13.8.2008

Taidekuluttajan eettiset ohjeet

Aiheeseen liittyviä kirjoituksia ja kommentteja löytyy laajemmin sivulta: luonnonsuojelu

Taidettakin tulisi miettiä ekologisuuden kannalta ja laatia taiteesta kiinnostuneelle kuluttajalle selkeät eettiset toimintaohjeet.

Olisi hyvä tiedostaa että kaikki mitä taiteen nimissä tehdään ei välttämättä ole kovin ympäristöystävällistä. Taiteessakin voidaan eri tavoin olla mukana tuhoamassa maapalloa, vaikkakin taiteen osuus maailman saasteista on aika minimaalinen.

Myös taiteen ystävillä tulisi olla mahdollisuus parantaa osaltaan maailmaa, boikotoimalla ympäristölle haitallista taidetta ja tukemalla eettistä, ympäristöasiat huomioivaa taide-elämää. Juuri tästä syystä syystä tämä ehdotelma eettisistä ohjeista on laadittu.

Kaikenlaiset kommentit ja näkökulmat ovat tervetulleita. Keskustelua ja pelinavauksia asian ympärillä kaivataan.


Eettisiä ohjeita taiteen kuluttajalle

1. Kuluta lähitaidetta
Suosi lähitaidetta ja paikallisia näyttelyitä. Suosi paikallisia taiteilijoita jotka työskentelevät sinua lähellä ja joiden teoksia voit nähdä lähiseudun gallerioissa tai taiteilijoiden ateljeissa. Tutustu paikkakuntasi taiteilijoihin ja hanki heistä tietoa paikalliselta taiteilijajärjestöltä tai kuntasi kulttuurisihteeriltä tai ota yhteyttä taiteilijaan ja tiedustele ateljeevisiitin mahdollisuutta.

2. Älä kannata taidetta joka on tuotu kaukaa tai on kaukana
Boikotoi taidetta jota tuodaan kaukaa, olkoon se sitten mitä tahansa toritaiteesta maailmankuulujen taiteilijoiden teoksiin. Teosten rahtaaminen matkojen takaa kuluttaa energiaa ja saastuttaa luontoa. Älä myöskään lennä taiteen takia mihinkään. Taidelentomatkailu on täysin turhaa.

Kannata lähiseutusi museota. Ympäristön kannalta on parempi että museo tuo paikkakunnalle näyttelyn yhdellä rahtauksella 5000 tuhatta ihmistä varten, kuin että nuo viisituhatta saastuttavat luontoa matkustamalla sinne-sun tänne taide-elämysten perässä.

Jos sinun on pakko matkustaa ulkomaille, niin käytä silloin junaa tai laivaa ja suosi naapurimaiden taidetarjontaa. Kaukotaiteeseen voit tutustua myös kirjastojen ja internetin kautta.

Älä myöskään ajele autolla ympäri suomea kaiken maailman kesänäyttelyissä ja kulttuuritapahtumissa, vaan tutustu muiden paikkakuntien taideantiin vain jos olet muutenkin kulkemassa paikan ohi tai vieraile näyttelyissä valikoidusti junalla.

3. Suosi ekologisesti kestävää taidetta
Osta kierrätysmateriaaleista valmistettuja esinekoosteita ja kollaaseja sekä myrkytöntä taidegrafiikkaa. Suosi kotimaisten materiaalien käyttöä, käsin veistämistä, performanceja tai ympäristö- ja yhteisötaidetta.

4. Kannata taiteilijan käsityötä, yksinkertaisia työtapoja ja ihmisenergiaa
Vältä taideteoksia, joiden valmistamisessa tarvitaan runsaasti sähköä, energiaa syöviä työstökoneita, elekroniikkaa, tietokoneita ja muita teknisiä välineitä tai laitteita. Mitä vähemmän teknisiä apuvälineitä taideteos tai sen valmistaminen edellyttää, niin sen parempi.

5. Boikotoi muovia
Boikotoi muovia, kuten taideteosten pakkaamista kuplamuoviin ja teosten kehystämistä pleximuovilasin alle. Älä osta muovista tehtyä veistosta tai kitsch esinettä. Suosi perinteisiä tekotapoja ja yritä välttää silikonivalumuoteissa tehtyjä teoksia tai muovimaaleilla tehtyjä maalauksia. Ns. valuhartsi on muovi ja samoin akryyliväri.

6. Suosi taiteilijoita joiden elämä ja työskentely on ekologisesti kestävällä pohjalla
Suosi taiteilijoita, jotka valmistavat teoksensa lähialueella, eivätkä jatkuvasti lentomatkaile taiteilijaresidensseissä tai reissaa kahden maan väliä. Boikotoi taiteilijoita, jotka elävät pröystäillen ja joiden henkilökohtainen elämä ja arvot saastuttavat maailmaa.

