Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2011.

Kuinka lyhyt on muisti

Kolme vuotta sitten tapahtui koripallokentällä Keravan Saviolla järjetön teinitytön puukotus. Tapaus järkytti tuolloin heinäkuista lomasuomea ja asiaa puitiin tiedotusvälineissä varsin näyttävästi. Tapahtuma kosketti myös minua ja kävin kameran kanssa paikalla vajaan viikon kuluttua tapahtuneesta. Löysin kuvan kun selailin äsken tiedostoja. Olin jo täysin unohtanut koko asian. Näyttää siltä että aina ne uusimmat lamat, koulusurmat, kreikat, islannin tuhkapilvet ja breiviikit sun muut järkyttävät tapaukset pyyhkivät muistista niitä aiempia mullistuksia ja ne painuvat unholaan kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan. Elämä ikäänkuin rytmittyy erilaisista tsunameista, 911:sta ja arabikeväistä. Aika kulkeen tapahtumasta toiseen. Sanotaan että jokainen sukupolvi toistaa samat virheet kuin edellinen. Taitaa pitää paikkansa. Ihmisen muisti on kovin lyhyt.

Notre Dame marraskuussa

Tässä kuva jonka otin marraskuun lopulla Pariisissa likimain 30-vuotta sitten. Kylläpäs aikaa rientää. Vaeltelin kaupungissa päämäärättömästi ja Seinen rannalla huomioni kiinnityi pariskuntaan ja lähestyvään jokilaivaan. Kaivoin nopeasti kameran laukusta, vaihdoin 35 millisen, tähtäsin ja säädin manuaalisesti valon. Odotin hetkeä sekunnin tai kaksi ja sitten klik. Ja heti kuvan ottamisen jälkeen asetelma hajosi, vene tuli liian lähelle, samoin kulkijat ja kirkon torni ei enää mahtunut kuvaan. Valokuvaus jos mikä on hetkeen tarttumista ja joskus myös aivan pienestä kiinni.

Petas-Baari

Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien risteyksen tuntumassa. Paikka jää juuri ja juuri Kauniaisten puolelle. Nyt rakennus on purettu ja tilalle on kohoamassa "Kukkalaakso" niminen kerrostalo asuinalue. Rakennuksessa toimi vuosikymmeniä legendaarinen Petas-Baari ja kauppa. Rakennus valmistui ennen sotia 1938. Baari oli omana aikanaan varsin suosittu ohikulkijoiden kohtaus- ja taksimiesten taukopaikka. 1970-80 luvulla kaupan rakennukseen tuli U.Suomalaisen TV korjaamo ja myymälä. Toiminta hyytyi 90-luvun alun laman myötä. 1997 Petas-Baari toimi mm. Trabant Express sketsisarjan kulissina. Tässä Youtuben pätkä Jasso Laamasen pajatson peluusta. Itsekin olen joskus vuosikymmeniä sitten käynyt baarissa pajatsoa kokeilemassa ja syömässä kuivan juustosämpylän. Kaupparakennuksen päädyssä oli iso käsinmaalattu Hellaksen Figarol-mainos, jossa ajan havina on vahvasti läsnä. Jos muistat

Kirveelle töitä

Impressionistit kehoittivat aikoinaan: "Mene metsää, sillä muusa asuu metsässä". Tapana on myös sanoa ettei jossain asiassa oikein "nähdä metsää puilta". Nämä ajatukset mielessäni lähdin tänään koiran kanssa etsimään Espoolaisesta sekametsästä näkökulmia paikallisten taideyhdistyksen kahnaukseen . Ja toden totta. Niin metsä vastaa, kuin sinne kysymyksen huutaa. Kuulin kulttuurilautakunnan ryteiköstä outoa hinkkausta ja menin uteliaana lähemmäs. Ja siinä ne olivat, Espoon taideyhdistykset yhteisessä äänekkäässä kohtauksessa. Koirakin ihasteli hinkkausääntä pää kallellaan. On Espoo Art Ry , joka on jäsenmäärältään yli 200 espoon suurin, lähinnä taideharrastajien yhdistys. Se saa olla aivan rauhassa tapahtumien taustalla. Toisella laidalla on ainoastaan ammattilaisjäseniä hyväksyvä Espoon Taiteilijakilta Ry . Sen jäsenmäärä on tällähetkellä noin 40. Kuvaelman vastakkaisella puolella on taas Espoon Kuvataiteilijat Ry , jossa on jäseniä noin 130-140. Tarkka mää

