Siirry pääsisältöön

Aamulla kaikki on toisin


Aamulla kaikki on toisin. On hiljaista. Puheensorina ja avajaisiin liittyvä lataus on lauennut. Roskatpussit on tyhjennetty ja tiskit tiskattu. Ihan hyvät avajaiset, väkeä paikalla sopivan runsaasti ja myös niitä ihmisiä, joihin tutustuttiin viime kesän näyttelyn merkeissä. Aika riittii nippa-nappa että ehdin seurustelemaan hieman kaikkien vieraiden kanssa. Myös iän kangistama ja jalkavaivainen isä jaksoi hyvin avajaisruljanssin.

Avajaisten jälkeisenä päivänä on aika usein hieman haikea olo, jopa surullinen. Tässäkö tämä sitten oli, tätä vartenko kaikki vaiva on nähty? Vähän niin kuin jokin jakso tai elämänvaihe olisi loppunut - sivu olisi kääntynyt - ja nyt alkaa jotain aivan muuta. Jotain arkisempaa, jotain mitä voisi kutsua vaikkapa "työksi" tai "galleristin arjeksi". Nyt ei enää synnytetä näyttelyä kovalla tohinalla ja juosta kiireellä asiasta toiseen, vaan nyt rooli vaihtuu.

Seuraavat viikot ollaan ikäänkuin "passissa", odotellaan näyttelyvieraita, näitä taiteilijan "asiakkaita" ja ollaan valmiina palvelemaan. Ohjelmassa on pientä kahvin keittoa ja runsaasti seurustelua, mikäli vanha protololla toistuu. Onneksi Kristiina on tänä kesänä enemmän mukana näyttelyn arkea pyörittämässä, niin minulle jää aikaa tehdä myös jotain muuta, vaikkapa hieman taidetta, meditatiivisia piirroksia ihan vaan rentoutusmielessä.

Mielenkintoista on nähdä miten näyttely nyt sujuu. Mikä menee eritavalla kuin viimeksi, onko viime vuotisista virheistä opittu ja joissain asioissa on tapahtunut kehitystä tai tilalle on tullut parempi rutiini. Mielenkiintoista on myös nähdä, miten ihmiset löytävät näyttelyn tänä vuonna. Onko tieto levinnyt, onko "puskaradio" toiminut, tuleeko paikalla yhtä hyvin väkeä kuin viime vuonna vai kenties enemmän?

Ei tämä silti aivan paikoillaan oloksi muutu. Julisteita on yhä levittämättä Fiskarin ja Billnäsin alueelle. Ja kehystäjältä on tulossa lisää töitä kauppa-aittaan, josta teoksia voi hankkia heti mukaan. Viime vuonna kauppa-aittaa ei ollut, joten mukava on nähdä miten tämä vaikuttaa myyntiin. Myyntiä myös toivotaan, sillä koko esitys on rakennettu ilman apurahoja tai muita tukia, eikä pääsymaksuja ole. Eräs avajaisvieraista totesi että tämän vuotinen näyttely on niin laadukas että vastaavaa ei usein näe edes museoissa. No, ehkä hieman ylisanoja. Mutta tietysti me toivomme että porukkaa tulee paikalle runsain määrin itse arvioimaan onko esitys kelvollinen. Meidän mielestämme se on.

TaideAitat

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Hienoa että olet jaksanut työstää näyttelyn pystyyn. Toivotaan menestystä!

Itsekin olen mukana ryhmässä, joka talkoovoimin, ilman rahoitusta, kasaa vuosittain teemallisen näyttelyn, 'perinnettä' on nyt jatkunut neljä vuotta. Eihän sitä tulopuolta kovinkaan paljoa kerry, mutta on kuitenkin ponnisteltu paikallisen kuvataiteen esiintuomisen puolesta.

Tyhjyyden tunteeseen auttaa muuten se että miettii jo valmiiksi mitä alkaa tehdä HETI projektin jälkeen. Eli uuden työn kimppuun heti kun edellinen on valmis niin välttyy ainakin osaksi onttouden tunteelta...
Luovuksissa sanoi…
Kiitos vinkistä. Täytyy kokeilla... ehkä oma vaikeutensa on roolin vaihdossa, taiteilijasta galleristiksi/asiakaspalvelijaksi, jota näyttelyn arjen pyörittäminen aika pitkälle on. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja myyntiäkin tulee sen verran että voi elokuussa hengähtää tai pitää jopa pienen loman.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Petas-Baari

Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien risteyksen tuntumassa. Paikka jää juuri ja juuri Kauniaisten puolelle. Nyt rakennus on purettu ja tilalle on kohoamassa "Kukkalaakso" niminen kerrostalo asuinalue. Rakennuksessa toimi vuosikymmeniä legendaarinen Petas-Baari ja kauppa. Rakennus valmistui ennen sotia 1938. Baari oli omana aikanaan varsin suosittu ohikulkijoiden kohtaus- ja taksimiesten taukopaikka. 1970-80 luvulla kaupan rakennukseen tuli U.Suomalaisen TV korjaamo ja myymälä. Toiminta hyytyi 90-luvun alun laman myötä. 1997 Petas-Baari toimi mm. Trabant Express sketsisarjan kulissina. Tässä Youtuben pätkä Jasso Laamasen pajatson peluusta. Itsekin olen joskus vuosikymmeniä sitten käynyt baarissa pajatsoa kokeilemassa ja syömässä kuivan juustosämpylän. Kaupparakennuksen päädyssä oli iso käsinmaalattu Hellaksen Figarol-mainos, jossa ajan havina on vahvasti läsnä. Jos muistat

What is Expandism?

Longer version of this article is at my  homepage . Expansion in Art-making and Expansion-motivated art Introduction This article is a compact study of expansion in the context of making a piece of art. I believe that expansion is one aspect of all kinds of making of art. It has been neglected topic, even unseen, but the phenomenon is real and it is connected to art making, for it is impossible to make a piece of art without its expansion to some space. A work of art is always located in some space – on paper or canvas, in real or imaginary place, in this world or in digital one – and a work of art must first enter that space, it must do expansion there to take control of it. And it is the artist's task to make this happen.  By definition expansion means the increase of something in size , number , or importance . It relates to artworks in two ways, first, to the actual size of an artwork, and second, to the making process of an artwork. In some cases these expansions are overla

Inhorealismia

Länsimaisessa oikeusvaltiossa ei kuulema ole sensuuria. Asia ei pidä paikkaansa. Sensuurin ymmärtää hyvin käsitteen inhorealismi yhteydessä. Realismi tarkoitaa todenmukaisuutta (ransk. réalisme) ja inhorealismi sitä kun todellisuus esitetään kaikkein raadollisimmillaan, asioiden inhoittavia piirteitä tarkastellen. Asia on arkipäivää esimerkiksi uutistoimituksissa, joissa joudutaan jatkuvasti miettimään onko jonkin kuva-aineiston (katastrofin uhrit, sodan kauhut, kirurginen leikkaus jne.) näyttäminen julkisesti sopivaa vai ei. Toisin sanoen kuvamateriaalia joudutaan sensuroimaan, niin että esitetty aineisto on linjassa vallitsevien moraalikäsitysten kanssa. Ja myös niin ettei ketään tarkoituksella järkytetä. Inhorealismi liittyy myös taidekentällä säännöllisesti syntyvään kohuun, kun joku taiteilija kyseenalaistaa tätä rajaa, esittelemällä teoksissaan asioita joita emme ole tottuneet näkemään "hyviä lehtimiestapoja" kunnioittavassa yhteikunnassamme. Ihmiset haluavat syödä