Taiteilijan ansioluettelon kummallisuuksia

Pitkän uran tehneen taiteilijan ansioluetteloon näyttäisi liittyvän muutamia ongelmia. Otan tästä esimerkiksi isäni Simo Hannulan CV:n. Hän aloitti taiteilijan taipaleensa 50-luvun alussa ja omaksui tuon ajan käytännöt ansioluettelon kirjoittamisen suhteen. 60 vuotta sitten ei pidetty kummallisena jos näyttelyn tiedoissa mainitaan vain kaupungin tai pelkkä maan nimi ja vuosiluku.

Vaikka isä olisikin aluksi kirjannut ylös näyttelytiedot tarkemmin, niin näyttelyihin osallistumistahdin kiihtyessä hän on joka tapauksessa tullut tilanteeseen jossa nopeasti kertyviä erilaisia näyttelytietoja ja muuta informaatiota on pitänyt tiivistää lyhempään muotoon. CV:n nopean paisumisen myötä sitä on myös kirjoitettu lukuisia kertoja uudelleen koneella eri tarkoituksiin. Tässä prosessissa tekstiin on ilmestynyt kummallisia lyhenteitä ja minimalistista näyttelytietoa, jotka sitten ovat jämähtäneet osaksi luetteloa.

Tarkoituksenani oli hieman ryhdistää ansioluetteloa enemmän asianmukaiseksi. Hyvin pian kuitenkin tajusin tämän vaativan aivan liikaa työtä. Nimittäin, kaikkien tietoja tarkistaminen ja selkeyttäminen edellyttäisi valtaisan näyttelyluettelomassan ja näyttelyihin liittyvän kirjeenvaihdon läpikäymistä, johon minulla ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta vaikka aiheistoa löytyykin varsin runsaasti Kansallisarkistosta. Lisäksi Kirjav@ tietokanta listaa melko hyvin isään liittyvää kirjallisuutta.  Itse asiassa työmäärältään tämä voisi varsin hyvä kohde taidehistorian pro gradu työlle. Aineistoa ainakin löytyy todella hyvin. Taidegrafiikkaan liittyviä opinnäytteitä ei muutenkaan ole pahemmin suomessa tehty. Joten tässä suhteessa ajatus on kannatettava.

CV kyllä kertoo yli kolmestakymmenestä palkinnosta, mutta ei kohdenna palkintoja teoksiin. Tällaiset tiedot pitäisi kerätä vähän sieltä sun täältä. Oheinen kuva on Olli ja Markku Valkosen Suomen Taide kirjasarjan osasta 6 (Nykyaika), jossa kerrotaan isän saaneen Suisto (1966) teoksella palkinnon Suomen Taidegraafikkojen kilpailussa samana vuonna. CV kertoo sen olleen I palkinto.

Isään liittyvältä blogilta löytyvä CV on versio, jota hän itse käytti viimeisinä aktiivisempina vuosinaan. Onhan se kaikkine kummallisuuksineenkin aika massiivista luettavaa.  

 

Simo Hannulan litografiasta kaivataan lisätietoa

Viikko sitten törmäsin tähän isäni Simo Hannulan tekemään kivipiirrokseen, litografiaan vuodelta 1963, jota en ollut aikaisemmin nähnyt. Teos on varmuudella isän tekemä, mutta arvailuksi vain jäi mitä tarkoitusta varten se on aluperin tehty, sillä ihan tavanomainen vapaasti tehty työ se ei ole, koska otettujen vedosten määrä on tässä poikkeuksellisen suuri 350 kpl.  Kyseessä saattaa jopa olla kirjapainossa tehty kopio tussipiirroksesta, joka vain on jostain syystä signeerattu. Työkirjan mukaan - josta ko. teosta ei jostain syystä löydy - 60-luvun alun vastaavista töistä (originaaligrafiikoista) on otettu tyypillisesti 15-30 vedosta ja muutenkin isän vedossarjat ovat olleet jatkossakin vain muutamia kymmeniä tai korkeintaan sata, mikä on myös Suomen Taidegraafikoiden suositus taidegraafikon vedosmäärän maksimille.

 Merkintä 319/350 herättää kysymyksiä siitä kuka on suorittanut vedostamisen, jos kyseessä edes on aito litografia. Isällä on ollut tapana vedostaa ainakin kaikki metalligrafiikan työt (etsaukset) itse ja kivipiirrosten tekemisestä voin varmuudella sanoa että 1970-luvun alussa on ateljeessa jossain vaiheessa ollut litografiaprässi jota on ainakin jossain määrin käytetty ja jonka runko löytyy yhä purettuna "tallin ylisisltä". Tämän prässin isä osti Tapani Lemminkäiseltä tämän kuolinvuotena 1971. Mielikuvani on että litojen suhteen isä olisi aina käyttänyt ulkopuolista vedostajaa ja että 1960-luvulla litografiat olisivat syntyneet Aukusti Tuhkan kurssiateljeessa ja 70-luvun alussa omassa ateljeessa.

On mahdollista että vedostaja on sama henkilö kuin tämä Aukusti Tuhkan toimittaman Taidegrafiikka kirjan (vuodelta 1957) litografian vedostamista esittelevän osuuden "painaja", mutta tämä on vain arvaus. Isä esiintyy samassa kirjassa viivasyövytystä käsittelevän osuuden mannekiinina.

Teosta minulle näyttänyt henkilö arveli sen olevan johonkin kouluun tai opinahjoon (stipendeihin?) liittyvä lahja. Kuva on napsaistu nopeasti tilanteessa kännykkäkameralla kehystetystä työstä. Oma veikkaukseni on että teos liittyy jollain tapaa Tuhkan kurssiateljeehen, eli se voisi olla Tuhkan ateljeelle tehty tilaustyö tai "maksu" jonka isä on tehnyt kattaakseen omia kulujaan työskentelystään ko. ateljeessa. Tämä selittäisi myöskin sen miksi teosta ei löydy isän työkirjasta, eikä tilaustyöstä ole mitään merkintää CV:ssä. Painopaperin lähempi tarkastelu voisi tuoda lisävaloa asiaan.

Jos joillakin on teoksesta tietoa, siitä kuka tai mikä taho on ollut teoksen tilaaja ym., niin olkaa vapaat kommentoimaan asiaa tällä blogilla. Isä ei itse enää jaksa muistaa mistä alkujaan oli kyse, ulkopuolisen vedostajan olemassa olon hän muistaa hämärästi mutta ei mitään muuta kivipiirrosten syntyyn liittyvää.

Vedoksia löytyy (3 kpl) nimellä "Fantasia kaupunkinäkymä" Turun kaupungilta / Wäinö Aaltosen museon kokoelmasta ja jäljet johtavat näissä Turkulaisiin kouluihin.