Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2008.

Luonnonoikku mäntymetsässä

Kävin saunomassa ystävien mökillä Hattulan Lepaassa ja tutustuin samalla paikalliseen nähtävyyteen, joka olikin aika erikoinen. Lähimetsästä löytyvä mänty haarautuu ensin kahteen runkoon ja sitten rungot kasvavat jälleen kiinni toisiinsa 5-6 metrin korkeudelta. Vastaavaa en ole suomessa ennen nähnyt. Yhteenkasvanut puu on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla. Ja hyvä niin, sillä jos vaikkapa kuvanveistäjä etsiskelee mielenkiintoista puuraaka-ainetta veistosta varten, niin tätä puuta voi olla vaikea vastustaa...

Kauniaisten aseman tulipalo

Tässä kuva lauantain Kauniaisten aseman tulipalosta. Tältä paikalla näytti pari tuntia sitten eli seuraavana päivänä tulipalon jälkeen. Satavuotias asemarakennus ja Kauniaisten maamerkki vaurioitui aika pahoin.

Kiviportaat Lippajärvelle

Tässä raikkaan loppukesän päivän kunniaksi liuskekiviset portaat, jotka laskeutuvat alas Lippajärvelle. Portaita ei helposti löydä, sillä ne ovat piilossa kerrostalon takana. Portaat johtavat kyseisen taloyhtiön rantasaunalle. On muuten aika harvinaista että pääkaupunkiseudulla olevalla kerrostalolla on oma rantasauna. Laitan kyseisestä hirsirakennuksesta kuvan joskus myöhemmin.

Jalankulkukatos

Mannerheimintietä ylittäessäni kiinnitin huomiota maalaamalla koristeltuun jalankulkukatokseen, joka kummasti piristi olemuksellaan. Käytävän täydeltä pariisilais putikkeja jalankulkijoiden iloksi. Otin siitä vauhdissa tämän kuvan. Petyin kuitenkin kun pääsin kadun yli. Maalaukset olivatkin laminaatti päällysteisiä painokuvia. Hetken jo luulin että taideopiskelijat ovat saaneet töitä ja tarjoilevat nyt ohikiitävää ja katoavaa "käyttötaidetta" kadun kulkijoille.

Taidenäyttely näyteikkunassa

Kävin tänään ripustamassa näyttelyn ...vai pitäisikö sanoa että kävin somistamassa näyteikkunat tauluilla. Jokatapauksessa kyse on hieman erilaisesta taidenäyttelystä. Syyskuun ajan on teoksiani esillä kehysliike Virtasen (Museokatu 28, Helsinki) ikkunoissa. Yleisöä näyttäisi saavan ainakin helposti, sillä jo asetellessani teoksia ikkunoihin, ilmaantui lasin taa tuon tuostakin uteliaita silmäpareja teoksia tarkastelemaan. Mainetta tällä ei varmasti saa, mutta saako vaivoilleen palkkaa? Se jää nähtäväksi. Laitan tälle blogille kuukauden kuluttua yhteenvedon siitä miten kaikki sujui.

Tästä on taiteilijaromantiikka kaukana

Kuva on otettu juuri äsken Viherlaakson koulun kentällä Sirkus Caliban "leiristä" kun sateeseen tuli tauko. Kuvakulma on vähän niinkuin takapihan puolelta ja kaikki ihmiset ovat teltassa esityksessä. Rankkaa hommaa, kun teltta tempaistaan pystyyn ja näytös pidetään jokapäivä uudella paikkakunnalla satoi tai paistoi. Ja tänään satoi, ja koko päivän, eikä illan näytöksessä ollut tunkua. Jos on kuvataiteilijoilla leipä tiukassa, niin se on varmasti sirkustaiteilijoillakin.

Digitaalinen stop merkki ympäristötyhmyyden torjuntaan.

Tässä digitaalisessa muodossa oleva stop "tarra", jota voi vapaasti kopioida ja "liimailla" kaikenlaisiin ympäristötyhmyyksiin joita netistä löytyy. Varmuudeksi kahta erikokoa.

