Siirry pääsisältöön

Espoon kuvataiteilijat ry:n riidan synty

Espoon Kuvataiteilijat ry:n taiteilijakunta on riidoissa. Peli näyttää kokoajan vain kovenevan ja nyt ihmetellään jo laajemminkin miten tälläiseen tilanteeseen on ajauduttu. Asiasta saa ihan hyvän käsityksen kun lukee EKT:n tekemän nettiadressin kommentteja. Suosittelen.

(10.11. mennessä kertyneistä reilusta 200 kommentista lähes kaikki on poistettu. Kommentointi ja loan heitto riistäytyi käsistä. Niiden perusteella kuka tahansa pystyi päättelemään miten ikävästä ja vakavasta asiasta EKT:n jäsenten välisessä riitelyssä on kyse ja miten syvät ovat näkemyserot.)

Itse en adressia allekirjoita. Olen Espoon Taitelijakillan jäsen ja myös EKT:n jäsen, kuten valtaosa liki neljästäkymmenestä kiltalaisesta.

Yritän tässä hahmotella jonkinlaista kokonaiskuvaa siitä miten tapahtumat ovat kehittyneet. Näkökulmani on tavallisen ja myös aika passiivisen rivijäsenen näkökulma. Kovin aktiivinen en siis ole EKT:n puitteissa ollut. Siksi en ota tässä kantaa mahdollisiin väärinkäytöksiin, sisäisiin tutkintoihin, tuhlattuihin rahoihin tai muihin asiaan liittyviin epäselvyyksiin. Keskityn vain riidan ytimen paljastamiseen. Pyydän myös anteeksi sitä että saatan aiheuttaa kirjoituksellani joillekin mielipahaa. Se ei ole tarkoitukseni.

Ensimmäisen näyttelyni Espoon Kuvataiteilijoiden galleriassa pidin vuonna 1997. Gallerian nimi oli tuolloin EKT-Galleria ja se sijaitsi Soukassa erään oppilaitoksen tiloissa. Paikka oli syrjässä, kävijämäärät vähäisiä ja yhdistyksen toiminta oli muutenkin aika pienimuotoista.

Sitten alkoivat muutoksen tuulet puhaltaa. Galleria muutti WeeGee-taloon ja espoolaisille taiteilijoille avautui aivan uudenlaiset tulevaisuudennäkymät. Taidemuseohankkeen myötä EKT:n toiminta terästäytyi. Silloiset hallitukset veivät asioita hyvin päättäväisesti eteenpäin. Aarni-Galleria pääsi EMMAN kylkeen. Kaupungin kanssa saatiin junailtua taidelainaamo Laina Iso-Omenan kirjastoon ja aivan viimeiseksi perustettiin vuonna 2007 taidegrafiikan työpaja Ilkka. EKT:n muodonmuutos kymmenessä vuodessa oli valtaisa. Aivan kuin vaatimattomasta toukasta olisi kuoriutunut kaunis perhonen tai kerjäläisestä olisi tehty kuningas. EKT:stä oli tullut puitteiltaan yksi suomen parhaista taiteilijaseuroista.

Mutta mitalilla on kääntöpuolensa. Jotta näin paljon saadaan aikaiseksi, se myös vaatii todella paljon työtä. Työnteko oli huipussaan grafiikkapaja Ilkan perustamis- ja käynnistelyvaiheessa 2006-2007. Ja kävi niin että pitkä-aikainen toiminnanjohtaja väsyi. Alkoi todella pitkien perättäisten työuupumus-sairaslomien kierre. Sen hetkinen hallitus joutui tekemään myös toiminnanjohtajan työt, koska sijaisen palkkaamiseen ei ollut rahaa. Tilanne pitkittyi ja pitkittyi ja syksyyn 2008 tultaessa myös silloisen hallituksen jäsenet olivat tilanteesta erittäin väsyneitä.

Esiin otettiin kysymys: voidaanko toiminnanjohtaja jotenkin erottaa, jos hän ei kykene hoitamaan tehtäviään nykyisessä tilanteessa? Sillä tilanne on pieni resurssiselle yhdistykselle täysin kestämätön. Näin ei voida jatkaa.

Syttyi rähinä. Osa taiteilijoista nousi puolustamaan erittäin kova-äänisesti ja agressiivisesti pitkä-aikaista toiminnanjohtajaa ja ystäväänsä. Tilanne kärjistyi syksyn 2008 riitaisassa kokouksessa, jossa silloinen jo pahoin tilanteeseen tuskastunut hallitus heitti hanskat tiskiin ja marssi ulos. Oma mielipiteeni on että ihmis- ja ystävyyssuhteet menivät tuolloin EKT:n kokonaisedun edelle. Asiasta ei kyetty mitenkään järkevästi keskustelemaan.

Näissä tapahtumissa lyötiin tämän meneillään olevan riidan alkutahdit. Selväksi tuli myös että jäseninä on puhtaasti ammattimaista asianhoitoa ja taiteentekoa kannattavia ja niitä joille vähempi ammattimaisuus riittää.

EKT järjestäytyi pian uudelleen ja uusi hallitus jatkoi asioiden hoitoa omalla tyylillään. Riitely ei kuitenkaan loppunut vaan se jatkui eriasteisin vivahtein ja kummallisin kääntein. Tätä on kestänyt jo kolme vuotta ja nyt ammattilaisuutta alleviivaavien mitta alkaa tulla täyteen etenkin taidelainaamon ikävien tapahtumien vuoksi.

Näiden tapahtumien seurauksena Espooseen on perustettu Espoon Taiteilijakilta, jonka jäsenyys perustuu puhtaasti taiteelliseen tasoon ja ammattilaisuuteen.

