Mieleeni nousi vuosia sitten kuulemani radiohaastattelu, jossa lauluntekijältä kysyttiin hänen laulujensa synnystä. Muusikko kertoi tekevänsä vain sellaista musiikkia mistä itse pitää, soittavansa niitä soittimia joita osaa ja kirjoittavansa teksteihinsä ajatuksia joita alitajunta nostaa luonnostaan esiin. Kun tekijä itse pitää musiikistaan, niin on todennäköistä että joku toinenkin liikkuu samoilla aalloilla ja tykästyy lauluu. Lauluteossa on tärkeää unohtaa itsensä, omat mielipiteensä ja varmat käsitykset elämästä, ja yksinkertaisesti on vain keskityttävä itse lauluun, teokseen ja antaa sen tulla sellaiseksi kuin se on tullakseen. Jos lauluun tulee tästä huolimatta "väriä" tai sanomaa, niin se tulee ikäänkuin vahingossa - lahjana. Kari Hotakainen on puhunut samasta asiasta muistuttamalla että kirjailijan pitää unohtaa itsensä, esim. se että on "työväen kirjailija" ja hänen pitää keskittyä vain tarinaan ja antaa roolihenkilöiden kehittyä vapaasti ilman ennakkoasent
Luovuuden, taiteen ja elämisen arvoisen elämän puolesta