5.4.2017

Taiteilijat polkevat oravanpyörässään

Helsingin Sanomissa julkaistiin tänään oheinen mielipidekirjoitukseni:


Taiteilija polkevat oravanpyörässään

Kuvataiteilijoiden kehno toimeentulo on yleisesti tiedossa. Taide ei elätä tekijöitään. Tähän liittyy rakenteellinen vääristymä, josta pitäisi puhua.

Kun leipä on tiukassa niin varmin keino pärjätä on saada apurahaa, joiden jakajat seulovat hakijamassan paremmuusjärjestykseen ansioluetteloiden perusteella. Cv:ssä parasta antia ovat laadukkaat näyttelyt ja teokset museokokoelmissa sekä taiteilijan aktiiviisuus. Tämän takia näyttelyiden jatkuva pitäminen ja museaalisen tilan valloitus ovat ikään kuin sisäänrakennettuja toimintamalleja kuvataiteen piirissä. Kaikesta taiteesta, joka tehdään, iso osa ei edes sovi minnekään muualle kuin museaaliseen tilaan.

Näyttelytoiminta on kuitenkin yleisesti ottaen tappiollista muutamia harvoja poikkeuksia lukuunottamatta ja saadut apurahat päätyvät piilotueksi näyttelyvuokraa periville galleristeille. Oleellista tässä on se, että apurahojen tavoittelussa pärjätäkseen taiteilija on pakotettu osallistumaan – toimeentulon näkökulmasta katsottuna –  täysin järjettömään näyttelytouhuun oli sitten kyse galleria tai museonäyttelyistä, ja oli hänellä apurahaa tai ei.

Tässäpä dilemma taidepäättäjille. Mikä se sellainen taiteilija on, joka ei näyttelyitä pidä? Nykyisen taiteilijapolitiikan mukaan: Ei mikään.

Pekka Hannula
Taidegraafikko,
Espoo

Ei kommentteja: