Taidelainaamo yskii, onko Espoon päättäjillä pallo hukassa?

Kesäkuun  alussa Helsingin Sanomissa uutisoitiin Espoossa taidelainaamon ympärillä olevasta tilanteesta ja kerrottiin mm. siitä kuinka kaupunki kaavailee siirtävänsä taidelainaamon osaksi Espoon modernintaiteen museo toimintaa.

Asia liittyy espoolaisten taiteilijoiden riitelyyn jonka tuoksinassa osa taiteilijoista erosi Espoon Kuvataiteilijoista ja perusti toisen yhdistyksen Espoon Taiteilijakilta ry:n ja jäi samalla taidelainaamon toiminnan ulkopuolelle. En tässä käy sen kummemmin erittelemään riidan käänteitä, mutta yksi keskeinen hankauskohta on ollut ja yhä on, se että taidelainaamossa teoksiaan tarjoavien joukossa (EKT:n jäsenyyden kautta) on ollut varsin suuri määrä henkilöitä jotka eivät lainkaan asu tai työskentele Espoossa.

Nyt asiaa on väännetty ja käännetty useamman vuoden ja ratkaisuksi ehdotetaan että Emma ryhtyy taidelainaamon portinvartiaksi. Ajatus on perin outo, sillä eihän museolaitoksen tehtäviin kuulu taidekaupan harjoittaminen, jota taidelainaamotoiminta suureksi osaksi on. Eikä myöskään taiteilijoiden toimeentuloa-asoihin puuttuminen, mitä kyseinen ratkaisu myös tarkoittaa. Eikä myöskään korottaa kynnystä tavallisen ihmisen tulla taiteen luo.

Taidelainaamon idea on tuoda taide lähelle ketä tahansa. Lainaamon on tarkoitus olla paikka jonne on helppo tulla vaikka kauppareissulla ja tutustua sellaiseen taiteeseen jota aivan tavalliset paikkakunnalla asuvat taiteilijat haluavat näyttää ja esitellä ihan tavallisille paikkakunnan ihmisille. Taidelainaamo ei ole taidegalleria tai jyretyn valinnan tulosten esittely, vaan ihan oma fooruminsa, jonne jokainen taidelainaamon piiriin kuuluva taiteilija saa tuoda haluamiaan teoksia vapaasti, ja joskus myös kokeilla miten hänen johonkin uudenlaiseen tekemisen tapaansa reagoidaan.  Se on myös monelle paikkakunnalla asuvalle taiteilijalle erittäin merkittävä tulonlähde, koska välitysprosentti pidetään mahdollisimman pienenä.

Jos Emma ottaa ohjat nyt Espoossa, niin taidelainaamon kanssa mennään pahasti metsään. Mieleni tekee kysyä näin avoimesti Espoon kaupungin kulttuurilautakunnalta ja kulttuurijohtajilta: Oletteko te aivan järjissänne tämän asian hoidossa?

Kyse on taiteilijan työstä ja toimeentulosta ja taidelainaamo pitää saada kiireen vilkkaan pelittämään, niin että se auttaa osaltaan kaikkia espoolaisia taiteilijoita selviytymään toimentulokamppailussaan. Ja kynnyksen pitää olla matala, niin että taksimies Penakin kehtaa pujahtaa sisään lainaamaan joululahjaa anopilleen.

(Kuva ei liity espooseen vaan on Sammatin Taidenavetasta jossa sammatin seudun taiteilijat käyvät parhaillaan omaa selviytymistaisteluaan.)

Taidelainaamot vähentävät elitismiä

Mielipide 18.11.2011 Hesarissa taidelainaamoista. Kuva Art Forum messuilta. Tilanpuutteen takia Hesari oli editoinut lähettämääni tekstiä, joten alla "pakkaamaton, alkuperäinen" ajatukseni asiasta.

Taidelainaamot vähentävät elitismiä

Kulttuurisivuilla 15.11. Michael Cunningham ruoti amerikkalaisen taidebisneksen rahanhajuista pinnallisuutta ja taidemaailman muuttumista jatkuvasti yhä elitistisempään suuntaan. Elämme todellakin maailmassa jossa taideteokset voivat muuttua pörssiosakkeiden kaltaisiksi sijoituskohteiksi.