7. Suosi myrkyttömyyttä ja vältä ongelmajätettä
Suosi taiteilijoita joiden työskentelymenetelmät ovat mahdollisimman vähän haitallisia. Esimerkiksi ns. myrkyttömässä taidegrafiikassa haitalliset aineet pyritään korvaamaan ympäristöystävällisillä vaihtoehdoilla (kuten liuottimet ruokaoljyllä), niin että työskentely voisi tapahtua mahdollisimman myrkyttömästi.

Vältä taidetta joka synnyttää ongelmajätettä. Tosiasia on että kaikki mitä taiteena tehdään ei suinkaan päädy museoiden kokoelmiin, vaan osa taiteesta joutuu aikanaan kaatopaikalle.

8. Jos et tarvitse taidetta, niin jätä taideteos ostamatta
Osta taidetta vain silloin kun teokselle on kodissasi tai muualla selkeä paikka tai taideteosta tarvitaan jonkin muun syyn takia.

9. Käy taidelainaamossa
Jos paikkakunnallasi on taidelainaamo niin piipahda siellä samalla reissulla kun käyt kirjastossa tai kaupassa. Taidelainaamossa on mahdollista tutustua lähiseudun taiteilijoihin helposti yhdellä kertaa. Jos paikkakunnallasi ei vielä ole taidelainaamoa, niin ala vaatia sitä.

10. Vältä taidetta jonka aiheet ovat elämää, ympäristöä ja ihmisyyttä tuhoavia.
Taiteen avulla käsitellään usein vaikeita aiheita ja herätellään keskustelua. Taide on tehokas väline uusien näkökulmien ja asioiden esiintuomiseen. Yleensä taiteessa onnistutaan tässä hyvin.

Älä kuitenkaan tue taiteellisia ylilyöntejä, joissa ihannoidaan elämän, luonnon ja ihmisyyden tuhoamista. Ja vastaavasti suosi niitä taiteiljoita, jotka käsittelevät näitä teemoja rakentavalla tavalla.

16 kommenttia:

Helena kirjoitti...

Mielenkiintoinen näkökulma taiteeseen! Kävin itse viime viikolla matkalla toisella puolen Suomea ja ostin matkamuistoksi grafiikanlehden, josta olin pitkään haaveillut. Varmaan tasokkain matkamuisto, minkä olen ikinä ostanut...

Luovuksissa kirjoitti...

Vaikka taiteen osuus maailman saasteista on aika pieni (ja monet taiteilijat ottavat ympäristöasiat tosissaan jo nyt), niin luulen että kasvavat ympäristö-ongelmat pakottavat tulevaisuudessa myös taiteessa ekologisten pelisääntöjen laajempaan tarkasteluun.

Kiitän kommentista.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvinkin mielenkiintoinen kannanotto, ohjeiden muodossa. Ensitutustumisen perusteella tulee mieleen myös kysyä, onko taiteen aihevalinnoilla vaikutuksia ympäristöön. Taiteen välillinen vaikutus saattaa olla sen ympäristövaikutuksista suurimpia.

Taidekuluttaja -termi määrittelee sellaisen henkilön tässä yhteydessä varmaankin oikein, mutta saattaa myös ärsyttää. Kuluttaja-sanan sijasta voisi käyttää myös taiteen ystävä -nimitystä. Vertaa esimerkiksi sanoihin. luonnonkuluttaja ja luonnonystävä .

Parhain terveisin,

Matti Nieminen
viestintäpäällikkö
Suomen luonnonsuojeluliitto ry.

Luovuksissa kirjoitti...

Kiitän hyvästä kommentista ja lisään taiteensisältö-asioista kohdan numero 10.

Kuluttaja termista kokonaan luopumista harkitsen, sillä ystävä termi hieman etäännyttää asiasta. On aika helppoa (ja suht neutraalia) kertoa olevansa minkä tahansa positiivisen asian ystävä, mutta kuluttajana itsensä näkeminen ikäänkuin vaatii ajettelemaan asioita tarkemmin.

Lamia kirjoitti...

Olen aloittamassa AMK:n opinnäytettä romutaiteesta ja juuri tämä näkökulma nousi jo tekemässäni teososuudessani esille! Taitaa olla taiteen tutkimuksessa vielä aika uusi asia, kun lähteitä ei tahdo löytyä. Ilmoittelen tänne minkälainen sepitelmä aiheesta kehkeytyy!

Luovuksissa kirjoitti...

Kiitän kommentista. Toivottavasti ympäristöasioista saataisiin aikaan kunnollinen keskustelu, sellainen jossa koko taide-alan toimintamallit, näyttelyasiat, tekniikat, materiaalit ja tekemisen tavat yms. asiat pohdittisiin läpi perusteellisesti.

