Siirry pääsisältöön

Taideriita espoossa

Parhaillaan ollaan päivittämässä "Taiteilijan asema" nimistä tutkimusta, jossa selvitetään mm. ammatissa toimivien taiteilijoiden (Suomen Taiteilijaseuran jäsenistön) tulotaso ja ammatillisen toiminnan edellytykset. Edellinen Taiteenkeskustoimikunnan tutkimus vuodelta 2000 kertoi että suomalaisen ammattitaiteilijan keskimääräinen taidetulo oli tutkimusvuonna vain 3532 euroa, eli 294 euroa kuukaudessa. Brutto.

Taiteensa varassa kituuttelevalla taiteilijalla oli tuolloin todella tukalaa ja tulee olemaan myös jatkossa. Uusi päivitetty tutkimustulos tuskin tuo tähän mitään oleellista muutosta. Tämä tosiasia heijastelee vaikutustaan taiteenkentälle eri yhteyksiin, kuten kovaan kisaan apurahoista tai käytäntöihin ja painotuksiin taiteilijoiden omissa yhdistyksissä.

Paikallisissa taiteilijayhdistyksissä on monenkirjavia jäseniä hyvin erilaisine taustoineen ja lähtökohtineen. On niitä jotka tekevät taidetta päätyönä, puurtavat koko elämän ajan ja niitä joilla taide kulkee mukana opettamisen tai muun sivutyön ohessa. Jotkut siirtyvät taiteilijoiksi vasta varttuneemmalla iällä, tekemään ns. toista uraa. Toisen elämisen turvaa puolison varallisuus, joku elää köyhyysrajalla, joku elää taiteilijaelämäänsä turvanaan päätyöstä hankittu eläke. Tässä en nyt ota mitään kantaa siihen miltä perustalta syntyy ns. "hyvää taidetta" tai siihen kuka on "oikea taiteilija".

Tähän liittyen Espoossa on parhaillaan käynnissä muheva taideriita. Palikat ovat menneet niin sanotusti sekaisin ja koko painin keskiössä on vuosia hyvin toiminut taidelainaamo, jonka tuottoja on haluttu ottaa pois taiteilijoilta ja rahoittaa niillä yhdistyksen muuta toimintaa. Lisäksi eriasteisella yhdistyksen hallituksen sanelupolitiikalla on yritetty tehdä kaikkien taiteesta yhtä hyvin lainattavaa, mikä taas on tehnyt lainaamon pyörittämisestä vaikeaa, koska ihmiset haluavat tarjotusta huolimatta päättää itse sen mitä he koteihinsa kantavat. Kaikkien taiteilijoiden työt eivät yksinkertaisesti liiku yhä hyvin kuin toisten.

Tilanne kärjistyi keväällä niin että tuen osoitukseksi ahdinkoon ajetulle lainaamonhoitajalle joukko taiteilijoita veti teoksensa kokonaan pois lainaamosta, jonka jälkeen lainaamon toiminta romahti. Ja nyt olemme tilanteessa jossa koko Espoon Kuvataiteilijoiden tulevaisuus on vaakalaudalla. Itse olen tilanteessa jossa en todellakaan voi edes harkita teosteni lainaamista yleishyödyllisyyden nimissä ilmaiseksi, kuten joku nimimerkin taakse piiloutuva on ehdottanut.

Mielestäni taiteilijan ammatti on samanlainen ammatti kuin muutkin ammatit, josta kuuluu edes yrittää saada jonkinlaista toimeentuloa. Kärjistäen ja todella karkeasti yleistäen voisi kai sanoa että espoossa on kyse "ammattilaissiiven ja harrastelijaklikin" riidasta. Näin musta-valkoinen tilanne ei tietenkään ole. Ihan kelpo taiteilijoita kaikki tyynni. Suurin osa espoon taiteilijoista seisoo sivussa ja ihmettelee tapahtumia suu auki.

Se mistä tämä riita, tai erimielisyys tai porukan jakautuminen tai mitä nimeä asiasta käytetäänkin, lähti liikkeelle, siitä löytyy kirjoitus tästä linkistä.

Parhaillaan mietin sitä miten suhtaudun Espoon Kuvataiteilijoihin jatkossa. Pysynkö jäsenenä vai eroanko? Samaa miettii moni muukin espoolainen kuvataiteilija. Toivottavasti tässä järki voittaa. Tilanne vaan näyttää aika huonolta.

Kommentit

Kalle Mustonen sanoi…
mitä tässä tarkoittaa että yritetään tehdä kaikesta yhtä hyvin lainattavaa?

ja mitä on tällähetkellä provisio seuralle?
Luovuksissa sanoi…
Kalle,
oma tartuntapintani EKT:hen on ollut nimenomaan taidelainaamo, muussa touhussa en ole juuri ollut mukana. Se mitä taidelainaamossa on viimevuosina tapahtunut on vetänyt mietteliääksi.

Työpaikkakiusaaminen, siitä on kyse, jos asiasta halutaan puha oikealla nimellä. Minulle tämä ei ole rahakysymys vaan tuen antaminen taidelainaamonhoitajalle, jota on simputettu kaikenmaailman ohjeilla, uudelleen ripustuksilla, otettu puhutteluun, varoiteltu, uhattu potkulla, itketetty ties millä asialla... tässä nykyisellä hallituksella on minun mielestäni karannut mopo käsistä. Huono tilanne on jatkunut jo useamman vuoden.

Prosenteista sanon näin julkisesti vain sen että ne ovat olleet taiteilijalle aina maltilliset ja ovat nytkin.
Liisu sanoi…
Olisihan se mukavaa, jos toiminta taidelainaamossa olisi mahdollisimman reilua ja läpinäkyvää, lasinkirkasta.