Elitismiä ei tarvitse etsiä merten takaan tai suurista taidemaailman keskuksista. Jossain muodossa elitismi on ollut ja on läsnä kaikkialla missä taidetta tehdään ja myydään. Ennen taidemuseoiden ja galleristien aikaa, taiteilija teki töitä suoraan varakkaille tilaajille ja sai myös työstään palkan. Nyt vaurauden ja taiteilijoiden väliin on noussut välistävetäjien muuri, jota yksittäinen taiteilija ei kovin helposti ylitä. 

Monenlaiset taiteen "asiantuntijat" seisovat muurin aukossa portinvartioina ja valikoivat markkinoille trendien mukaista taidetta. Taidekentän bisness museobuumeineen on iso, mutta siellä pyörivästä rahamassasta taiteilijalle tipahtelee vain lantteja. Nykyisestä vauraudesta ja hyvinvoinnista huolimatta suomalaisten ammattitaiteilijoiden keskimääräinen taiteesta saatu tulo on vain muutamia satasia kuukaudessa. 

Onneksi suomessa on käytössä myös tavallista taiteilijaa aidosti hyödyttävä ratkaisu, nimittäin taidelainaamo. Taidelainaamot ovat usein kuntien tukemia ja paikallisten taiteilijaseurojen ylläpitämiä paikkoja, jossa taideteoksen voi pientä kuukausivuokraa vastaan lainata tai lunastaa itselleen.  Taidelainaamosta lainatun teoksen tuotot ohjautuvat ilman sen kummempia mutkia suoraan taiteilijalle. 

Taidelainaamojen ongelmana on taiteen kirjava taso. Tämä johtuu paikallisten taiteilijaseurojen vaihtelevista jäsenkriteeri käytännöistä. Mutta pienellä laatua kohentavalla ryhtiliikkeellä taidelainaamoista on mahdollista rakentaa todellinen vaihtoehto hyvälaatuisen taiteen esittelyyn, niin että myös laatua etsivän taiteen ystävän kelpaa taidelainaamoissa näyttäytyä.

Useissa kaupungeissa lainaamot ovat jo toiminnassa. Pääkaupunginseudulle ja muualle suomeen, isoimpiin kaupunkeihin mahtuisi hyvin kaksikin lainaamoa, pienempiin yksi ja Helsinkiin jopa kolme. Jos kuntien päättäjät todella haluavat tukea paikallisia taiteilijoita ja taidetta, niin hyvä kohde on taidelainaamo.   Tämä jos mikä olisi todellinen kulttuuriteko ja myös tehokasta vastalääkeettä kaikenlaiseen guggenheim-elitismiin. 

Pekka Hannula
Taidegraafikko, Espoo

Martti Ahtisaari sovittelijaksi Espoon Kuvataiteilijat Ry:n riitaan

Kun on riita tai vaikka sota, niin olisi hyvä ensin määritellä tarkoin se mistä kyseisessä kahnauksessa on kyse, sillä tämän ymmärtäminen on ensi askel kohti rauhaa.

Ensin pitää tietää riidan osapuolet, se ketkä riitelevät ja se kuinka suurista joukoista on kyse. Sitten voisi hieman tarkastella heidän taustojaan, tukijoukkojaan ja hahmotella sitä mikä joukkoja yhdistää. Onko armeijan tai joukon perusta poliittinen, kansallinen, aatteellinen, uskonnollinen, koulutuksellinen, ammatillinen, kotiseutu-uskollinen tai muu vastaavanlainen. Olisi hyvä myös tietää millainen sodanjohto joukoilla on ja se osallistuuko reservi toimintaan vai onko se kentän reunalla tapahtumia seuraamassa tai jossain muualla täysin välinpitämättömänä.