Taide voisi hyvinkin olla se yhteiskunnan osa-alue joka näyttäisi suuntaa ympäristö-asioissa.

Tiina Marjeta kirjoitti...

Ihan hyviä pohdinnan aiheita..ja itse sanoisin vielä tuosta taidekuluttaja sanasta sen verran että kuluttajahan on suoraan kaupallista termistöä..ainakaan minun mielestäni ei ole yhteiskunnallisesti katsottuna olemassakaan kovinkaan paljoa vastuullista kuluttamista (vaikka siitä onkin yritetty puhua julkisesti ja perään kuuluttaakkin)..sillä varsinaisen (massa) kuluttamisen seuraukset ovat nähtavillä kaikkialla. Juuri sen takia tai em. on yksi syy siihen miksi itse karsastan kovasti sitä, että taiteeseen otetaan käytäntöön kaupallista termistöä kuten esim.asiakaslähtöisyys tai palvelu tms. sillä sille alalle on ns. "omat" ammattilaisensa jotka kannatavat tiettyä arvomaailmaa joka sitten myös näkyy käytännön toimissa erilaisina ratkaisuina jotka eivät välttämättä edistä esim. kestävää kehitystä ja omat ovat ammattilaisensa myös taiteessa eli taitleijat itse.

Luovuksissa kirjoitti...

Kiitos kommentista. Tuo "kuluttaja" sanan käyttö tässä yhteydessä on harkittu teko ja sen tarkoitus on hieman ärsyttää (taiteesta kiinnostuneita laajemmin) ja laittaa ajattelemaan asioita... olenko kuluttaja vai jotain muuta? Olenko valmis maksamaan teatterilipustani vai pitääkö kaiken olla minulle ilmaista?

Monet taiteen alat (kuten pienet teatterit) tarvitsisivat tuekseen yleisöä, taiteen kuluttaja ja mielellään suurkuluttajia, jotta toimintaa voitaisiin edes jotenkin järkevästi pyörittää. Ja "uusi" asia näissä kuvioissa on ekologisuus, jota koetan näillä eettisillä ohjeilla nostaa keskusteluun.

"Asiakaslähtöisyys ja palvelu" menevät vähän ympäristö asioista ohi, mutta niistä senverran että ne kuuluvat taiteenkentällä ns. kaupallisen taiteen alueelle, kuten tilausteosten tekemiseen ja siihen että taiteilija yrittää tulla taiteellaan toimeen, eli järjestää toimeentuloaan yrittämällä. Tätä ei pidä sotkea ns. vapaaseen taiteeseen, jota ilmeisesti tarkoitat ja jota itsekin teen aina tilaustaiteen teon (ja asiakaspalvelun) välissä, aina kun vain se on taloudellisesti mahdollista. Lisää näistä asioista löytyy www.partnerismi.fi sivustolta.

Tiina Marjeta kirjoitti...

..Sen verran vielä lisään ed. kommenttiini että kyllä tarkoitin ns. ei kaupallista taidetta..tämä on asiana sikäli mielenkiintoinen, että välillä minusta on viimeaikoina tuntunut sille että kaupallinen taide ja ns. ei kaupallinen taide sekoitetaan toisiinsa käytännössä ja myös taiteilijat itse tekevät sitä tänäpäivänä liikaa. Se on aikalailla valinta kysymys miten toimeentulonsa ja tavoitteensa määrittelee taiteilijana...yleensä se on meillä vielä jotenkin mahdollista Suomessa.. no tämä nyt meni varsinaisesta asiasta sivuraiteille mutta tuli mieleeni. Jos kommentoin sitten tuota egologista puolta taiteessa..niin tietenkin on ihanne kuvana se että "kuluttaja" olisi tietoinen kulutuksestaan ja valinnoistaan yms. se ei vain ole todellisuutta, ainakaan vielä ja lisäksi se että pidän kyllä esim. tätä asiaa tärkeänä kun keskustellaan taiteen egologisuudesta ja itsekkin tekemisessäni kiinnitän siihen huomiota monella eri tavalla..luulenpa, että aika moni taiteilija tekee niin..toisaalta olen sitä mieltä, että koska taide ei ole varsinainen massakulutus hyödyke (kaupallista termiä käyttääkseni, eikä taide ole muutenkaan hyödyke sanan varsinaisessa merkityksessä ollenkaan) niin on aikalailla marginaalista laajassa mittakaavassa keskustella juuri taiteen egologisuudesta.. vaikka eipä siitä haittaakaan ole. Tuohon egologisuus listaan voisi kyllä lisätä sen, että mitä tehdä taiteelle joka joutuu kaatopaikalle? Sillä silloin vasta ollaan siinä tilanteessa että se esim. raskasmetallien (öljyvärit tms. )muodossa saastuttaa osaltaan ympäristöä. Ongelmajätettä! jos sen niin haluaa ajatella marginaalistaan huolimatta.