Ympäristö-ongelmia ateljeessa

Lastasin ateljeen pöydälle nurkkiin kertyneitä aineita, jotka ovat ympäristön ja terveyden kannalta kyseenalaisia. Ja yllättävän helposti sain pöydän täyteen taiteenteon "ongelmajätettä" Keskisuomalainen-lehden kuvaajaa varten. Lehti noteerasi blogikirjoitukseni Taidekuluttajan eettisista ohjeista ja teki aiheesta jutun, joka julkaistaneen lähiaikoina.

Taiteilijan liiketoimintasuunnitelma

Tiedote taiteilijoille Taiteilijaa varten tehty liiketoimintasuunnitelman malli löytyy nyt täältä . Kyseessä on kirjallinen työkalu kaikille niille taiteilijoille, jotka haluavat miettiä elinkeinotoiminnan mielekkyyttä omalla kohdallaan. Yrittämiseen liittyvät asiat käydään reilusti läpi (kuva)taiteilijan näkövinkkelistä kaikkine kipupisteineen. Tämä taiteilijan liiketoimintasuunnitelma on ensimmäisiä laatuaan ja vastaavaa (taiteilijalle tarkoitettua) ohjeistusta ei ole ilmeisesti suomessa aiemmin tehty, ainakaan näin perusteellisesta. Ja siksi myös palautetta toivotaan. Sillä vain palautteen kautta on mahdollista korjata puutteet ja päivittää liiketoimintasuunnitelmaa, niin että se voisi palvella taiteilijoita mahdollisimman hyvin. Palautetta esityksestä voi laittaa tälle Luovuksissa blogille. Muistutan vain että asiaa ei pidä sotkea ns. ei-kaupalliseen, vapaaseen taiteeseen. Kyse on nyt nimenomaan kaupallisesta taiteesta, teosmyynnistä, tilaustöiden tekemisestä ja elannon t

Ympäristörikos V-laaksossa, osa 3.

Tässä vielä idylli Viherlaaksosta. Mikähän tarina tämän tapauksen takaa löytyy? Kyllästyikö kodinsisustaja mööpeleihinsä vai heitettiinkö Jeppe ulos asunnostaan? Mene ja tiedä, mutta joku on jokatapauksessa kärrännyt vanhan sohvan ja runkopatjan pusikon reunalle ohi kulkijoita ilahduttamaan.

Ympäristörikos Viherlaaksossa, Osa 2.

Ilmeisesti ei ole niin pientä metsätilkkua, etteikö sinne jotain dumpattaisi. Tässä kotipuutarhuri on kyllästynyt rikkinäisiin kottikärryihinsä ja on sitten käynyt piilottamassa ne metsikköön Turuntien (taustalla) varteen. Pääasia että oma kotipuutarha kukoistaa, muulla ympäristöllä ei ole pahemmin väliä. Ego lokiaa parhaimmillaan.

Ympäristörikos V-laaksossa, osa 1.

Tämänkaltaiset töherrykset ovat pääkaupunkiseudulla jo niin arkipäiväisiä että niihin ei välttämättä kiinnitä huomiota. Ihminen turtuu ja tulee välinpitämättömäksi. Tämä Viherlaakson pientaloalueelta löytyvä töhry on saanut olla paikallaan aivan rauhassa jo pitkään. Tekijöitä tuskin tavoitetaan ja nyt pähkäillään sitä, kenen kuuluisi hoitaa kaapin uudelleenmaalaus tai puhdistus? Kuuluuko homma Espoon kaupungille, joka vastaa kaduista ja piennaralueiden ilmeestä, vai sähkölaitokselle, joka taas omistaa kaapin vai kenties lähitonttien asukkaille, jota ilmestys eniten häiritsee?