Tyhjäkäyntiä

Ajatus ei kulje, iso ratas lyö tyhjää. Päässä ei pyöri muuta kuin silmämunat. Siinä tämä päivä kiteytettynä. Joskus näitä päiviä vain tulee. Ilmeisesti nekin kuuluvat elämään. Harva ihminen on kone, joka pystyy tasaiseen suoritukseen jokahetki. Ehkä heitäkin jossain on, mutta ainakin itselleni tulee kalenterissa vastaa suht säännöllisen epäsäännöllisesti myös niitä päiviä jolloin mikään ei suju, ei varsinkaan luova työ. Tänään marraskuun harmaus oli käsin kosketeltavaa. Päivä kului huokaillessa ja kaikenlaista joutavaa tonkiessa. Ns. "tärkeät asiat" jäivät hoitamatta ja mieli pakeni joutilaisuuteen ja kahvin keittoon. Olisiko kyse jonkinlaisesta henkisen vireen tai mielialan vaihteluista tai siitä että on tehnyt liikaa jo muutenkin ja pääkoppa ottaa tilanteen haltuun ja vaatii ns. akkujen lataamista? Ehkä hienoinen masennus on myös aivan oleellinen osa taiteen tekoa ja sitä ei pidä pelätä. Sille pitää vain antaa aikansa, eikä hosua tai runtata teosta tai elämää väkisin v

Taidelainaamot vähentävät elitismiä

Mielipide 18.11.2011 Hesarissa taidelainaamoista. Kuva Art Forum messuilta. Tilanpuutteen takia Hesari oli editoinut lähettämääni tekstiä, joten alla "pakkaamaton, alkuperäinen" ajatukseni asiasta. Taidelainaamot vähentävät elitismiä Kulttuurisivuilla 15.11. Michael Cunningham ruoti amerikkalaisen taidebisneksen rahanhajuista pinnallisuutta ja taidemaailman muuttumista jatkuvasti yhä elitistisempään suuntaan. Elämme todellakin maailmassa jossa taideteokset voivat muuttua pörssiosakkeiden kaltaisiksi sijoituskohteiksi. Elitismiä ei tarvitse etsiä merten takaan tai suurista taidemaailman keskuksista. Jossain muodossa elitismi on ollut ja on läsnä kaikkialla missä taidetta tehdään ja myydään. Ennen taidemuseoiden ja galleristien aikaa, taiteilija teki töitä suoraan varakkaille tilaajille ja sai myös työstään palkan. Nyt vaurauden ja taiteilijoiden väliin on noussut välistävetäjien muuri, jota yksittäinen taiteilija ei kovin helposti ylitä.  Monenlaiset taiteen "asia

Marraskuun aurinko

Olen aina pitänyt marraskuuta vuoden synkimpänä kuukautena. Tänään keskipäivällä aurinko paistoi mukavan matalalta ja kirkkaasti. Ajattelin ettei tämä vuodenaika nyt niin kauhea ole, ainakaan juuri tällä hetkellä.

