Luovuksissa

Taidemaalari Heli Kuparinen kirjoitti hyvin Taiteilija-lehdessä 1/2008 museonäyttelyiden epäkohdista. Näyttelytoiminnan pelisäännöt ovat kaikenkaikkiaan aika sekavat ja taiteilijalle useimmiten epäedulliset. Taiteilijan tueksi tarvitaan selkeä näyttelytoiminnan "työehtosopimus" tai yleinen suositus johon pyritään. Alan myynti ja näyttelykäytäntöjen "viitekehys", jonka mukaan toimitaan. On aivan totta että voisimme katsoa asiassa peiliin. Senhän pitäisi olla aivan itsestään selvää että taiteilijallekin kuuluu palkkio näyttely esiintymisestään aivan siinä missä bandille keikkapalkkio tai luennoitsijalle luentopalkkio. Kyse on hyvin paljon siitä kuinka kauan annamme tämän tilanteen jatkua. Asiassa mietityttää se että kyseisen sopimuksen aikaansaaminen edellyttäisi sitä että taiteililijuus kyettäisiin näkemään selkeämmin myös elinkeinona. Ja tämä taas on ollut hieman hankalaa mm. apurahajärjestelmän takia, joka on ristiriidassa elinkeinon vapauden ja elinkeinoon liitty...

(Teksti on julkaistu Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 8.3. otsikolla "Yhteiskuntakritiikki ei ole taiteessa helppoa") Viime viikoina on kirjoitettu paljon tapauksesta, jossa poliisi takavarikoi lapsipornoa kritisoivan taideteoksen Kluuvin galleriasta. Poliisin toimintaa on myös arvosteltu. Yksi asia on jäänyt kuitenkin huomaamatta. Kun kritisoidaan, niin kenelle kritiikki on tarkoitettu? Onko tarkoitus keskustella kriittisesti vain taiteilijoiden ja pienen kuvataiteen ystävä-älymystön muodostaman piirin sisällä. Vai onko tarkoitus kritisoida laajasti, niin että viestin ymmärtää myös Matti ja Maija Meikäläinen tai jopa poliisi? Voimakkaasti kriittiset kannanotot ovat taiteessa hieman ongelmallisia. Jos teoksen sisältämää viestiä selkeytetään liikaa, niin silloin siirrytään helposti pois taiteen alueelta jonnekin propagandan, aatteiden ja erilaisten asioiden ajamisen puolelle. Tästä syystä vakavasti otettavan taiteen "kriittiset sisällöt" tulevat aina pysymään...