Taiteen ympäristönsuojelu puhututtaa

Tässä tämän aamuinen Helsingin Sanomien mielipidekirjoitus, jonka he ilokseni julkaisivat. Taiteessa keskusteltava ympäristönsuojelusta Hs:n kirjoitus ympäristömerkinnöistä (20.8) osoitti kuinka vähän luonnonsuojeluasioita mietitään yhteiskunnan eri sektoreilla. Eikä ympäristön tilaa pahemmin mietitä myöskään taiteen kentällä. Ympäristö-ongelmia pidetään esillä lähinnä yksittäisten taiteilijoiden ja taiteilijaryhmien toimesta, kuten nyt juhlaviikoilla esiintyvän kierrätysmateriaalia hyödyntävän nukketeatterin ryhmän (HS 19.8.) toimesta. Laajempi keskustelu asiasta on täysin käymättä. Ympäristöasiat ja ekologinen ajattelu ovat taiteessa yhtä lailla lapsenkengissä kuin muuallakin yhteiskunnassa. Kesänäyttelyitä ja kulttuuritapahtumia kierrellään ympäri suomen lähinnä omalla autolla. Teoksia pakataan muoviin, ja muovia käytetään julkisten teosten materiaalina. Styroxista saa kevyet lavasteet, ja yhteen videoteokseen saattaa kulua seinän täydeltä monitoreja. Eikä kukaan ajat

Luovuus on rakkautta, rauhaa ja kiimaa

Yksi luovaan työskentelyyn liittyvä ongelma, johon törmään aika usein on työskentelyn katkonaisuus. Aina en muista (tai malta) sulkea ylimääräisiä, häiritseviä asioita luovan työn ulkopuolelle. Eli en osaa rauhoittua luovan työn ääreen vaan pompin touhuilemassa kaikenmaailman asioita, jotka ehtisi hoitaa myöhemminkin. Taiteilijan työpäivään sisältyy muutakin kuin taiteellista työskentelyä: on teosten kuskaamisia, kehystäjällä juoksemisia, kontaktien pitoa, tietokoneasioita ja kirjanpitoa jne. Joskus jokin tekemätön asia vaivaa niin että sitä alkaa hoitamaan luovan työskentelyn kustannuksella. Työpöydän ääressä voi mieleen nousta ajatuksia. Onkohan se ja se jo vastannut sähköpostiini? Tai joku soittaa, niin että soittajan asiat vaativat "välittömiä toimenpiteitä". Tai sitten jokin asia vain stressaa, niin että se on kokoajan päällimmäisenä mielessä. Luovaan työskentelyyn kuuluu oleellisesti oikea rytmi. Olen vuosien varrella kokeillut monia tapoja rytmittää työpäivät t

Tallinna ja Kadriorgin puisto

Tallinnan Kadriorgin puistosta löytyy barokkihengen lisäksi myös tämänkaltaista rehevää puistonäkymää (Kumusta itään), jollaista ei juuri suomesta tapaa. Miellyttävä paikka eväsretkeilyyn samalla reissulla kun käy vaikka Kumu ssa. Hieman epätodellinen tunnelma, vähän niinkuin englantilaisessa puutarhassa. Puisto on alunperin perustettu Pietari Suuren toimesta 1700-luvulla ja puiston suunnittelusta vastasi italialainen Niccolo Michetti. Alemmassa kuvassa on puupotretti samasta puistosta läheltä Narvan maantietä. Onneksi heinäkuiselle Tallinnan reissulle sattui kesän se ainoa aurinkoinen viikonloppu.

Pilvenpiirtäjämeininkiä Tallinnassa

Tässä vielä pari kuvaa Tallinnan keskustan nykyarkkitehtuurista kuukauden takaiselta reissulta. Näistä korkeista taloista oikein aistii sen kuinka virolaiset haluavat tehdä pesäeroa menneeseen ja katseet on käännetty tiukasti länteen. Tässä kuvassa on uusi nykyaikainen ratkaisu näkösuojaksi. Hieman minulle jäi arvoitukseksi löytyykö "sanaverhon" takaa parkkitalo vai toimisto.

Kysy taiteesta, kysy luovuudesta...

Kerron mielelläni oman näkemykseni erilaisista taiteen asioista, erityisesti: luovuudesta, kollaaseista, taidegrafiikkaan liittyvästä, taiteilijan elinkeinotoiminnasta, tilausteosten tekemisestä, partnerismista eli yhteiskehitellystä taiteesta jne. Laita kysymyksesi kommenttina tähän perään ja vastaan siihen mahdollisimman pian, vähän aina siitä riippuen mitä minulla on ateljeessa parhaillaan menossa...

Sotakone vai veistos?

