Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2011.

Aivojumppaa ja ekspandismia

Olen pitänyt itsepäisesti kiinni periaatteesta että ihmisen on tultava toimeen omalla työllään. Kohdallani tämä on tarkoittanut sitä että olen tosissani yrittänyt repiä toimeentuloa taiteesta, joskin asiaan on liittynyt pieni ongelma. Parasta taidetta syntyy silloin kun teoksia tehdään vapaasti oman halun, mielenkiinnon ja innostuksen mukaan, eikä sitä varten että teoksen mahdollisesti ostaa joku. Olen tehnyt paljon teoksia jotka eivät ole ns. "myyviä" tai "kauniita", mikä taas on vaikeuttanut toimeentulon hankkimista. Tämän takia olen tehnyt vapaan taiteilun ohessa tilaustöitä lähinnä yrityksille. Näin olen onnistunut pysymään hieman paremmin kiinni leivän syrjässä. Yritysten kanssa on ollut helpompi toimia kun on itsekin toiminut yrittäjämäisesti ammatinharjoittajana. "Yrittäminen" on tuonut tilaustöiden etsimiseen kurialaisuutta ja stemppiä, mutta myös aika paljon stressiä. Painetta onkin ollut aika-ajoin omiksi tarpeiksi aivan liikaa. Kun 2008 i

Osto-odotus

Jokin aika sitten tuli teeveestä dokumentti jossa kerrottiin Keniassa ja Namibiassa luonnonsuojelualueille villieläinten sekaan perustetuista ja osin paikallisten pyörittämistä pienistä hotelleista, jonne toivottiin vieraiksi turisteja euroopasta, usasta ja muista rikkaista maista. Ideana oli se että salametsästys ja eläinten tappaminen (myös nälkään) vähenee kun myös alueen heimot ymmärtävät luonnon arvon ja saavat siitä selvää rahallista hyötyä. Luonto on kuin pankki, jossa jokainen villieläin on talletus, korkoa kasvavaa pääomaa. Sinänsä hyvä ajatus. Mutta ongelmiakin oli. Turisteille järjestettiin pieniä safareita erään karussa ympäristössä savimajoissa elävän pienen heimon luo. Esille oli laitettu kaikenlaista käsintehtyä matkamuistoa, pikku kudelmaa ja esinettä, joita vaaleaihoisten rikkaiden toivottiin ostavan runsainmäärin. Mutta krääsä ei oikein tahtonut kelvata näille pääosin jo paljon maailmaa nähneille keski-ikäisille matkaajille. Ostamisen odotus oli käsinkosketeltav

Apurahoitus vääristää terveen kilpailun taiteessa

Aamun Hesarissa oli ilokseni mielipiteeni, joka liittyy Hesarin kirjoitteluun kulttuurin rahoituksen koukeroista: Apurahoitus vääristää terveen kilpailun taiteessa Viime aikoina Helsingin Sanomat on nostanut esiin kultuurin ja taiteen rahoitukseen liittyviä näkökulmia.  Artikkelissa 28.1 kerrottiin elokuvien rahoituksesta ja siitä kuinka jotkut elokuvat ovat saaneet tukea jopa satoja euroja katsojaa kohden. Katsojaluvut, kävijä- ja lukijamäärät ovat selkeitä mittareita, joilla arvioidaan yksitäisen teoksen, taiteilijan, tuotannon tai esityksen onnistumista tai yleistä kiinnostavuutta. Kuvataiteen puolella museokävijät tilastoidaan, mutta pienemmistä yksityisnäyttelyistä ei statistiikkaa juuri löydy.  Näyttely on kuvataiteilijan työn keskeinen toiminto, jonka kautta rakennetaan uraa, esitellään teoksia ja yritetään ansaita toimeentuloa. Keskiverto näyttelyn kävijämäärät jäävät muutamaan sataan ja myyntikin on yleensä varsin vaatimatonta. Eli käytännössä myös monet taiteilijat "