Aamun Hesarissa oli mielipidekirjoitukseni. Laiton kirjoituksen Hesariin otsikolla "Avoin kysymys kulttuuriministerille", mutta olivat mielipidetoimituksessa laittaneet otsikon eri tavalla, eli "Ministerin tulee säätää taiteilijoille perusturva". Ihan hyvä kuitenkin että julkaisivat tekstin.
Avoin kysymys uudelle kulttuuriministerille
Uusi hallitus on muodostettu ja kulttuuripolitiikan johtoon astuu uusi kulttuuriministeri. Edellinen hallitus tuki kiitettävästi osaa kulttuuria, esimerkiksi elokuvaa ja taidelaitoksia, mutta tavallisten taiteilijoiden toimeentulon kohentamisessa se epäonnistui pahoin, kuten edellisen kulttuuriministerin toimikautta tarkastelevan artikkelin HS 15.2.2011 yhteydessä todettiin.
On häpeällistä että Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa yhä edelleen löytyy korkeasti koulutettu ammattikunta, taiteilija köyhällistö, jonka toimeentulo-, sosiaaliturva ja eläkeasiat ovat täysin retuperällä. Hallituskaudesta toiseen taiteilijoiden perusturvaa luvataan kohentaa, mutta juhlapuheita pidemmälle asiat eivät näytä etenevän.
Esimerkiksi tavalliselle kuvataiteilijalle ei kerry elämäntyöstään eläkettä edes murto-osaa takuueläkkeen vertaa, koska taiteilijat luokitellaan valtiovallan toimesta yrittäjiksi ja YEL:n piiriin, vaikka tämä raskas eläkejärjestelmä ei ota lainkaan huomioon taiteilijan työn erityispiirteitä. Myös Tarja Cronbergin hiljattain ilmestyneessä selvityksessä todetaan että taiteilijoiden alkutuotannon kaltaisen toiminnan tulisi kuulua YEL:n sijaan Maatalousyrittäjän eläkelain MYEL:n piiriin.
Lisäksi taiteilijan toimeentuloa helpottaisi se että maamme alikehittyneiden taidemarkkinoiden annettaisiin kasvaa, säätämällä kaikille taide-esineille yhtäläinen arvonlisävero ja se että kotitalousvähennys ulotettaisiin koskemaan myös taiteellista työtä. Myös apurahajärjestelmä tulisi ottaa kriittiseen tarkasteluun. Voisiko sen sijaan olla parempi järjestelmä, joka takaisi jokaiselle taiteensa varassa kituttelevalle edes pienen säännöllisen perusturvan? Nyt taiteilijan työllä rahastavat lähinnä muut tahot, kun taiteilijan oletetaan lähtökohtaisesti elävän apurahoilla, vaikka tosiasiassa tätä tukea riittää vain harvoille.
Mitä uusi kulttuuriministeri tulee tekemään taiteilijoiden asioiden kohentamiseksi? Ottaako hän asiat todella hoitaakseen vai puhutaanko jälleen vain tyhjiä korulauseita kulttuuriviennistä ja luovuudesta?
Avoin kysymys uudelle kulttuuriministerille
Uusi hallitus on muodostettu ja kulttuuripolitiikan johtoon astuu uusi kulttuuriministeri. Edellinen hallitus tuki kiitettävästi osaa kulttuuria, esimerkiksi elokuvaa ja taidelaitoksia, mutta tavallisten taiteilijoiden toimeentulon kohentamisessa se epäonnistui pahoin, kuten edellisen kulttuuriministerin toimikautta tarkastelevan artikkelin HS 15.2.2011 yhteydessä todettiin.
On häpeällistä että Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa yhä edelleen löytyy korkeasti koulutettu ammattikunta, taiteilija köyhällistö, jonka toimeentulo-, sosiaaliturva ja eläkeasiat ovat täysin retuperällä. Hallituskaudesta toiseen taiteilijoiden perusturvaa luvataan kohentaa, mutta juhlapuheita pidemmälle asiat eivät näytä etenevän.
Esimerkiksi tavalliselle kuvataiteilijalle ei kerry elämäntyöstään eläkettä edes murto-osaa takuueläkkeen vertaa, koska taiteilijat luokitellaan valtiovallan toimesta yrittäjiksi ja YEL:n piiriin, vaikka tämä raskas eläkejärjestelmä ei ota lainkaan huomioon taiteilijan työn erityispiirteitä. Myös Tarja Cronbergin hiljattain ilmestyneessä selvityksessä todetaan että taiteilijoiden alkutuotannon kaltaisen toiminnan tulisi kuulua YEL:n sijaan Maatalousyrittäjän eläkelain MYEL:n piiriin.
Lisäksi taiteilijan toimeentuloa helpottaisi se että maamme alikehittyneiden taidemarkkinoiden annettaisiin kasvaa, säätämällä kaikille taide-esineille yhtäläinen arvonlisävero ja se että kotitalousvähennys ulotettaisiin koskemaan myös taiteellista työtä. Myös apurahajärjestelmä tulisi ottaa kriittiseen tarkasteluun. Voisiko sen sijaan olla parempi järjestelmä, joka takaisi jokaiselle taiteensa varassa kituttelevalle edes pienen säännöllisen perusturvan? Nyt taiteilijan työllä rahastavat lähinnä muut tahot, kun taiteilijan oletetaan lähtökohtaisesti elävän apurahoilla, vaikka tosiasiassa tätä tukea riittää vain harvoille.
Mitä uusi kulttuuriministeri tulee tekemään taiteilijoiden asioiden kohentamiseksi? Ottaako hän asiat todella hoitaakseen vai puhutaanko jälleen vain tyhjiä korulauseita kulttuuriviennistä ja luovuudesta?
Kommentit