Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2007.

Kaupallista oikeaa ja ei-kaupallista vasenta

Tuon tuostakin törmää kaupallisen ja ei-kaupallisen taiteen määritelmiin. Niin kuin tänään Hesarissa, jossa asiaa sivuttiin artikkelissa, jossa pohdittiin taidekentän vasemmistolaisuutta. Artikkelissa todettiin että on todella vaikeaa löytää oikeistolaiseksi tunnustautuvaa taiteilijaa ja että oikeastaan vasemmistolaisuus on edellytys uran rakentamiselle suomalaisessa taidemaailmassa. 70-lukulainen poliittinen ajattelu on juurtunut syvälle asenteisiin. Jos olet taiteilijana väärän värinen, niin se asia kannattaa pitää omana tietona jottei "leimaannu" ja matkanteko käy turhan hankalaksi. Taiteen myyminen on siis edelleen pahasta, kapitalistista hapatusta. Kaupallisuus on oikeistolaisuutta ja aito taide asuu vasemmalla. Mutta mikä oikein on kaupallista, mitä on kaupallisuus? Jos myyn ja teen tilaustyön jonnekin, niin se on varmasti kaupallista... ehkä siis oikeistolaista? Mutta entä jos samaan paikkaan menee teos muusta "muuten vain-tehdystä" ns. omasta tuotannosta

Kapulakieltä

Luin uusimman Arsis lehden 2/2007 jossa oli artikkeleita kulttuurin tuottamisesta. Alkuun oli mielenkiintoista lukea asioista muun kuin oman taiteen alan näkökulmasta. Mutta sitten lehden lähestyessä loppuaan mieleen hiipi pieni huoli siitä, että mahtaako tämä lukukokemus antaa lainkaan näköaloja itseni kaltaiselle peruskuvataiteilijalle? Lehteä lukiessa tuli väkisinkin mieleen se että tulevaisuus on varmasti helpompi ulospäinsuuntautuneille, sosiaalisesti aktiivisille ja kaikille niille joiden taide taipuu notkeasti erilaisten tapahtumien jatkeeksi. Kuvataide jäi lehdessä hieman taka-alalle. Ehkei ala ole niin kiinnostava tuottamisen näkökulmasta, onhan yhteisnäyttelyitä ja kesänäyttelyitä "tuotettu" ennenkin, tosin aiemmin näyttelyt vain "järjestettiin". Vaikka tuottaminen kuulostaa hyvin rahakkaalta toiminnalta, niin en usko että kuvataiteilijalle on käytännön merkitystä sillä onko näyttely tai tapahtuma "kulttuurituotettu" tai järjestetty. Yhtä

Ehdotuksia toimeentulo-ongelmien helpottamiseksi

Laitan tähän muutaman ehdotuksen, jotka kirjoitin jo viime vuonna taiteilijoiden toimeentulo vaikeuksien helpottamiseksi. Osa ajatuksista on vielä raakileita, mutta esim. maanlaajuinen artoteekkijärjestelmä olisi varmasti sellainen ajatus joka olisi mahdollista toteuttaa varsin pienellä panostuksella. Kirjastot ovat jo olemassa ja asiaa voisi hyvin alkaa rakentaa tämän jo olemassa olevan järjestelmän yhteyteen. Jälleenmyyjä tietokanta on ehkä hieman liian radikaali ajatus ja se saattaisi herättää pientä närää "taiteen markkinoilla". Uraneuvonta ja mentorointi taas voisivat olla kehittämiskelpoisia ajatuksia. Alla kuitenkin kaikki ehdotukset: 1. Työehtosopimus Monilla eri aloilla on raha-asiat ja muut velvoitteet määritelty selkein sopimuksin. Miksi ei myös taiteilijoiden ja myyjäosapuoltenen kesken voisi sopia yleisiä käytäntöjä, joiden mukaan toimitaan? Myyntitapa on muotoutunut pitkälle galleristien etujen mukaiseksi ja systeemi varmasti jatkuu ennallaan ellei taitei

Hyytyikö keskustelu taiteilijoiden huonosta tilanteesta?

Keväällä taiteilijoiden asioista puhuttiin aika laajasti ja myös eriväristä poliittista myötätuntoa osoitettiin taiteilijakunnalle. Mutta vaalien jälkeen näyttävät nämä taiteilijoiden elatuksen murheet taas unohtuvat ja siirtyvän jonnekin taka-alalle tärkeimpien asioiden tieltä. Ja myös taiteilijakunta näyttää olevan hissukseen ja hieman odottavalla kannalla. Asioihin ei kuitenkaan tule muutosta odottamalla ääneti ateljeessa. Siksi lähetin muutama viikko sitten Hesarin mielipiteeseen pienen kirjoituksen, mutta harmikseni Hs ei sitä kuitenkaan julkaissut, joten laitan sen nyt tähän. Keskustelu olisi hyvä käynnistää uudelleen ja puhua asiat ja epäkohdat auki ja etsi uusia näkökulmia ja erilaisia toimintamalleja. Ohessa myös kuva "paraatin jälkeen" etsauksesta (1994), joka mielestäni sopii hyvin tämän aiheen kuvitukseksi. Tässä mielipidekirjoitus: Uudessa budjettiesityksessä unohdetaan jälleenkerran suomalaisen taiteilijakunnan ahdinko. Luvassa on pientä "indeksikorotusta&q

Tiukempia aikoja odetellessa

Äsken päättyneitä yleisurheilun MM-kisoja seuratessa nousi mieleeni ajatus. Onko perinteisille kulttuurialoille, kuten kuvataiteelle käymässä vähän samalla tavalla kuin yleisurheilulle. Takavuosina urheilun harrastajapohja oli laaja ja piirikunnallisissakin kisoissa löytyi tasoa ja osallistujia. Systeemi oli selvä. Kesällä yleisurheiltiin ja talvella hiihdettiin. Nykyisinkin urheillaan yhä aktiivisesti, mutta nyt uusia lajeja ja liikuntavaihtoehtoja on moninkertaisesti, eikä harrastajia riitä kovin runsaasti joka lajille. Yleisurheilu näyttää kärsivän tästä kehityksestä erityisesti. Onneksi tuli sentään yksi mitali. Takana ovat ne ajat esim. EM-kisat vuonna 1974, jolloin suomi oli mitalitaulukon kuudes kymmenellä mitalilla ja ylenpalttisen runsaalla pistesaaliilla. Vaikka urheilu onkin aivan jotain muuta kuin taide, niin silti tässä alan pirstaloitumisessa on jotain samaa. Esim. kuvataiteen perinteiset kategoriat (maalaus, kuvanveisto, taidegrafiikka) ovat saaneet rinnalleen joukon