Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2008.

Nostetaan taiteilijapoliittinen kissa pöydälle

Taiteen tekemisen ydin löytyy ns. vapaasta taiteesta, eli sellaisesta taiteesta, jota tehdään vapaasti, ilman sen kummempia tarkoitusperiä tai toimeksiantoja. Ja tehdäkseen vapaata taidetta, on myös taiteilijan pystyttävä työskentelemään vapaasti. Vapaassa taiteessa on pohjimmiltaan kyse oman luovuutensa mahdollisimman vapaasta toteuttamista. Tämä on taiteilijan kutsumuksen ydin. Tämä edellyttää myös sitä, että taiteilija pääsee tilanteeseen, jossa hän voi keskittyä mahdollisimman hyvin omaan taiteelliseen työskentelyynsä ja ettei hänen tarvitse hankkia toimeentuloaan esimerkiksi muilla töillä. Ja toteuttaakseen kutsumustaan on taiteilijan kyettävä jotenkin rahoittamaan toimintansa. Jos leipä ei irtoa omasta taiteesta, niin rahat on hankittava muualta. Taiteilijakunnan keskuudessa onkin käynnissä kova kilpailu paikoista auringossa ja pääsystä tilanteeseen, jossa saisi toteuttaa vapaan taiteilijuuden elämäntapaa mahdollisimman hyvin omassa elämässään. Tässä kilvassa pitäisi

Kulttuurisetelillä taidetta lainaamaan

Aamulla uutisoitiin kulttuurisetelistä, jonka käyttöönottoa valmistellaan opetusministeriössä. Kaikinpuolin hyvältä kuulostava hanke. Kannatan lämpimästi. Seteli kelpaa esim. maksuksi konsertteihin ja sirkukseen ja moniin muihin kulttuurialan rientoihin. Toivottavasti sen käyttö ulotetaan myös taidelainaamoihin, niin että kulttuuriseteleitä voisi käyttää teosten lainausmaksuissa tai osamaksuna teosten hankinnassa myös galleriasta ostettaessa. Tämä osaltaan helpottaisi kuvataiteilijoiden ahdinkoa aidosti ja toisin kuin museoiden sisäänpääsymaksut. Muutenkin taidelainaamoissa on ideaa. Koko maan kattavana kirjastojen yhteydessä toimivana järjestelmänä lainaamotoiminta voisi todella auttaa taiteilijakuntaa parempaan toimeentuloon. On todella ihme ettei asiasta saada edes kunnon keskustelua aikaiseksi. Eivät taidelainaamot koko toimeentulo-ongelmaa ratkaise, mutta aivan varmasti järjestelmä toisi selvää parannusta ainakin osalle taiteilijakuntaa.

Perusturvaa työttömyyskorvausten sijaan

Luin mielenkiinnolla oppaan vastavalmistuneelle kuvataiteilijalle (Tiina Vainio, Turun ammattikorkeakoulun julkaisu 2007). Kirjassa on monipuolisesti tietoa apurahoista, näyttelykäytännöistä, verotuksesta ja työhuoneasioista. Ihan hyvää tietoa, suosittelen. Kirjaa lukiessa nousi esiin viimeaikoina puheena olleet taiteilijoiden työttömyyskorvausasiat ja vapaan taiteilijuuden määritelmä. Nuoria opastetaan tiedostamaan odotettavissa olevia ongelmia mm. siten että apurahakaudella olisi hyvä olla jokin selkeä projekti joka päättyy esim. näyttelyyn. Näin on sitten "helpompi osoittaa työvoimaviranomaisille että taiteilija on projektin ja apurahakauden päättymisen jälkeen jälleen työmarkkinoiden käytettävissä." Mieleeni nousee tästä ajatus että mitähän taiteellista työtä on työvoimatoimiston kautta mahdollisesti tarjolla? Vai onko kenties taiteilija vain vaihtavinaan alaa, jotta saa elämälleen (ja taiteilijan uralleen) edes jonkinlaista perusturvaa ja työttömyyskorvauksia käyte