Sitten voisi aivan konkreettisesti yrittää selvittää riidan aihetta, niitä seikkoja mistä riidellään. Ja myös riidan taustalla olevia asioita, niitä seikkoja jotka ovat luoneet jännitteitä osapuolten välille ja pohjan eripuraiselle ilmapiirille. Onko kyse hupenevista resursseista, rahasta, totuuden tai valehtelun peittelystä? Vai onko kyse itsepäisyydestä, siitä että kaikki ovat omasta ja äitinsä mielestä aina oikeassa, siitä ettei kukaan osaa tai halua pyytää anteeksi tai myöntää omia virheitään? Onko kyse siitä että taiteilijan tai rakkaan työntekijä-ystävän kunniaa on loukattu ja sen myötä vähän useampien mieltä pahoitettu tai siitä että jotkut vaikeat asiat on jo pitkään lakaistu maton alle ja ne on jätetty sinne rauhassa keräämään painetta? Vai onko kyse pitkävihaisuudesta, siitä että taiteilijan herkkä sielu ottaa nokkiinsa pikkumaisuuksista, eikä koskaan unohda sitä että häntä on epäilty töhertelijäksi?

Tämänkaltaiset seikat ovat tarpeellisia tietää, jotta voi piirtää tai maalata konfliktista abstraktin kartan. Siihen voi hahmotella erivärisiä taistelulinjoja ja miettiä sitä onko kyse satunnaisesta kivien heittelystä, sissisodasta, kostoretkeilystä vihollisalueelle vai täyden rintaman välienselvittelystä. Vai onko kenties kyse sisällissodasta, urhoollisesta puolustustaistelusta, vapaustaistelusta diktatuuria vastaan, liuhuvalippuisesta vallankumouksesta tai poteroihin kaivautuneesta asemasodasta.

Kun kartta on valmis, sen voi sitten kehystää nätisti ja viedä vaikka Espoon Kuvataiteilijoiden Taidelainaamoon. Ja sitten ei muuta kuin kärsivällisesti odotella että lainaamoon saapuu Mandela, Jeesus tai Martti Ahtisaari, joka ottaa Espoon Kuvataiteilijoiden riita-asian sydämmelleen ja aloittaa rauhanneuvottelut osapuolten välillä.

Bonus tässä on että Ahtisaari tietysti lainaa karttataulun 50 € kuukaudessa, sillä taiteilijan toimeentulo on myös hänelle sydämmen asia.

Espoon taideriidan linkit

Koska Espoon Kuvataiteilijoiden jäsenten riitely herättää paljon kysymyksiä, niin laitan tähän netistä löytyvät asiaan liittyvät linkit, jotka auttavat hahmottamaan mistä on kyse. Suurin kohina käy parhaillaan Espoon Kuvataiteilijoiden tekemän nettiadressin sivuilla, jonka kommentteja EKT sensuroi reippaasti, vaikka epä-asiallisuuksien seassa on ollut myös paljon hyviä kysymyksiä, joihin kaivattaisiin vastauksia. (16.11.2011 koko keskustelu, 450 kommenttia sensuroitiin ja adressi vedettiin pois ja laitettiin EKT:n omille sivuille.)

Riidasta syyskuussa Ylen sivuilla, Hesarin verkkosivuilla, Espoon paikallislehti Länsiväylässä sekä Essessä.

Espoon kaupungin asiaan liittyvät pöytäkirjat: 1, 2, 3, 4

Asiaa on kommentoitu myös blogeilla: Kriitikko Otso Kantokorpi, Kultuurilautakunnan jäsen Jani Tiainen ja myös tällä blogilla.

Myös Hesarissa on ollut artikkeita asiasta 25.9.2010, 12.12.2010 ja 25.1.2011

sekä netissä pöyrii liuta erillisiä pdf-dokumentteja EKT tilanteesta, jotka löytyvät tästä masterlinkistä

Jos jaksan lisään tänne tuoreempia uutisia, sitä mukaa kun niitä ilmestyy, joskin aineistoa näyttää päivittyvän kokoajan lisää masterlinkin sivulle. Eli sieltä tietoa löytyy, ainakin niin kauan kun linkki toimii, linkin takaa löytyy suurimmaksi osaksi myös adressit-sivustolta sensuroitu keskustelu.

Kommentti

Koska Espoon Kuvataiteilijoiden adressin kommentteja on ryhdytty sensuroimaan adressin tekijän eli Espoon Kuvataiteilijat Ry:n taholta, niin laitan tähän varmuuden vuoksi talteen ainoan kommenttini kyseisellä foorumilla. Sensurointi on harmi, sillä monilla nimimerkkien kirjoittajilla on ollut todellista asiaa ja aito huoli tapahtumista sekä paljon kysymyksiä, joita ei pitäisi tylysti deletoida:

Se että tämän addressin kommentit on deletoitu vahvistaa vain niitä käsityksiä että nykyinen hallitus harrastaa jonkin sortin sanelupolitiikkaa.

