2.7.2011

Aamulla kaikki on toisin


Aamulla kaikki on toisin. On hiljaista. Puheensorina ja avajaisiin liittyvä lataus on lauennut. Roskatpussit on tyhjennetty ja tiskit tiskattu. Ihan hyvät avajaiset, väkeä paikalla sopivan runsaasti ja myös niitä ihmisiä, joihin tutustuttiin viime kesän näyttelyn merkeissä. Aika riittii nippa-nappa että ehdin seurustelemaan hieman kaikkien vieraiden kanssa. Myös iän kangistama ja jalkavaivainen isä jaksoi hyvin avajaisruljanssin.

Avajaisten jälkeisenä päivänä on aika usein hieman haikea olo, jopa surullinen. Tässäkö tämä sitten oli, tätä vartenko kaikki vaiva on nähty? Vähän niin kuin jokin jakso tai elämänvaihe olisi loppunut - sivu olisi kääntynyt - ja nyt alkaa jotain aivan muuta. Jotain arkisempaa, jotain mitä voisi kutsua vaikkapa "työksi" tai "galleristin arjeksi". Nyt ei enää synnytetä näyttelyä kovalla tohinalla ja juosta kiireellä asiasta toiseen, vaan nyt rooli vaihtuu.

Seuraavat viikot ollaan ikäänkuin "passissa", odotellaan näyttelyvieraita, näitä taiteilijan "asiakkaita" ja ollaan valmiina palvelemaan. Ohjelmassa on pientä kahvin keittoa ja runsaasti seurustelua, mikäli vanha protololla toistuu. Onneksi Kristiina on tänä kesänä enemmän mukana näyttelyn arkea pyörittämässä, niin minulle jää aikaa tehdä myös jotain muuta, vaikkapa hieman taidetta, meditatiivisia piirroksia ihan vaan rentoutusmielessä.

Mielenkintoista on nähdä miten näyttely nyt sujuu. Mikä menee eritavalla kuin viimeksi, onko viime vuotisista virheistä opittu ja joissain asioissa on tapahtunut kehitystä tai tilalle on tullut parempi rutiini. Mielenkiintoista on myös nähdä, miten ihmiset löytävät näyttelyn tänä vuonna. Onko tieto levinnyt, onko "puskaradio" toiminut, tuleeko paikalla yhtä hyvin väkeä kuin viime vuonna vai kenties enemmän?

Ei tämä silti aivan paikoillaan oloksi muutu. Julisteita on yhä levittämättä Fiskarin ja Billnäsin alueelle. Ja kehystäjältä on tulossa lisää töitä kauppa-aittaan, josta teoksia voi hankkia heti mukaan. Viime vuonna kauppa-aittaa ei ollut, joten mukava on nähdä miten tämä vaikuttaa myyntiin. Myyntiä myös toivotaan, sillä koko esitys on rakennettu ilman apurahoja tai muita tukia, eikä pääsymaksuja ole. Eräs avajaisvieraista totesi että tämän vuotinen näyttely on niin laadukas että vastaavaa ei usein näe edes museoissa. No, ehkä hieman ylisanoja. Mutta tietysti me toivomme että porukkaa tulee paikalle runsain määrin itse arvioimaan onko esitys kelvollinen. Meidän mielestämme se on.

TaideAitat

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa että olet jaksanut työstää näyttelyn pystyyn. Toivotaan menestystä!

Itsekin olen mukana ryhmässä, joka talkoovoimin, ilman rahoitusta, kasaa vuosittain teemallisen näyttelyn, 'perinnettä' on nyt jatkunut neljä vuotta. Eihän sitä tulopuolta kovinkaan paljoa kerry, mutta on kuitenkin ponnisteltu paikallisen kuvataiteen esiintuomisen puolesta.

Tyhjyyden tunteeseen auttaa muuten se että miettii jo valmiiksi mitä alkaa tehdä HETI projektin jälkeen. Eli uuden työn kimppuun heti kun edellinen on valmis niin välttyy ainakin osaksi onttouden tunteelta...

Luovuksissa kirjoitti...

Kiitos vinkistä. Täytyy kokeilla... ehkä oma vaikeutensa on roolin vaihdossa, taiteilijasta galleristiksi/asiakaspalvelijaksi, jota näyttelyn arjen pyörittäminen aika pitkälle on. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja myyntiäkin tulee sen verran että voi elokuussa hengähtää tai pitää jopa pienen loman.