Kuopion Rissalan lentoaseman edessä on vanha Mig lentokone nostettu jalustalle. Mietin onko tässä nyt esimerkki siitä kuinka mikä tahansa asia voidaan muuttaa taiteeksi kun se vain jalustalle nostetaan ja taiteen tavoin esitetään? Signeeraus tästä tosin puuttuu ja sehän on joidenkin mielestä se ainoa asia, josta tietää onko jokin taidetta vai ei. Mutta mielenkiintoinen asia jokatapauksessa, jota pitää vähän miettiä. Ehkä jossain voitaisiin nostaa jalustalle pieni punainen mummon mökki autioituvan maaseudun muistolle?

Metamorfosis

Tässä teoskuva "Metamorfosis" etsauksesta, johon olen pyrkinyt kiteyttämään ympäristö-ongeman konkreettiseen visuaaliseen muotoon. Alunperin piirsin laatan joskus 90-luvun alussa, mutten ollut painojälkeen täysin tyytyväinen, niinpä työ jäi hieman"hautumaan". Muokkasin kuitenkin teoksen valmiiksi reilut kymmenkunta vuotta myöhemmin. Sopii hyvin myös jatkoksi Taidekuluttajan eettiset ohjeet kirjoitukselle.

Indonesialainen paperinkerääjä

Kuten kuvasta näkyy, niin ympäristöasiat ovat Indonesiassa vielä lapsenkengissä ja asiaan liittyvä keskustelukin on vasta aluillaan. Mutta myös suomessa puutteita vaikka niin edistyksellisinä itseämme pidämmekin. Tarvitsisimme kunnollisia yhteiskunnan eri toimialueiden sisäisiä ympäristökeskusteluja, esimerkiksi taideasioiden tiimoilta. Katso ja kommentoi: Taidekuluttajan eettiset ohjeet .

Epätodellinen tilavaikutelma

syntyy kun iso autolautta kääntyy kauppatorin edustalla. Laivalla ollessa tuntui että se tila jossa minä olen, eli laivan perän aurinkokansi ikäänkuin on ristiriidassa taustan tilan eli maiseman kanssa. Videolle tästä voisi saada aika mielenkiintoisen otoksen, sillä laivan kääntyvä liike on oleellinen osa epätodellista tilavaikutelmaa.

Ite-taidetta vai artefakti vai jotain muuta?

Varistaipaleen kanavan yhteydessä on pieni museo, jossa on näytteillä muutamia taiten tehtyjä pienoismalleja, niinkuin tämä kuvassa oleva laivan jäljennös. Pienoismallien tekijät ovat usein alan harrastajia, eräänlaisia ITE-taiteiljoita, joissa on ripaus insinöörin vikaa, ja raja pienoismallien ja Ite-taiteen välillä onkin hieman hämärä. Hieman kömpelömmin tehty ja luovilla vapauksilla höystetty pienoismalli on varmasti ITE-taidetta. Mutta tämän esimerkin kaltainen pieteetillä valmistettu pienoismalli on taas aikamoinen käsityötaidon näyte ja miellän sen jonkinlaiseksi taide-esineeksi, näköisveistokseksi laivasta. Loppujen lopuksi mitä eroa on laivan pienoismallin tekemisellä kuvien/piirrusten pohjalta ja muotokuvan tekemisellä ei-elävästä ihmisestä, niin ettei malli istu edessäsi ja homma täytyy suorittaa valokuvien ja muun kuvamateriaalin avulla? Pienoismallit ovat aliarvostettu taitamisen (taiteen) laji.

Romutaidetta - Junk Art

Tämä ITE-taiteilijan kettingistä kömpelösti hitsaama Pegasos, kreikan mytologian lentävä hevonen, löytyy itä-suomesta Ronttopuistosta läheltä Lintulan luostaria. Ja romutaidetta on tällä taukopaikalla lisääkin. Ronttopuiston päätyö on tämä peltinen dinosaurus, joka tervehtii ohikulkijoita tienreunassa ja pihalla on kettinki-pelti kyhäelmiä vähän siellä sun täällä. Tavoitteena on ilmeisesti ollut tehdä jonkinlainen ITE-teemapuisto tai Pelle Peloton henkinen turistipyydys, mutta jotenkin minulle jäi vaikutelma että ITE-aiheutettu väsymys on iskenyt kesken projektin....