Itse olen yrittänyt pysytellä vuoden 2008 syksyn tapahtumien jälkeen neutraalina tässä pyörivän lumipallon lailla paisuvassa ristiriidassa. Mutta taidelainaamonhoitajan syksyinen erottaminen ja hänen tallomisena riitelyn tuoksinassa, on saanut minut nyt avaamaan suuni ja "valitsemaan puoleni"... jos nyt tälläistä naurettavaa ilmaisua käytetään. Samassa veneessähän me kai kaikki (luulisin) tässä olemme.

Itselleni taidelainaamo on elintärkeä. Lainaamosta saadut pienet tilitykset ovat osaltaan auttaneet minua selviytymään taloudellisesti. Lukumäärällisesti teoksia on vuosien varrella lainattu ja lunastettu ihan kohtuu hyvin. Työt ovat olleet lähinnä pientä halpaa grafiikkaa, joten tilitykset ovat koostuneet varsin pienistä puroista.

Lainaamo on ollut se paikka jossa olen piipahdellut usein ja se on myös se suurin kosketuspinta joka minulla on EKT:hen. On ollut surullista seurata taidelainaamon työntekijän joutumista ahtaalle hallituksen toimesta (puhuttelut, uudelleen ripustus-simputukset, potkuilla uhkailut ja viimevaiheessa potkut) .

Minua ei tässä sekoilussa kiinnosta lainkaan ns. kadonneet rahat tai kenen käsi on ketäkin kähminyt. Minua kiinnostaa se että Espoossa on hyvin toimiva taidelainaamo ja että sen työntekijällä on työrauha kaikissa olosuhteissa. Teokseni olen vetänyt pois protestina ja tuen osoituksena taidelainaamon työntekijälle, vaikka tilanne aiheuttaa pitkittyessään minulle vain taloudellisia vaikeuksia. Samasta syystä kannatan lämpimästi Espoon Taiteilijakiltaa ja sen myötä hieman asiallisempaa asiain hoitoa.

Syksyn 2008 tapahtumista ei pidä enää vaieta.

Tätä adressia en allekirjoita, enkä anna tukeani EKT:n nykyiselle hallitukselle, joka meinaa muutamassa vuodessa tärvätä sen mitä edelliset hallitukset ovat kymmenen vuotta rakentaneet.

Espoon kuvataiteilijat ry:n riidan synty

Espoon Kuvataiteilijat ry:n taiteilijakunta on riidoissa. Peli näyttää kokoajan vain kovenevan ja nyt ihmetellään jo laajemminkin miten tälläiseen tilanteeseen on ajauduttu. Asiasta saa ihan hyvän käsityksen kun lukee EKT:n tekemän nettiadressin kommentteja. Suosittelen.

(10.11. mennessä kertyneistä reilusta 200 kommentista lähes kaikki on poistettu. Kommentointi ja loan heitto riistäytyi käsistä. Niiden perusteella kuka tahansa pystyi päättelemään miten ikävästä ja vakavasta asiasta EKT:n jäsenten välisessä riitelyssä on kyse ja miten syvät ovat näkemyserot.)

Itse en adressia allekirjoita. Olen Espoon Taitelijakillan jäsen ja myös EKT:n jäsen, kuten valtaosa liki neljästäkymmenestä kiltalaisesta.

Yritän tässä hahmotella jonkinlaista kokonaiskuvaa siitä miten tapahtumat ovat kehittyneet. Näkökulmani on tavallisen ja myös aika passiivisen rivijäsenen näkökulma. Kovin aktiivinen en siis ole EKT:n puitteissa ollut. Siksi en ota tässä kantaa mahdollisiin väärinkäytöksiin, sisäisiin tutkintoihin, tuhlattuihin rahoihin tai muihin asiaan liittyviin epäselvyyksiin. Keskityn vain riidan ytimen paljastamiseen. Pyydän myös anteeksi sitä että saatan aiheuttaa kirjoituksellani joillekin mielipahaa. Se ei ole tarkoitukseni.