Uusi suunta

Aika-ajoin on hyvä tehdä elämässä tilannearvio, miettiä sitä mikä on oleellista ja mikä turhaa painolastia. Taiteenteossa hyvä neuvo on se että "kaikki mikä ei ole teoksessa välttämätöntä, on turhaa ja kannattaa jättää suosiolla pois." Tämä pätee myös elämässä. Espoon Kuvataiteilijoiden jäsenyys alkaa olla minulle pikkuhiljaa tälläinen pois joutava asia. On vain ajan kysymys koska jätän eroilmoitukseni ja otan uuden kurssin espoolaisten taideyhdistysten riita isalla merellä.

Martti Ahtisaari sovittelijaksi Espoon Kuvataiteilijat Ry:n riitaan

Kun on riita tai vaikka sota, niin olisi hyvä ensin määritellä tarkoin se mistä kyseisessä kahnauksessa on kyse, sillä tämän ymmärtäminen on ensi askel kohti rauhaa. Ensin pitää tietää riidan osapuolet, se ketkä riitelevät ja se kuinka suurista joukoista on kyse. Sitten voisi hieman tarkastella heidän taustojaan, tukijoukkojaan ja hahmotella sitä mikä joukkoja yhdistää. Onko armeijan tai joukon perusta poliittinen, kansallinen, aatteellinen, uskonnollinen, koulutuksellinen, ammatillinen, kotiseutu-uskollinen tai muu vastaavanlainen. Olisi hyvä myös tietää millainen sodanjohto joukoilla on ja se osallistuuko reservi toimintaan vai onko se kentän reunalla tapahtumia seuraamassa tai jossain muualla täysin välinpitämättömänä. Sitten voisi aivan konkreettisesti yrittää selvittää riidan aihetta, niitä seikkoja mistä riidellään. Ja myös riidan taustalla olevia asioita, niitä seikkoja jotka ovat luoneet jännitteitä osapuolten välille ja pohjan eripuraiselle ilmapiirille. Onko kyse hupene

Espoon taideriidan linkit

Koska Espoon Kuvataiteilijoiden jäsenten riitely herättää paljon kysymyksiä, niin laitan tähän netistä löytyvät asiaan liittyvät linkit, jotka auttavat hahmottamaan mistä on kyse. Suurin kohina käy parhaillaan Espoon Kuvataiteilijoiden tekemän nettiadressin sivuilla, jonka kommentteja EKT sensuroi reippaasti, vaikka epä-asiallisuuksien seassa on ollut myös paljon hyviä kysymyksiä, joihin kaivattaisiin vastauksia. (16.11.2011 koko keskustelu, 450 kommenttia sensuroitiin ja adressi vedettiin pois ja laitettiin EKT:n omille sivuille.) Riidasta syyskuussa Ylen sivuilla, Hesarin verkkosivuilla, Espoon paikallislehti Länsiväylä ssä sekä Esse ssä. Espoon kaupungin asiaan liittyvät pöytäkirjat: 1 , 2 , 3 , 4 Asiaa on kommentoitu myös blogeilla: Kriitikko Otso Kantokorpi , Kultuurilautakunnan jäsen Jani Tiainen ja myös tällä blogilla . Myös Hesarissa on ollut artikkeita asiasta 25.9.2010 , 12.12.2010 ja 25.1.2011 sekä netissä pöyrii liuta erillisiä pdf-dokumentteja EKT tilanteesta

Kommentti

Koska Espoon Kuvataiteilijoiden adressi n kommentteja on ryhdytty sensuroimaan adressin tekijän eli Espoon Kuvataiteilijat Ry:n taholta, niin laitan tähän varmuuden vuoksi talteen ainoan kommenttini kyseisellä foorumilla. Sensurointi on harmi, sillä monilla nimimerkkien kirjoittajilla on ollut todellista asiaa ja aito huoli tapahtumista sekä paljon kysymyksiä, joita ei pitäisi tylysti deletoida: Se että tämän addressin kommentit on deletoitu vahvistaa vain niitä käsityksiä että nykyinen hallitus harrastaa jonkin sortin sanelupolitiikkaa. Itse olen yrittänyt pysytellä vuoden 2008 syksyn tapahtumien jälkeen neutraalina tässä pyörivän lumipallon lailla paisuvassa ristiriidassa. Mutta taidelainaamonhoitajan syksyinen erottaminen ja hänen tallomisena riitelyn tuoksinassa, on saanut minut nyt avaamaan suuni ja "valitsemaan puoleni"... jos nyt tälläistä naurettavaa ilmaisua käytetään. Samassa veneessähän me kai kaikki (luulisin) tässä olemme. Itselleni taidelainaamo on elint