ITE-taidetta

Rovaniemen torilla silmiini osui tallainen huovuttamalla tehty ITE-taulu. Täytyy sanoa että vain ITE-taiteessa törmää kaikenlaisiin erikoisiin juttuihin, joita ei juurikaan korkeakulttuurin puolella tapaa. Joku kuvataiteilija varmaan joskus "löytää" tämänkin tekniikan ja esittelee sen "uutena" ja vääntää sitten huovuttamalla vakavasti otettavaa taidetta museon seinälle. Tai sitten ei. Ken elää, se näkee.

Arktikum

Yksi turhan vähälle huomiolle jäänyt suomalainen museo on Rovaniemen Arktikum. Taannoinen visiittini siellä oli positiivinen yllätys. Jo museon sisääntulo on tyylikäs ja sisällä hieno valokäytävä jakaa museon kahteen osaan. Käytävästä avautuvat ovet oikella olevaan Lapin maakuntamuseoon, jossa esitellään Lappilaista luontoa ja elämänmenoa mukavan monipuolisesti. Tarjolla on eläiten ääniä, Rovaniemen sodanaikaista hävitystä, 60-luvun bensa-aseman baari ja vaikkapa torivalokuvaajan elämätyö ym. mielenkiintoista. Ja kaikki hyvin harkiten esille laitettuna. Käytävän vasemmalta puolella on Arktinen keskus, jossa on tarjolla pohjoista todellisuutta ilmastonmuutoksen näkökulmasta. Runsas kattaus kaikenlaista napapiirin yläpuolista asiaa maailmanlaajuisesti. On jäähuonetta, ennen ja nyt kuvaa, täytetty jääkarhu ja revontulinäytöksiä ym. Alimmat kuvat ovat Arktisesta keskuksesta. Kokonaisuudessaan Arktikum on tutustumisen arvoinen. Samassa yhteydessä toimii myös pohjoisiin alueisiin erik

Puhelintaidenäyttelyn kehittelyä

Soitin Hesariin valittaakseni ettei lehti ollut vielä tullut, mutta sunnuntai aamuna ennen kahdeksaa en saanut langan päähän muuta kuin automaatin: "Tämä on Helsingin sanomien automaattinen asiakaspalvelu. Jos asianne koskee lehden tilaamista, niin painakaa yksi. Jos asianne koskee jakeluhäiriöitä, niin painakaa kaksi". Painoin kaksi. "Äänimerkin jälkeen ilmoittakaa ensin nimenne, osoitteenne ja asianne ja sitten painakaa ruutu". Sanoin asiani ja painoin ruutu. "Kiitos yhteydenotostanne. Asianne käsitellään mahdollisimman pian". Että siihen malliin, kuulemiin vaan. Jäin hieman hämmentyneenä miettimään että oliko tämä nyt sitä aitoa asiakaspalvelua kun juttelin koneystävälle, sitä jossa asiakas on aina oikeassa, sellaista jossa saa kiukutella mielipahaansa. Kuka oikeasti käsittelee asiani ja koska? Saankohan lehteni järkevään aikaan? Onko asiakaspalvelu vielä suomessa vai onko se jo ulkoistettu Viroon tai kenties Intiaan? Ja löytyykö Intiasta käsin leh

Toukka kuvataiteilijana

Tässä vielä esimerkki toukan taiteellisesta kädenjäljestä. Kuvioissa on hieman samankaltaisuutta kuin jääkauden muokkaamissa kivissä. Vaikka tämänkaltaisia hyönteisten tekemiä piirrosjälkiä näkee suomessa aika usein (täällä kun ollaan yhä edelleen puun ja metsän kanssa paljon kosketuksissa), niin silti tuokka taide jaksaa sykähdyttää, ainakin itseäni. Ehkä mielenkiinto johtuu järjestyksen ja kaaoksen yhdistelmästä? Toukka suorittaa kuvioinnin kurinalaisesti yhdelle "rajatulle" tasolle, puun pinnalle kuoren alle, mutta "kädenjälki" näyttäisi olevan sattumanvaraista, leikkisää, luovaa ja päämäärätietoista, ainakin näennäisesti. Tässä tullaan aika lähelle taiteilijan työskentelyä. Ja samoin kuin ateljeessaan ähkivä taiteilija, niin toukkakin työstää teostaan kuorenalla katseilta piilossa ja hienot teokset huomataan vasta aikojen kuluttua (jos silloinkaan), kauan sen jälkeen kun toukka on kuollut ja kuopattu tai nokittu kriitikoiden lautasilla. Ikävän tuttua tarin