Riitaan liittyviä linkkejä ja sivuja.

Kommentit

Pertti Summa sanoi…
Noinhan se meni, ja juuri siinä kohdassaolisi ollut mahdollista jatkaa ehjemmältä pohjalta. En edelleenkään koe olevani rioidoissa kenenkään EKT:läisen kanssa, tunnen vain ääretöntä pettymystä sen vuoksi, että niihin tunnuslukuihin, jotka oli dokumenteista luettavissa, ei uskottu. Mukaanlukien kuvaamasi tilanne silloisen toiminnanjohtajan kohdalla.
Olisimme tuolloin selvinneet yhdellä henkilövaihdoksella.
Kaikkea, mitä silloin hallituksena teimme on jälkikäteen väännelty ja vääristelty eri asentoihin. Asioista on annettu lausuntoja sellaisten henkilöiden taholta, jotka eivät asioita edes tunteneet.
Siitä on seurannutkohdallani ennemminkin välinpitämättömyyden kuin riidan tila ja joka on johtanut siihen, että en juurikaan ole Aarnissa tai toimistolla vieraillut. Ei vain ole ollut asiaa, eikä mielenkiintoa.
Luovuksissa sanoi…
Kiitos kommentistasi Pertti,
samoja tuntoja on myös itselläni.
Anonyymi sanoi…
Kannattaapa kiinnittää huomiota siihen että tämän blogin kirjoittaja (samoin kuin Pertti Summakin)on kilpailevan taiteilijaseuran hallituksen jäsen. Seura toimii agressiivisesti Espoon Kuvataiteilijat ry:tä vastaan saadakseen omakseen EKTn nauttimat toiminta-avustukset. Eikö olekin jännittävää että hän pitää tämän tideon kovasti piilossa kirjoitellessaan. Asiat kontekstiinsa!
Anonyymi sanoi…
Väärä tieto, en ole, enkä ole ollut Killan hallituksessa. Olen tavallinen rivijäsen sekä EKT:ssä ja Killassa, enkä pidä mitään piilossa tässä asiassa. Puhun asioista suoraan vain ja ainoastaan omalla nimelläni, en nimimerkkien takaa...

t. Pekka Hannula
Luovuksissa sanoi…
Tähän pitää nyt lisätä se että olen tänään eronnut Espoon Kuvataiteilijat ry:stä...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Petas-Baari

Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien risteyksen tuntumassa. Paikka jää juuri ja juuri Kauniaisten puolelle. Nyt rakennus on purettu ja tilalle on kohoamassa "Kukkalaakso" niminen kerrostalo asuinalue. Rakennuksessa toimi vuosikymmeniä legendaarinen Petas-Baari ja kauppa. Rakennus valmistui ennen sotia 1938. Baari oli omana aikanaan varsin suosittu ohikulkijoiden kohtaus- ja taksimiesten taukopaikka. 1970-80 luvulla kaupan rakennukseen tuli U.Suomalaisen TV korjaamo ja myymälä. Toiminta hyytyi 90-luvun alun laman myötä. 1997 Petas-Baari toimi mm. Trabant Express sketsisarjan kulissina. Tässä Youtuben pätkä Jasso Laamasen pajatson peluusta. Itsekin olen joskus vuosikymmeniä sitten käynyt baarissa pajatsoa kokeilemassa ja syömässä kuivan juustosämpylän. Kaupparakennuksen päädyssä oli iso käsinmaalattu Hellaksen Figarol-mainos, jossa ajan havina on vahvasti läsnä. Jos muistat

What is Expandism?

Longer version of this article is at my  homepage . Expansion in Art-making and Expansion-motivated art Introduction This article is a compact study of expansion in the context of making a piece of art. I believe that expansion is one aspect of all kinds of making of art. It has been neglected topic, even unseen, but the phenomenon is real and it is connected to art making, for it is impossible to make a piece of art without its expansion to some space. A work of art is always located in some space – on paper or canvas, in real or imaginary place, in this world or in digital one – and a work of art must first enter that space, it must do expansion there to take control of it. And it is the artist's task to make this happen.  By definition expansion means the increase of something in size , number , or importance . It relates to artworks in two ways, first, to the actual size of an artwork, and second, to the making process of an artwork. In some cases these expansions are overla

Inhorealismia

Länsimaisessa oikeusvaltiossa ei kuulema ole sensuuria. Asia ei pidä paikkaansa. Sensuurin ymmärtää hyvin käsitteen inhorealismi yhteydessä. Realismi tarkoitaa todenmukaisuutta (ransk. réalisme) ja inhorealismi sitä kun todellisuus esitetään kaikkein raadollisimmillaan, asioiden inhoittavia piirteitä tarkastellen. Asia on arkipäivää esimerkiksi uutistoimituksissa, joissa joudutaan jatkuvasti miettimään onko jonkin kuva-aineiston (katastrofin uhrit, sodan kauhut, kirurginen leikkaus jne.) näyttäminen julkisesti sopivaa vai ei. Toisin sanoen kuvamateriaalia joudutaan sensuroimaan, niin että esitetty aineisto on linjassa vallitsevien moraalikäsitysten kanssa. Ja myös niin ettei ketään tarkoituksella järkytetä. Inhorealismi liittyy myös taidekentällä säännöllisesti syntyvään kohuun, kun joku taiteilija kyseenalaistaa tätä rajaa, esittelemällä teoksissaan asioita joita emme ole tottuneet näkemään "hyviä lehtimiestapoja" kunnioittavassa yhteikunnassamme. Ihmiset haluavat syödä