Mikä silloin neuvoksi kun on sellainen päivä, jolloin mikään ei oikein suju, luovuus tökkii ja otetta luovaan työhön ei löydy? Tällöin olisi parasta lähteä vaikka kalaan, tai ylipäätään hetkeksi pois työn ääreltä ja yrittää laittaa kaikki siihen liittyvät asiat pois mielestä. On parempi viettää rokulipäivä ja luuhata kahviloissa, istuskella metsässä tai plärätä kirjoja, kuin yrittää väkisin "runtata" työskentelyä käyntiin. Pieni lataustauko piristää luovuutta kummasti, eikä sen välttämättä tarvitse olla kovin pitkäkään. Joskus ateljeen siivoilu ja paikkojen järjestäminen auttaa. Puhtaalta pöydältä aina on mukavampi aloittaa.
Jos riittävä tauko ei jostain syystä ole mahdollinen, niin silloin työskentelyssä onnistuu parhaiten se jonka rutiini ja ammattitaito ovat sen verran vankat, että ne takaavat laadun vaikkei parasta innoitusta tekemiseen löytyisi.
Motivaatio takaa kuitenkin parhaan lopputuloksen ja siksi tilaustöiden tekemisiin, ja varsinkin työskentelyyn näyttelyä varten, tulisi varata aina riittävästi (tai mieluummin liikaa) aikaa. Muuten saattaa joutua tekemään rutiinisuorituksen.
Tämä tuli mieleeni äskettäin kun kävin näyttelykierroksella. Liian usein on näyttely pistetty kasaan turhan kiireellä ja keskinkertaisesti. Luovuuden ideaalit ja taidekentän arkirealismi eivät aina kohtaa.
Kumpi sitten on taiteilijalle parempi, pitää yksi laadukas näyttely viiden vuoden välein vai pari-kolme keskinkertaista esitystä joka vuosi?
Kommentit