Aina silloin tällöin kuulee jonkun sanovan, että jokin hengen tuotos on "liian taiteellista" hänelle. Tällä puhuja tarkoittaa ettei hän pidä teoksesta tai että se on hänen mielestään huonoa tai luotaan työntävää. Taiteellinen siis rinnastuu outoon tai ei-pitämiseen. Mitä enemmän joku mielletään taiteelliseksi, niin sitä omituisempaa ja kartettavaa se on. Eli taiteella on tässä hienoinen imago-ongelma. Imago-ongelmista kärsii myös museolaitos. Ylen uutisessa museo rinnastuu johonkin pölyttyneeseen, vanhaan ja kehitysen vastaiseen: "Globalisaatio tuli ja muutti koko paletin. Euroopasta tuli kalliin työn ja jähmeiden rakenteiden museo. Globalisaation kiihkeässä rytmissä yksimielisyyttä päätöksiinsä etsivä EU ei ole niitä notkeimpia toimijoita." Eli jäykkä ja vanhaan jämähtänyt ovat siis mielikuvia, jotka museosta tulevat kuin itsestään mieleen juttua kirjoittaneelle toimittajalle. Liian taiteellinen (ja myös vähemmän taiteellinen) tapahtuu yleensä näyttelyissä,
Luovuuden, taiteen ja elämisen arvoisen elämän puolesta