Espoon kuvataiteilijat ry:n riidan synty

Espoon Kuvataiteilijat ry:n taiteilijakunta on riidoissa. Peli näyttää kokoajan vain kovenevan ja nyt ihmetellään jo laajemminkin miten tälläiseen tilanteeseen on ajauduttu. Asiasta saa ihan hyvän käsityksen kun lukee EKT:n tekemän nettiadressi n kommentteja . Suosittelen. (10.11. mennessä kertyneistä reilusta 200 kommentista lähes kaikki on poistettu. Kommentointi ja loan heitto riistäytyi käsistä. Niiden perusteella kuka tahansa pystyi päättelemään miten ikävästä ja vakavasta asiasta EKT:n jäsenten välisessä riitelyssä on kyse ja miten syvät ovat näkemyserot.) Itse en adressia allekirjoita. Olen Espoon Taitelijakillan jäsen ja myös EKT :n jäsen, kuten valtaosa liki neljästäkymmenestä kiltalaisesta. Yritän tässä hahmotella jonkinlaista kokonaiskuvaa siitä miten tapahtumat ovat kehittyneet. Näkökulmani on tavallisen ja myös aika passiivisen rivijäsenen näkökulma. Kovin aktiivinen en siis ole EKT:n puitteissa ollut. Siksi en ota tässä kantaa mahdollisiin väärinkäytöksiin, sisä

Taiteilijat huomio

Tiedossani on että Söderskärin saarella (joka on avomeren reunalla Vuosaareesta Porvooseen päin) on Majakkagalleria, jonne etsitään merihenkisiä taiteilijoita näyttelyitä pitämään tulevina kesinä. Itse pidin siellä näyttelyn menneenä kesänä toukokuusta syyskuun puoleen väliin. Saarella on aktiivista toimintaa ja vieraita näyttelyn näki kauden aikana n. 4000 henkeä. Vuokraa ei ole ja myynnistäkin varsin kohtuullinen provisio Tässä linkki järjestäjien yhteystietoihin ja tässä kuvaus ja kuvamateriaalia paikasta oman näyttelyni tiimoilta

Taideriita espoossa

Parhaillaan ollaan päivittämässä "Taiteilijan asema" nimistä tutkimusta, jossa selvitetään mm. ammatissa toimivien taiteilijoiden (Suomen Taiteilijaseuran jäsenistön) tulotaso ja ammatillisen toiminnan edellytykset. Edellinen Taiteenkeskustoimikunnan tutkimus vuodelta 2000 kertoi että suomalaisen ammattitaiteilijan keskimääräinen taidetulo oli tutkimusvuonna vain 3532 euroa, eli 294 euroa kuukaudessa. Brutto. Taiteensa varassa kituuttelevalla taiteilijalla oli tuolloin todella tukalaa ja tulee olemaan myös jatkossa. Uusi päivitetty tutkimustulos tuskin tuo tähän mitään oleellista muutosta. Tämä tosiasia heijastelee vaikutustaan taiteenkentälle eri yhteyksiin, kuten kovaan kisaan apurahoista tai käytäntöihin ja painotuksiin taiteilijoiden omissa yhdistyksissä. Paikallisissa taiteilijayhdistyksissä on monenkirjavia jäseniä hyvin erilaisine taustoineen ja lähtökohtineen. On niitä jotka tekevät taidetta päätyönä, puurtavat koko elämän ajan ja niitä joilla taide kulkee mukana