Jääkausi kuvanveisto puuhissa

Kotipihalta löytyneistä jääkauden jäänteistä tuli mieleen tämä jääkauden hienosti veistänä kvartsiittinen kivi jonka kuvasin taannoin Pyhätunturin kansallispuistossa. Luonnonvoimat ovat uurtaneet kiven pintaan hienon aaltoliikkeen. Tarvitaan vain pientä siistimistä ja tämä kivi voidaan nostaa jalustalle ja esitellä se jossain näyttelyssä hienona veistoksena arvokkaalle juhlaväelle. Nyt kivi palvelee kansallispuiston vieraita tarjoten tukevaa jalansijaa polulla kulkevalle.

Kivikauden jäänne Viherlaaksossa

Löysin pihaltani erikoisen näköiseen kiven kun etsin sopia rakennustarpeita kivirappusia ja muurin pätkää varten. Vaikka en mikään geologi olekkaan, niin voisin väittää että tässä on todiste siitä että kivikausi on joskus vieraillut myös kotipihallani Espoon Viherlaaksossa. Kivi on täynnä kummallisia koloja ja sen sisällä vaikuttaisi olevan ilmakuplia tai jotain haperompaa toista kiviainesta, ainakin kivessä olevat pari reikää antaisivat olettaa jotain tämän suuntaista. Myös pari pienempää kiveä kiinnitti huomioni, toisessa on kuin sekaisin kahta kiviainesta kuin trio-jäätelössä ja toinen on kuin tökitty täyteen pieniä reikiä.

Viherlaakson katutyö kummajainen etenee

Viherlaaksossa (Viherlaaksonrannassa) uuden asfaltin tärväämis-projekti etenee. Monttuja on jo ryhdytty paikkaamaan tallomalla asfalttia täytetyn montun ja tien pintaan. Uusi asfaltti ei ehtinyt olla uuden veroinen kuin muutaman viikon. Tapahtuukohan vastaavaa muissa kaupungeissa vai onko Espoo jokin erikoistapaus, jossa ei tieto kulje kaupungin eri osastojen välillä? Vähän ihmetyttää, kun kaupunki ensin urakoi uuden hienon asfaltin ja kohta perään repii tiet auki ja sitten paikkailee jäljet miten sattuu. Sivusta katsoen holmöläisten hommaa. Mutta ehkä tällekin touhulle löytyy jokin järjellinen selityskaavake kaupunginkansliasta.

Taidekuluttajan eettiset ohjeet

Aiheeseen liittyviä kirjoituksia ja kommentteja löytyy laajemmin sivulta: luonnonsuojelu Mielstäni taidettakin tulisi miettiä ekologisuuden kannalta ja laatia taiteesta kiinnostuneelle kuluttajalle selkeät eettiset toimintaohjeet. Olisi hyvä tiedostaa, että kaikki mitä taiteen nimissä tehdään ei välttämättä ole kovin ympäristöystävällistä. Taiteessakin voidaan eri tavoin olla mukana tuhoamassa maapalloa, vaikkakin taiteen osuus maailman saasteista on aika minimaalinen. Myös taiteen ystävillä tulisi olla mahdollisuus parantaa osaltaan maailmaa, boikotoimalla ympäristölle haitallista taidetta ja tukemalla eettistä, ympäristöasiat huomioivaa taide-elämää. Juuri tästä syystä syystä tämä ehdotelma eettisistä ohjeista on laadittu. Kaikenlaiset kommentit ja näkökulmat ovat tervetulleita. Keskustelua ja pelinavauksia asian ympärillä kaivataan. Oheinen lista on yksi vaihtoehto "ohjeiksi ja muunkinlainen listaus on varmasti mahdollinen. Tarkoitus tässä on herättää keskustelua aihe

