiä asioita pohditaan vasta viimeisenä. Tämän huomaa kun tekee taidetta yrityksille. Kun maailmantalous hieman yskäisee, niin taide unohdetaan tai laitetaan jäihin heti ensimmäisten joukossa.

Entä jos luonto pakottaa meidät kyseenalaistamaan loputtomaan kasvuun perustuvan elämänmuotomme ja joudumme - etenkin länsimaissa - pudottamaan elitasoamme todella rajusti. Miten käy taiteen ja taiteilijoiden tässä yhtälössä? Onko taide jälleen ensimmäisten yliviivattavien asioiden joukossa?

Huomaan miettiväni mitä voisin tehdä etten omalla taiteellani lisäisi maapallon kuormaa, turhaa kuluttamista ja elitismiä. Myyn aina kun on mahdollista suoraan ja hinnoittelen työni tehdyn työmäärän mukaan. Kollaasit teen erilaisista kierrätys-, ylijäämä-, ja kirpputorimateriaaleista. Mutta täysin ekologisia ne eivät ole. Riittävän laadukasta liimaa en osaa valmistaa itse eikä kehystyskään onnistu kierrätysmateriaaleista.

Miten pystyisin lisäämään teosteni "ekologisuus astetta"? Mistä saan tietoa siitä mikä on akvarellipaperin tai öljyvärituubin hiilijalanjälki? Tai onko ekologisempaa piirtää perinteisellä tussilla vai tehdasvalmisteisella kynällä? Tai mitä se merkitsee luonnon ja kuluttamisen näkökulmasta, jos taideteos ostetaan galleriasta tai suoraan taiteilijalta?

Keskustelu taiteen ympäristövaikutuksista on yhä täysin käymättä. Olen yrittänyt nostaa aihetta silloin tällöin esiin mutta taiteen hiilijalanjäljet eivät tunnu taiteilijoita yksilötasolla pahemmin kiinnostavan. Tässä suhteessa emme eroa muista ihmisistä millään tavalla, vaikka aiheemme ja yhteiskuntakriittiset teemamme olisivat kuinka näennäisen kulutuskrittisiä tahansa.

Tarvetta olisi myös taiteen tulevaisuusseminaarille, jossa pohditaan taiteen asemaa, merkitystä ja mahdollisuuksia tilanteessa jossa turhaa kuluttamista tullaan rajoittamaan.

2 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Ent. työministeri Tarja Grönberg puhui eilen taiteilijoiden tilanteesta. Minusta hyvin ja viisaasti. Mutta puhuttu on ennenkin.

On aivan eri asia rupeaako joku tekemään jotain.

Ei niitä töitä tarvitse polttaa tai ajaa kaatopaikalle, jos olisi varaa myydä niin halvalla että naapurikin voisi ostaa. Mutt. Kysymyksessä ovat maku- ja mieltymysasiat, ja siinä sitä sitten ollaan.

Luovuksissa kirjoitti...

kuuntelin ohjelman. Paljon hienoja sanoja ja niinkuin sanot, puhuttu on ennenkin.

jos taiteilija tekee taulun kahdessa viikossa, se tekee 25 teosta vuodessa, jolloin 2000 taiteilijaa tekee 50000 teosta ja määrä vielä tuplataan kun mukaan lasketaan eriasteiset puoliammattilaiset ym sekalaiset liittojen ulkopuoliset, niin suomen taiteen vuosituotanto olkoot tässä karkeassa esimerkissä noin 100 000 teosta vuodessa.

Jos taiteilijan työura kestää 50 vuotta, niin taideteoksia syntyy 5 miljoonaa kpl/ 50 vuotta, eli jos jokainen suomalainen ostaisi keskimäärin yhden teoksen 50 vuoden välein niin taiteilijakunnalla ei olisi mitään hätää...