Ensimmäisen näyttelyni Espoon Kuvataiteilijoiden galleriassa pidin vuonna 1997. Gallerian nimi oli tuolloin EKT-Galleria ja se sijaitsi Soukassa erään oppilaitoksen tiloissa. Paikka oli syrjässä, kävijämäärät vähäisiä ja yhdistyksen toiminta oli muutenkin aika pienimuotoista.

Sitten alkoivat muutoksen tuulet puhaltaa. Galleria muutti WeeGee-taloon ja espoolaisille taiteilijoille avautui aivan uudenlaiset tulevaisuudennäkymät. Taidemuseohankkeen myötä EKT:n toiminta terästäytyi. Silloiset hallitukset veivät asioita hyvin päättäväisesti eteenpäin. Aarni-Galleria pääsi EMMAN kylkeen. Kaupungin kanssa saatiin junailtua taidelainaamo Laina Iso-Omenan kirjastoon ja aivan viimeiseksi perustettiin vuonna 2007 taidegrafiikan työpaja Ilkka. EKT:n muodonmuutos kymmenessä vuodessa oli valtaisa. Aivan kuin vaatimattomasta toukasta olisi kuoriutunut kaunis perhonen tai kerjäläisestä olisi tehty kuningas. EKT:stä oli tullut puitteiltaan yksi suomen parhaista taiteilijaseuroista.

Mutta mitalilla on kääntöpuolensa. Jotta näin paljon saadaan aikaiseksi, se myös vaatii todella paljon työtä. Työnteko oli huipussaan grafiikkapaja Ilkan perustamis- ja käynnistelyvaiheessa 2006-2007. Ja kävi niin että pitkä-aikainen toiminnanjohtaja väsyi. Alkoi todella pitkien perättäisten työuupumus-sairaslomien kierre. Sen hetkinen hallitus joutui tekemään myös toiminnanjohtajan työt, koska sijaisen palkkaamiseen ei ollut rahaa. Tilanne pitkittyi ja pitkittyi ja syksyyn 2008 tultaessa myös silloisen hallituksen jäsenet olivat tilanteesta erittäin väsyneitä.

Esiin otettiin kysymys: voidaanko toiminnanjohtaja jotenkin erottaa, jos hän ei kykene hoitamaan tehtäviään nykyisessä tilanteessa? Sillä tilanne on pieni resurssiselle yhdistykselle täysin kestämätön. Näin ei voida jatkaa.

Syttyi rähinä. Osa taiteilijoista nousi puolustamaan erittäin kova-äänisesti ja agressiivisesti pitkä-aikaista toiminnanjohtajaa ja ystäväänsä. Tilanne kärjistyi syksyn 2008 riitaisassa kokouksessa, jossa silloinen jo pahoin tilanteeseen tuskastunut hallitus heitti hanskat tiskiin ja marssi ulos. Oma mielipiteeni on että ihmis- ja ystävyyssuhteet menivät tuolloin EKT:n kokonaisedun edelle. Asiasta ei kyetty mitenkään järkevästi keskustelemaan.

Näissä tapahtumissa lyötiin tämän meneillään olevan riidan alkutahdit. Selväksi tuli myös että jäseninä on puhtaasti ammattimaista asianhoitoa ja taiteentekoa kannattavia ja niitä joille vähempi ammattimaisuus riittää.

EKT järjestäytyi pian uudelleen ja uusi hallitus jatkoi asioiden hoitoa omalla tyylillään. Riitely ei kuitenkaan loppunut vaan se jatkui eriasteisin vivahtein ja kummallisin kääntein. Tätä on kestänyt jo kolme vuotta ja nyt ammattilaisuutta alleviivaavien mitta alkaa tulla täyteen etenkin taidelainaamon ikävien tapahtumien vuoksi.

Näiden tapahtumien seurauksena Espooseen on perustettu Espoon Taiteilijakilta, jonka jäsenyys perustuu puhtaasti taiteelliseen tasoon ja ammattilaisuuteen.

Riitaan liittyviä linkkejä ja sivuja.