Lehmä

Pysähdyin taukokahveille Tertin kartanoon ja silmään tökkäsi lähes luonnollista kokoa oleva Kitsch-lehmä, joka käyskentelee pellolla ja tuijottelee kahvilan suuntaan. Kahvituokioni häiriintyi kun tuo vitivalkoinen veistos ei suostunut millään istumaan maisemaan. Veistos on kyllä yritetty sijoittaa pellolle harkiten, mutta kontrasti lehmän muovisen olemuksen ja sitä ympäröivän vehreän maaseudun välillä on niin voimakas ettei yhteentörmäystä voi välttää. Länsimaiselle ihmiselle valkoinen väri symboloi puhtautta ja viattomuutta, mutta kaukoidässä väri tarkoittaa surua ja kuolemaa. Onko siis lehmän tarkoitus torjua kiinalaisia vai kertoa jotain kartonon busineksen pyyteettömyydestä? Vai onko kyseessä jonkilainen hajuhaittojen torjunta-operaatio, jossa maaseutua halutaan tarjoilla vierailijoille steriilissä muodossa? Vai kenties jalo teko taiteen hyväksi? Oli miten oli niin Kitschiä lehmä on joka tapauksessa ja myös ympäristön kannalta epäeettistä. Muovin käyttöä pitäisi vähentää kaiki

Marttyyri

Jos haluat tulla maailmankuuluksi taiteilijaksi ja "keskustella globaaleista ongelmista" vaikkapa naisten asemasta ja epätasa-arvosta, niin silloin hyvä keino tai "yhteiskuntakriittinen taideurakikka" olisi naisellisten asusteiden, kuten pikkupöksyjen ja rintaliivien tai vaikkapa siveysvyön valmistaminen koraanista. Huomio ja "taiteellinen" maine olisi varmuudella taattu. Ja vaikka jälkikahakoissa oma henkikin menisi, niin taideuroteko takaisi jokatapauksessa kuolemattomuuden ja paikan taiteen all-of-famessa. Tarkastellaanpa lähemmin koraanista tehdyn siveysvyön taiteellisia mahdollisuuksia. Koska en itse halua tulla kivitetyksi, en parhaankaan taiteen takia, niin hommaan tarvitaan nyt vapaaehtoinen. Eli tarvitaan taiteilijamarttyyri, joka uhraa tässä kokonaistaideteoksessa henkensä taiteen alttarilla. Löytyykö vapaaehtoisia? Taiteilijamarttyyrin tehtävänä olisi valmistaa koraanin osasista taiteellisesti toimiva siveysvyö, joka siis on naisen alista

Kumu

Tallinnan uusi taidemuseo Kumu tuotti positiivisen yllätyksen kun saavuin museoon takakautta rakennuksen kakkos-sisäänkäynnin kautta. Ylhäältä mäen päältä avautuu hieno näkymä Kumuun portaiden ja patsaiden täydentäessä visiota. Mielestäni itäpuolen näkymä on varsin vaikuttava. Rakennus näkyy koko komeudessaan ja kaikki tuntuu olevan kohdallaan. Sisällä rakennuksen halkoo "valorotko" samaan tapaan kuin Kiasmassa. Huomion arvoista ehkä onkin että museon arkkitehtikilpailun voitto tuli suomeen vuonna 1994 Pekka Vapaavuorelle vain vuosi sen sen jälkeen kun Kiasman kisa oli ratkennut Steven Hollille. Samanhenkisyys ja ratkaisujen samankaltaisuus onkin varsin ilmeistä. Kiasma ehkä toimii paremmin sisätilojen suhteen ja on myös hieman selkeämpi. Kumussa ulkona koettu tunnelma lässähti pikkuhiljaa kun näyttelytilojen pienoinen sekavuus ja ripustuksen ahtaus rupesi vaivaamaan, ainakin näin ensikertalaista näyttelyvierasta. Parasta sisätiloissa oli ehdottomasti veistospäiden huone,