Näytetään tekstit, joissa on tunniste abstraktit valokuvat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste abstraktit valokuvat. Näytä kaikki tekstit

15.10.2009

Taidevalon kuvaaja

Minulta kysyttiin äskettäin mistä erottaa niin sanotut taidevalokuvat muista valokuvista, kuten laadukkaista uutis- ja lehtikuvista, sillä pelkästään kuvia katsomalla eroa ei aina ole niin ilmeinen? Ja lehtikuvissa on joskus mitä hienoimpia otoksia, jotka täyttävät taiteen laatukriteerit kaikin tavoin.

Selkein ero löytynee kuvaajan pyrkimyksistä. Taidevalokuvan lähtökohta on taiteen tavoittelu jo valotushetkellä. Kuvaajan toiminta tähtää siis taiteen tekemiseen. Siinä missä lehtikuvaaja tavoittelee tietynlaista yksiselitteisyyttä ja oleellista informaatiota asiasta, niin taidevalokuvaaja puolestaan etsii taiteelle tyypillistä moniselitteisyyttä ja jättää tiedonvälittämiset ja mahdolliset asiayhteydet taka-alalle.

Taideteokselle on tyypillistä ettei se avaudu katsojalle ensi silmäyksellä, vaan teosta joutuu pohtimaan ja sen ymmärtämiseen on kuljettava ikäänkuin kerrosten läpi. Jos täyttä ymmärrystä edes löytyy.

Lehtikuvan on taas oltava niin selkeä että sen tajuaa heti. Mutta toki raja näiden välillä on hieman epäselvä ja tulkinnallinen. Entä jos lehtikuvaaja ja valokuvataiteilija kuvaavat saman kohteen. Toiselle syntyy valokuvataideteos, toiselle lehtikuva ja molemmat ovat ”taiteelliselta” laadultaan vastaavia. Tämä nostaa esiin kysymyksen mitä taide oikeastaan on?

Ehkä taide on sopimuskysymys? Olemme sopineet että valokuvataiteilijoiden otokset ovat ”oikeiden” taiteilijoiden teoksia ja museokelpoista taidetta. Ja muiden ottamat kuvat ovat jotain muuta. Oman vivahteensa tähän valokuvasoppaan tuo se että, aika usea valokuvataiteilija toimii myös lehtikuvaajan roolissa.

Aika on tässä kuitenkin säälimätön tuomari. Sen hampaissa testataan kaikki kuvat riippumatta siitä kenen valottamia ne ovat. Kun vuosikymmenet irroittavat lehtikuvat alkuperäisistä yhteyksistään, niin kuvat nähdään yhä enenevästi ”vain kuvina” ilman uutisia johon ne liittyivät. Kuvat alkavat elää omaa elämäänsä kuvina kuvien joukossa. Näin parhaat kuvat nousevat esiin ja joistakin lehtikuvaajista kuoriutuu taiteen klassikoita, joiden teosten rinnalla monen valokuvataiteilijan tuotanto näyttää roskalta.

31.8.2009

Viihdekuvataiteilijan kivitys

Viihde on ajankulua ja viihtymistä hyvää mieltä tuovien asioiden parissa. Joku viihdyttää itseään saippuasarjoilla, toinen ratkomalla ristikoita. Viihteenä pidetään kaikenlaisia asioita urheilusta lööppijuoruiluun ja populaarimusiikista kepeisiin kirjoihin.

Hieman yleistäen, viihde on lähes mitä tahansa koko kansan sirkushuvia, jonka parissa voi viettää aikaa, kun ei ole parempaakaan tekemistä.

Taiteessa vahditaan tiukasti rajaa viihteen ja ”oikean” taiteen välillä. Mutta onko raja vain harhaa, sillä mitä muutakaan taide on, kuin viihdykettä eliitille, korkeakulttuuriseen muotoon pakatuna?

Taiteen kentällä eivät viihdekuvataiteilijat hihhuloi, lööpeissä ehkä, mutta eivät teoksissa.

Jos taideteoksesta tulee vitsi, niin se heitetään kentältä tylysti jäähylle tai tuomitaan kova-äänisesti viihteen kadotukseen. Huumoria saa taiteessa toki olla, mutta sen tulee olla älyyn verhottua hyväntuulisuutta, joka avautuu vain fiksuimmille.

Taiteesta on kehittynyt eräänlainen uusi uskonto, jonka opin puhtautta vaalitaan kollektiivisesti ”oikeiden” taiteiljoiden ja erilaisten taidekentän kirjanoppineiden johdolla. Taideuskonnon ytimestä löytyy niin sanottu ”vapaa taide”, mikä tarkoittaa sitä että taideteos on syntynyt ”puhtaasti”, ilman kaupallis-viihteellisiä tai muita mielisteleviä motiiveja. Käytännössä vapaa taide pitää sisällään kaikenlaisia teoksia, joissa ”tutkitaan valoilmiöitä peiliheijastusten avulla” tai ollaan eritavoin yhteiskuntakriittisiä.

Kantaaottavuus onkin taiteessa nyt muotia, jopa siinä määrin, että siitä on tullut vapaalle taiteelle lähes synonyymi. Mikä taas tekee vapaudesta harhaa, sillä aina kun jotain aatetta julistetaan, niin sen sitomia ollaan. Kenen lauluja laulat, sen orja olet.

Ainoa todellinen vapaus taiteessa löytyy luovasta työskentelystä ja niistä hetkistä kun mielenkiintoinen työvaihe vie mennessään, ja ajan ja paikan kahleet katoavat. Vain tällöin voidaan puhua todellisesta vapaudesta taiteen yhteydessä.

Mutta tämähän ei passaa, sillä myös viihteen tekijät kokevat vastaavia flow hetkiä ja insinöörit samoin. Oikeaoppisuus vaatii ettei harhaoppisia suvaita, siksi viihteen tekijät tullaan jatkossakin kivittämään ulos taiteen kentältä.

8.8.2009

Abstrahointeja

Tässä vielä lisää muutamia abstrakteja valokuvia... "abstrahointeja punaisessa". Abstrahoida tulee myös latinasta abstra'here tarkoittaen tahdon, huomion tai ajatuksen kääntämistä pois jostakin. Abstraktion suorittamista siis. Kirjayhtymän vierassanat kirja kertoo abstrahoinnin olevan jonkinlaista "yleiskäsitteeksi" pelkistämistä.

Välillä tuntuu kuin olisin abstrahoippunut läpi elämäni puuhaillen kaikenlaista epäoleellista ja turhaa...



7.8.2009

Abstrakti valokuva 1


Abstrakti tulee latinan sanasta abstra'cus mikä tarkoittaa jotain sellaista mikä on otettu pois konkreettisesta (havaittavasta) yhteydestään. Ajatuksesta eristetty, hämärä, käsitteellinen tms. Käsitteen tajuaa hyvin termin konkreettinen kautta, mikä taas on abstraktin vastakohta.

Akateemisessa maailmassa abstrakti tarkoittaa tutkimussuunnitelman tiivistelmää ja taiteessa yleisesti ei-esittävää taidetta, kuten vaikkapa oheista valokuvaa...

Taidegrafiikan sanakirja

TAIDEGRAFIIKKAAN LIITTYVIÄ KÄSITTEITÄ JA MENETELMIÄ Taidegrafiikka on kuvataiteen laji, jossa taiteen tekoon sekoittuu erilaisten painotekni...