Luovuksissa

Liisa Hyssälä lupailee (HS 24.4.) parannusta apurahan saajien sosiaaliturvaan. Hyvä ja kannatettava asia sinänsä, mutta ikävä kyllä sillä ei ole mitään merkitystä ainakaan omaan tilanteeseeni. Kuulun niihin jotka tekevät taidetta olosuhteista riippumatta ja myös silloin kun tilausteoksia ei ole näköpiirissä tai taulukauppaa ei synny. Tällöin vain on pärjättävä läheisten tuella ja yritettävä hankkia jostain myyntiä. Ja kuten muidenkin alojen ammatinharjoittajat ja yksinyrittäjät, niin näin toimivat taiteilijat ovat vailla mitään perusturvaa, elleivät sitä itse kykene itselleen ennakolta ostamaan. Näissä keskusteluissa unohdetaan järjestelmällisesti se tosiseikka että kuvataiteessa on kyse myös elinkeinosta, se että suuri osa taiteilijakunnasta yrittää tulla ammatillaan edes jotenkin taloudellisesti toimeen. Ja asiahan vaietaan siksi että apurahoitus näyttää elinkeinon näkökulmasta kilpailun vääristämiseltä, hieman yksipuolisesti jaetuilta elinkeinotuilta ja nykysysteemin täysremontti o...