Luovuksissa kirjoitti...

On aivan totta että taide on alana aika pieni (jopa teoreettinen) tekijä maailman saasteissa, mutta olisihan se hienoa, jos taiteilijat voisivat toimia tässä veturina ja näyttää muulle yhteiskunnalle suuntaa.

Jotainhan on jokatapauksessa asioiden eteen tehtävä ja yksittäisten taiteilijoiden ympäristötempaukset saisivat aivan uutta painoarvoa kun koko kenttä olisi asian takana.

Tuo ongelmajäte näkökulma on hyvä ja muokkaan sen listalle mukaan kohtaan 7.

Ongelmajätettä voi syntyä hyvin yllättävissä paikoissa. Onkohan styroxin käyttö teatterin lavasteissa yhä edelleen suosittua?

Kiitän kommentista.

Bionda kirjoitti...

Ihan uteliaisuudesta kysyn, mitä mieltä olet taidegrafiikassa siirtymisestä ns. myrkyttömiin materiaaleihin eli happosyövytys -> image-on -grafiikka?

Sain koulutukseni metalligrafiikasta 90-luvulla ja kymmenen vuotta myöhemmin kokeilin tätä hapotonta ja kuparitonta tekniikkaa (muoviahan siinä kyllä käytetään). Tuntui että vaivalla hankkimani ammattitaito oli mennyt hukkaan. Olisi pitänyt opetella tekniikka uudelleen alusta, joten jätin kokonaan grafiikan tekemisen ja ryhdyin taidemaalariksi.

Luovuksissa kirjoitti...

Täytyy heti tunnustaa etten kovin hyvin tunne kaikkia uusia valokuvamenetelmiä.

Myrkyttömyyteen pyrkiminen aina hyvä ja mitä enemmän työvaiheita pystytään tekemään terveellisemmin, niin sen parempi.

Pidän sen verran paljon kuparista, etten juurikaan jaksa perehtyä kaikkiin uusiin menetelmiin ja myös hieman jarruttelen valokuvan tunkemista liiallisesti taidegrafiikkaan, jonka perusta on piirtämisessä.

Bionda kirjoitti...

ImageOn ei ole varsinaisesti valokuvamenetelmä, vaan siinä piirretään ja maalataan kalvolle, joka valotetaan valoherkälle muovilaatalle. Muovi vedostetaan kuten kupari. Jälki muistuttaa mielestäni aika läheisesti litografiaa.

Tuolla tekniikalla voi oikein hyvin korvata etsauksen ja pehmeäpohjan, mutta akvatintaa minun tuli ikävä...

Asko kirjoitti...

Tuosta taiteilijoiden "eettisistä ohjeista" tuli mieleeni. Kyllä on ajatatelemisen aihetta, siis kirjoittajalle.. Jos halutaan sanoa mikä on "eettisesti oikein". Niin....Määritellään, miten saa tehdä? Joissakin kirjoittelussa käy ilmi, että kirjoittajalla ahdistaa kun vahvat ihmiset kutistaa luovuutta...! Haluaako "ohjeiden kirjoittaja" sanoa, mikä on "oikea tapa tehdä taidetta", miten taidetta on "oikea tapa käydä katsomassa, kuten esim. polkupyörällä. Mitä taidetta "tulisi suosia". Millaista ruokaa taiteilija syö, onko petotailija, predaattori "lihansyöjä" vai onko oikea "pitkälle kehittynyt humanisti",kasvissyöjä. Lista on loputon. Taide heijastaa aikaansa. Minullakin on "ohjeet" jo valmiina miten mielestäni ihmisten tulisi elää, tiedän mikä on oikea tapa..!!? Kyllähän raamatun ajoista on annettu "eettisiä" neuvojaihmisille mikä on ihmisten kannalta on heille parasta....

Parhain terveisin Asko

Luovuksissa kirjoitti...

Joo Asko,

noinhan se on, kun vapaus on ihmisenä olemisen perus arvo tai ideaali. Vapaus ilman vastuuta (eettiset asiat) vie vain ympäristön kannalta huonoon lopputulokseen.

Veikkaan että eettiset ohjeet, nimenomaan ympäristön näkökulmasta, tulevat joskus keskusteluun joka elämän alueella, koska on pakko, sillä muuten hukumme saasteisiin.

Mitään oikeaa ja väärää en halua tässä julistaa, vaan herättää keskustelua aiheesta ja laajemmin taiteilijoiden keskuudessa, mutta aika ei ilmeisesti ole vielä kypsä tähän...

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos mielenkiintoista tietoa