Mutta aina joku työ joutuu olemaan nurkassa, tai alimmaisena kasan alla. Tavallisesti lainaamosisa ei suuria tiloja ole.

Mutta se, että lainaamon hoitajaa kiusataan, on kyllä vaikea käsittää. Ottakoon pois työnsä se, joka katsoo ettei hänen töitään tarpeeksi kunnioiteta.

Ja toivoisi, että porukan pahin kiusaaja pääsisi hoitamaan homman, ja sitten kaikki muut kiusaisivat häntä. Eiköhän asiat siitä valkenisi.

Muuten olen sitä mieltä, että lainaamonhoitaja on täystyöllistetty. Ei ole herkkua hänen työnsä, luulisin.

Mutta jos työt olisivat (niin kuin varmasti ovatkin) nähtävinä myös netissä, niin siellä ne kaikkine tarvittavine tietoineen olisivat melkolailla tasa-arvoisesti esillä. Ja siellä niitä voisi rauhassa katsella (ja kauhistella tai ihailla).
Luovuksissa sanoi…
pikkuliisu,

tilanne espoossa on huono, näin täytyy hieman surullisena todeta. Täytyy toivoa että tämä tästä vielä jotenkin oikenee...
Anonyymi sanoi…
Kannattaapa kiinnittää huomiota siihen että tämän blogin kirjoittaja on kilpailevan taiteilijaseuran hallituksen jäsen. Seura toimii agressiivisesti Espoon Kuvataiteilijat ry:tä vastaan saadakseen omakseen EKTn nauttimat toiminta-avustukset. Eikö olekin jännittävää että hän pitää tämän tideon kovasti piilossa kirjoitellessaan. Asiat kontekstiinsa!
Anonyymi sanoi…
Väärä tieto!! En ole, enkä ole ollut Killan hallituksessa. Olen tavallinen rivijäsen sekä EKT:ssä ja Killassa, enkä pidä mitään piilossa tässä asiassa. Puhun asioista suoraan vain ja ainoastaan omalla nimelläni, en nimimerkkien takaa...

t. Pekka Hannula
Luovuksissa sanoi…
Lukijoille tiedoksi että olen tänään eronnut Espoon Kuvataiteilijat ry:stä.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Petas-Baari

Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien risteyksen tuntumassa. Paikka jää juuri ja juuri Kauniaisten puolelle. Nyt rakennus on purettu ja tilalle on kohoamassa "Kukkalaakso" niminen kerrostalo asuinalue. Rakennuksessa toimi vuosikymmeniä legendaarinen Petas-Baari ja kauppa. Rakennus valmistui ennen sotia 1938. Baari oli omana aikanaan varsin suosittu ohikulkijoiden kohtaus- ja taksimiesten taukopaikka. 1970-80 luvulla kaupan rakennukseen tuli U.Suomalaisen TV korjaamo ja myymälä. Toiminta hyytyi 90-luvun alun laman myötä. 1997 Petas-Baari toimi mm. Trabant Express sketsisarjan kulissina. Tässä Youtuben pätkä Jasso Laamasen pajatson peluusta. Itsekin olen joskus vuosikymmeniä sitten käynyt baarissa pajatsoa kokeilemassa ja syömässä kuivan juustosämpylän. Kaupparakennuksen päädyssä oli iso käsinmaalattu Hellaksen Figarol-mainos, jossa ajan havina on vahvasti läsnä. Jos muistat

What is Expandism?

Longer version of this article is at my  homepage . Expansion in Art-making and Expansion-motivated art Introduction This article is a compact study of expansion in the context of making a piece of art. I believe that expansion is one aspect of all kinds of making of art. It has been neglected topic, even unseen, but the phenomenon is real and it is connected to art making, for it is impossible to make a piece of art without its expansion to some space. A work of art is always located in some space – on paper or canvas, in real or imaginary place, in this world or in digital one – and a work of art must first enter that space, it must do expansion there to take control of it. And it is the artist's task to make this happen.  By definition expansion means the increase of something in size , number , or importance . It relates to artworks in two ways, first, to the actual size of an artwork, and second, to the making process of an artwork. In some cases these expansions are overla

Inhorealismia

Länsimaisessa oikeusvaltiossa ei kuulema ole sensuuria. Asia ei pidä paikkaansa. Sensuurin ymmärtää hyvin käsitteen inhorealismi yhteydessä. Realismi tarkoitaa todenmukaisuutta (ransk. réalisme) ja inhorealismi sitä kun todellisuus esitetään kaikkein raadollisimmillaan, asioiden inhoittavia piirteitä tarkastellen. Asia on arkipäivää esimerkiksi uutistoimituksissa, joissa joudutaan jatkuvasti miettimään onko jonkin kuva-aineiston (katastrofin uhrit, sodan kauhut, kirurginen leikkaus jne.) näyttäminen julkisesti sopivaa vai ei. Toisin sanoen kuvamateriaalia joudutaan sensuroimaan, niin että esitetty aineisto on linjassa vallitsevien moraalikäsitysten kanssa. Ja myös niin ettei ketään tarkoituksella järkytetä. Inhorealismi liittyy myös taidekentällä säännöllisesti syntyvään kohuun, kun joku taiteilija kyseenalaistaa tätä rajaa, esittelemällä teoksissaan asioita joita emme ole tottuneet näkemään "hyviä lehtimiestapoja" kunnioittavassa yhteikunnassamme. Ihmiset haluavat syödä