Taideriita espoossa

Parhaillaan ollaan päivittämässä "Taiteilijan asema" nimistä tutkimusta, jossa selvitetään mm. ammatissa toimivien taiteilijoiden (Suomen Taiteilijaseuran jäsenistön) tulotaso ja ammatillisen toiminnan edellytykset. Edellinen Taiteenkeskustoimikunnan tutkimus vuodelta 2000 kertoi että suomalaisen ammattitaiteilijan keskimääräinen taidetulo oli tutkimusvuonna vain 3532 euroa, eli 294 euroa kuukaudessa. Brutto.

Taiteensa varassa kituuttelevalla taiteilijalla oli tuolloin todella tukalaa ja tulee olemaan myös jatkossa. Uusi päivitetty tutkimustulos tuskin tuo tähän mitään oleellista muutosta. Tämä tosiasia heijastelee vaikutustaan taiteenkentälle eri yhteyksiin, kuten kovaan kisaan apurahoista tai käytäntöihin ja painotuksiin taiteilijoiden omissa yhdistyksissä.

Paikallisissa taiteilijayhdistyksissä on monenkirjavia jäseniä hyvin erilaisine taustoineen ja lähtökohtineen. On niitä jotka tekevät taidetta päätyönä, puurtavat koko elämän ajan ja niitä joilla taide kulkee mukana opettamisen tai muun sivutyön ohessa. Jotkut siirtyvät taiteilijoiksi vasta varttuneemmalla iällä, tekemään ns. toista uraa. Toisen elämisen turvaa puolison varallisuus, joku elää köyhyysrajalla, joku elää taiteilijaelämäänsä turvanaan päätyöstä hankittu eläke. Tässä en nyt ota mitään kantaa siihen miltä perustalta syntyy ns. "hyvää taidetta" tai siihen kuka on "oikea taiteilija".

Tähän liittyen Espoossa on parhaillaan käynnissä muheva taideriita. Palikat ovat menneet niin sanotusti sekaisin ja koko painin keskiössä on vuosia hyvin toiminut taidelainaamo, jonka tuottoja on haluttu ottaa pois taiteilijoilta ja rahoittaa niillä yhdistyksen muuta toimintaa. Lisäksi eriasteisella yhdistyksen hallituksen sanelupolitiikalla on yritetty tehdä kaikkien taiteesta yhtä hyvin lainattavaa, mikä taas on tehnyt lainaamon pyörittämisestä vaikeaa, koska ihmiset haluavat tarjotusta huolimatta päättää itse sen mitä he koteihinsa kantavat. Kaikkien taiteilijoiden työt eivät yksinkertaisesti liiku yhä hyvin kuin toisten.

Tilanne kärjistyi keväällä niin että tuen osoitukseksi ahdinkoon ajetulle lainaamonhoitajalle joukko taiteilijoita veti teoksensa kokonaan pois lainaamosta, jonka jälkeen lainaamon toiminta romahti. Ja nyt olemme tilanteessa jossa koko Espoon Kuvataiteilijoiden tulevaisuus on vaakalaudalla. Itse olen tilanteessa jossa en todellakaan voi edes harkita teosteni lainaamista yleishyödyllisyyden nimissä ilmaiseksi, kuten joku nimimerkin taakse piiloutuva on ehdottanut.

Mielestäni taiteilijan ammatti on samanlainen ammatti kuin muutkin ammatit, josta kuuluu edes yrittää saada jonkinlaista toimeentuloa. Kärjistäen ja todella karkeasti yleistäen voisi kai sanoa että espoossa on kyse "ammattilaissiiven ja harrastelijaklikin" riidasta. Näin musta-valkoinen tilanne ei tietenkään ole. Ihan kelpo taiteilijoita kaikki tyynni. Suurin osa espoon taiteilijoista seisoo sivussa ja ihmettelee tapahtumia suu auki.

Se mistä tämä riita, tai erimielisyys tai porukan jakautuminen tai mitä nimeä asiasta käytetäänkin, lähti liikkeelle, siitä löytyy kirjoitus tästä linkistä.

Parhaillaan mietin sitä miten suhtaudun Espoon Kuvataiteilijoihin jatkossa. Pysynkö jäsenenä vai eroanko? Samaa miettii moni muukin espoolainen kuvataiteilija. Toivottavasti tässä järki voittaa. Tilanne vaan näyttää aika huonolta.