Siirry pääsisältöön

Y-sukupolvi ja vapaa taiteilija-elämä

Kirjoitus on julkaistu suunnilleen samansisältöisenä Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 19.3.2012 otsikolla:

Itsensä toteuttamisella on hintansa

Viimeaikoina julkisuudessa on keskusteltu ns. Y-sukupolven haluttomuudesta tehdä "paskaduuneja" sekä tähän liittyvästä ajattelusta, jossa työtehtävät valitaan itselle mielekkäästi ja maailmankatsomuksellisin perustein. Tähän asti "itsensä toteuttaminen" on ollut tuttu asia lähinnä luovilla aloilla, tutkijoiden  ja erityisesti taiteilijoiden keskuudessa. Nyt kokonainen sukupolvi näyttäisi ikäänkuin tavoittelevan vapaan taiteilijan elämää. 

Taiteilijuus on pohjimmiltaan kutsumus, jota ihminen seuraa joskus jopa järjen vastaisesti olosuhteista riippumatta, tuotti ponnistelu verotettavaa tuloa tai ei. Kun kutsumus yhdistyy oikealla hetkellä lahjakkuuteen, niin tuloksena voi olla hienoja taiteellisia oivalluksia kulttuurielämän rattaisiin ja myös taiteilijalle tyydyttävää toimeentuloa.  Kuvataiteessa tämä jää kuitenkin yleensä haaveeksi ja kuvan tekijän arki on valitettavan usein köyhyysrajan tuntumassa kituuttelua. 

Suomen taidemarkkinat ovat niin alikehittyneet että korkeasti koulutetut ammattikuvataiteilijat pystyvät tienaamaan taiteellaan keskimäärin vain muutamia satasia kuukaudessa. Pieni joukko saa apurahoja, enemmistö hankkii lisätuloja opettamalla tai muilla sivutöillä. Ja toki joukkoon mahtuu niitäkin jotka kikkailevat arkeaan työttömyysrahalla. 

Taidekentän realiteeteista huolimatta alalle on ollut tunkua. 60-luvulla Suomen Taiteilijaseuran jäsenmäärä oli vain 450, tänään väkeä on jo 3000.  Laskutavasta riippuen eri alojen taiteilijoita suomessa lienee reilut 20000. Se että taiteen koulutuspaikkoja ollaan nyt karsimassa on aivan oikea suunta. Nuoren ei pidä ryhtyä taiteilijaksi kovin kevein itseilmaisullisin perustein, vaan mieluummin aidon, pakottavan kutsumuksen työntämänä. 

Helpotusta toimeentulo-ongelmaan toisi kaksoistutkinto-ajatus, josta olen kirjoittanut myös aiemmin. Tarvitaan koulutusjärjestelmä, jossa nuorella olisi mahdollisuus opiskella samanaikaisesti taiteen rinnalla itselleen toinen paremmin työllistävä ammatti, joka toisi tarvittaessa lisätuloa ja turvaa elämään. Kaksoistutkintomalli olisi varmasti hyvin käyttökelpoinen laajemminkin luovilla aloilla. 

Hyvä ajatus on myös yleisen oppivelvollisuusikärajan nostaminen 18 vuoteen. Kun peruskoulun jälkeen olisi pakko jatkaa joko lukoissa tai ammattiin valmistavassa opinahjossa, nuorten syrjäytyminen vähenisi.

Taiteilija-elämästä haaveilevan nuoren on hyvä tietää että keskimääräinen taiteilijaura ei kerrytä eläkettä edes takuueläkkeen vertaa. Asia ei ehkä tunnu nuoresta kovin merkityksellisestä, mutta se muuttuu yhä tärkeämmäksi kun ikää tulee. Vain aniharvat palkitaan urastaan valtion taiteilijaeläkkeellä. 

Lähtökohtaisesti taiteilija katsotaan kuuluvaksi yrittäjien YEL-eläkkeen piiriin, jonka maksuihin ammattikunnalla ei ole varaa, vaan eläkemaksut laiminlyödään yleisesti. Sivutöille on omat eläkejärjestelmänsä ja apurahoitettuna taiteilija siirtyy maatalousyrittäjien ja poronhoitajien MYEL-eläkkeen piiriin. Asian outoudesta huolimatta MYEL sopii alkutuottajan kaltaisille taiteilijoille selvästi paremmin kuin raskas YEL. Ikääntyvää kuvataiteilijaa odottaa siis pienten eläkekertymien sekasotku, jos ylipäätään onnistuu elämänsä aikana eläkettä kerämään.  

Taiteilijoiden eläkejärjestelmä on jo pitkään kaivannut täysremonttia. Asiaa on myös tutkittu ja hyviä ratkaisumalleja on esitetty esim. Taidemaalariliiton toimesta, mutta asia junnaa vuodesta toiseen paikoillaan. Taiteilijat tulisi saada pois YEL:n piiristä, vähintään MYEL:n pariin. Mieluiten kuitenkin aivan omaan eläkesysteemiinsä, jossa huomioidaan joustavasti taiteilijoiden sijoittuminen jonnekin yrittäjyyden, palkkatöiden ja apurahatyöskentelyn välimaastoon.

