Uniikki (latinaksi unicus) on käsite joka tarkoittaa ainoa laatuaan, yksi ainoa kappale. Uniikki liitetään usein myös taiteeseen, mutta mitä sillä oikein tarkoitetaan? Maalauksia, tai vaikkapa kollaaseja, on yksi ainoa kappale. Eli alkuperäisen teoksen voi kokea vain yhdessä paikassa ja juuri tuon kyseisen teoksen äärellä. Teoksia on vain tuo yksi. Tässä teoksen ainutkertaisuus on helppo nähdä. Vaikka maalauksesta tehtäisiin tarkka kopio, niin aito pysyy silti ainoana aitona, oikeana teoksena.
Taidegrafiikassa uniikin käsite laajenee. Taidegrafiikka on monistettavaa taidetta, jolloin alkuperäisiä teoksia voi olla muutamia kymmeniä tai jopa sata. Tällöin alkuperäisen teoksen voi kokea useissa paikoissa yhtäaikaa.
Jos ajatuksen laajentaa kuvataiteen ulkopuolelle, vaikkapa kirjallisuuteen, niin missä siellä sijaitsee teoksen uniikkius? Hyvästä kirjasta saattaa olla liikkeellä tuhansia fyysisesti erilaatuisia painettuja kappaleita, halpis pokkareista juhlaviin kovakantisiin. Taide ja sen ainutlaatuisuus koetaan nyt lukijan korvien välissä, uniikki on jotain muuta kuin jokin konkreettinen koneella kirjoitettu käsikirjoitus tms.
Ja vähän samankaltainen kuvio toistuu musiikin puolella. Mitä on alkuperäinen uniikki musiikkiteos, kun esitykset ja esittäjät vaihtuvat tilanteen mukaan ja jokainen esityskin on aina uniikki?
Joskus vuosia sitten maalasin punaisen tulivuoren, jonka pari tuttuani näki työhuoneella ja katselivat sitä hyvin tarkkaan. myöhemmin jossain itsekriittisessä mielenkuohussa silppusin ja poltin kyseisen maalauksen tuhkaksi. Mutta teos jäi elämään, sillä aina tavatessani noita tuttavia, he haluavat keskustella juuri tuosta maalauksesta kanssani. Ja niinpä keskustelemme taiteesta, jota ei enää ole fyysisesti olemassa, vaikka se silti on olemassa mielissämme mitä elävimmin. Eli katoaako tämä taideteos todella vasta sitten kun kukaan meistä ei sitä enää muista?
Ehkäpä todella on niin, että taideteos muodostuu ennen kaikkea katsojan, taiteen kokijan päässä ja teos toimii "vain" jonkinlaisena impulssin antaja.