Silloin kun tulevaisuus mietityttää, niin Y-sukupolven kannattaa katsoa taiteilijakuntaa. Itsensä toteuttamisella on aina hintansa.    

Kommentit

Oz sanoi…
Mahtavaa! olet selkeästi ajatellut samoja problematiikkoja kuin minäkin. Juuri kirjoitin blogitekstin aihhesta "Taide ja luovuus koulutuspoliittisessa keskustelussa" ja ajatuksesi kaksoistutkinnosta on mitä kannatettavin.

http://outikotala.blogspot.fi/2012/06/taide-ja-luovuus-koulutuspoliittisessa.html

On erittäin tärkeää että taiteilijaksi haluavat ymmärtävät toimintansa taloudelliset haasteet. Toisaalta minua vierastuttaa tämä "taiteilija on yrittäjä" mantra. (Viitaten kirjoitukseesi partnerismi.fi -sivustolta lataamaasi taiteilijan liiketoimintasuunnitelmaan). Kun yrityksen idea on tuottaa voittoa (osakkeen)omistajalleen, ja taiteen idea taas on kaikkea muuta kuin tehdä rahaa! Itse yrittäjänä en mitenkään näe että puhdasverinen yrittäjä-malli sopisi suoraan taiteilijan eetokseen.

http://outikotala.blogspot.fi/2012/03/viela-taiteesta-esa-leskisen-kaunis.html

http://fifi.voima.fi/artikkeli/2012/helmikuu/nakokulma-taide-pelastaa-kilpailulta

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Petas-Baari

Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien risteyksen tuntumassa. Paikka jää juuri ja juuri Kauniaisten puolelle. Nyt rakennus on purettu ja tilalle on kohoamassa "Kukkalaakso" niminen kerrostalo asuinalue. Rakennuksessa toimi vuosikymmeniä legendaarinen Petas-Baari ja kauppa. Rakennus valmistui ennen sotia 1938. Baari oli omana aikanaan varsin suosittu ohikulkijoiden kohtaus- ja taksimiesten taukopaikka. 1970-80 luvulla kaupan rakennukseen tuli U.Suomalaisen TV korjaamo ja myymälä. Toiminta hyytyi 90-luvun alun laman myötä. 1997 Petas-Baari toimi mm. Trabant Express sketsisarjan kulissina. Tässä Youtuben pätkä Jasso Laamasen pajatson peluusta. Itsekin olen joskus vuosikymmeniä sitten käynyt baarissa pajatsoa kokeilemassa ja syömässä kuivan juustosämpylän. Kaupparakennuksen päädyssä oli iso käsinmaalattu Hellaksen Figarol-mainos, jossa ajan havina on vahvasti läsnä. Jos muistat

What is Expandism?

Longer version of this article is at my  homepage . Expansion in Art-making and Expansion-motivated art Introduction This article is a compact study of expansion in the context of making a piece of art. I believe that expansion is one aspect of all kinds of making of art. It has been neglected topic, even unseen, but the phenomenon is real and it is connected to art making, for it is impossible to make a piece of art without its expansion to some space. A work of art is always located in some space – on paper or canvas, in real or imaginary place, in this world or in digital one – and a work of art must first enter that space, it must do expansion there to take control of it. And it is the artist's task to make this happen.  By definition expansion means the increase of something in size , number , or importance . It relates to artworks in two ways, first, to the actual size of an artwork, and second, to the making process of an artwork. In some cases these expansions are overla

Inhorealismia

Länsimaisessa oikeusvaltiossa ei kuulema ole sensuuria. Asia ei pidä paikkaansa. Sensuurin ymmärtää hyvin käsitteen inhorealismi yhteydessä. Realismi tarkoitaa todenmukaisuutta (ransk. réalisme) ja inhorealismi sitä kun todellisuus esitetään kaikkein raadollisimmillaan, asioiden inhoittavia piirteitä tarkastellen. Asia on arkipäivää esimerkiksi uutistoimituksissa, joissa joudutaan jatkuvasti miettimään onko jonkin kuva-aineiston (katastrofin uhrit, sodan kauhut, kirurginen leikkaus jne.) näyttäminen julkisesti sopivaa vai ei. Toisin sanoen kuvamateriaalia joudutaan sensuroimaan, niin että esitetty aineisto on linjassa vallitsevien moraalikäsitysten kanssa. Ja myös niin ettei ketään tarkoituksella järkytetä. Inhorealismi liittyy myös taidekentällä säännöllisesti syntyvään kohuun, kun joku taiteilija kyseenalaistaa tätä rajaa, esittelemällä teoksissaan asioita joita emme ole tottuneet näkemään "hyviä lehtimiestapoja" kunnioittavassa yhteikunnassamme. Ihmiset haluavat syödä