Siirry pääsisältöön

Sisäinen kauppias

Vuoden 1927 lehdestä kertoiltiin miten jalkojen elekieli paljastaa naisen tunteet. Oheinen leike on hieman vajaa, sillä yhden noista jaloista ehdin jo käyttää kollaasin osasena.

Mitähän valokuvat paljastaisivat luovan työn tekijöiden asennoista jos heitä kuvattaisiin työnsä äärellä tai muuten vaan? Näkisikö kuvista angstin voimakkuuden tai sen haittaako rahapula työskentelyä? Näkyisikö se miten sujuu muusan kanssa ja se onko apurahalautakunta ollut suosiollinen?

Se niin on että elekielikin on "kieli" ja "puhumme" sitä joka tapauksessa jollain tasolla, hyvin tai huonosti ja jotain siltä väliltä. Tämän kyllä huomaa poliitikkoja seuratessa. Tänä päivänä aliarvioimme helposti kuvien tehon kun visuaalista ärsykettä tulee vastaan joka puolelta. Visuaalisuus ja jatkuva kuvatulva on nykyajan arkea.

Mutta asia on läsnä myös taiteessa. Kun elekieli siirretään teokseen, silloin on kyse sommittelusta, rytmistä ja muodosta. Kaikesta siitä harkinnasta ja pähkäilystä jolla teoksesta rakennetaan mahdollisimman mielenkiintoinen, niin että idea saadaan toimimaan.

Näin se menee. Meitä huijataan kaiken aikaa. Tästä näkökulmasta katsottuna taiteilija aina "myy" teostaan (tai syöttää huttuaan) katsojalle vaikkei mikään kaupallinen taiteilija olisikaan.

Meissä jokaisessa taitaa siis asustaa pieni "sisäinen kauppias"? Mitä sinä olet myymässä?

Kommentit

Ripsa sanoi…
Pekka, kun minä olin pieni, niin äidille tuli vissiin Hopeapeili tai Kotiliesi tai jotain sellaista - tosin Parnasson lisäksi - ja muistan katselleeni jostain lehdestä miten suomalaisia naisia opetettiin pitämään jalkojaan esteettisesti (viettelevästi?) oikein.

Ihmettelin säärten lumovoimaa oikein pontevasti. Äidiltä en voinut kysyä, koska hän samoihin aikoihin rupesi verhoamaan pitkät säärensä juuri noin ja istui selkä suorassa ja katse kaukaisuuteen tuijottaen. Aina valmis valokuvaan!

Minä olin rimppakinttu ja likkakaverin kanssa keksittiin yhtenä kesänä tervata jalkapohjamme, niin ei tarvitse pitää kenkiä ja voidaan painaa menemään metsässä minkä ehdimme. Lisäksi saatiin havunneulojen päälle lisää tervaa likkakaverin ruuhen pohjasta. Se oli tervattu sisältä ja ulkoa.

Maali oli kallista niihin aikoihin.

Harvoin äiti oli niin vihainen kuin sinä syksynä kun palattiin talviasuntoon mökiltä. Jalkapohjat olivat kuin nahkaa ja äiti kuurasi porstalla niin että itku tuli, siis minulta.

Eli epäilen kuviesi olevan 1950-luvulta.
Luovuksissa sanoi…
Hauska tuo sinun muistosi, mutta tuon leikkeen olin kuitenkin leikkaavinani vuoden 27 Suomen Kuvalehdestä...
Ripsa sanoi…
Joo, kyllä tuo muoti hyvin siihenkin sopii.

1920-luvun alussa oliva lyhkäset hameet, mutta kun 30-lukua lähestyttiin, hameet pitenivät.

Muistelen että joku antropologi-sosiologi on vetänyt nimenomaisesti naisten hameiden pituudesta johtopäätökisiä, siis tavoista ja taloudesta.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Petas-Baari

Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien risteyksen tuntumassa. Paikka jää juuri ja juuri Kauniaisten puolelle. Nyt rakennus on purettu ja tilalle on kohoamassa "Kukkalaakso" niminen kerrostalo asuinalue. Rakennuksessa toimi vuosikymmeniä legendaarinen Petas-Baari ja kauppa. Rakennus valmistui ennen sotia 1938. Baari oli omana aikanaan varsin suosittu ohikulkijoiden kohtaus- ja taksimiesten taukopaikka. 1970-80 luvulla kaupan rakennukseen tuli U.Suomalaisen TV korjaamo ja myymälä. Toiminta hyytyi 90-luvun alun laman myötä. 1997 Petas-Baari toimi mm. Trabant Express sketsisarjan kulissina. Tässä Youtuben pätkä Jasso Laamasen pajatson peluusta. Itsekin olen joskus vuosikymmeniä sitten käynyt baarissa pajatsoa kokeilemassa ja syömässä kuivan juustosämpylän. Kaupparakennuksen päädyssä oli iso käsinmaalattu Hellaksen Figarol-mainos, jossa ajan havina on vahvasti läsnä. Jos muistat...

What is Expandism?

Longer version of this article is at my  homepage . Expansion in Art-making and Expansion-motivated art Introduction This article is a compact study of expansion in the context of making a piece of art. I believe that expansion is one aspect of all kinds of making of art. It has been neglected topic, even unseen, but the phenomenon is real and it is connected to art making, for it is impossible to make a piece of art without its expansion to some space. A work of art is always located in some space – on paper or canvas, in real or imaginary place, in this world or in digital one – and a work of art must first enter that space, it must do expansion there to take control of it. And it is the artist's task to make this happen.  By definition expansion means the increase of something in size , number , or importance . It relates to artworks in two ways, first, to the actual size of an artwork, and second, to the making process of an artwork. In some cases these expans...

Vilho Penttilän huvilan naispatsaat Viherlaaksossa

Viherlaakson rantatien varrella, (Viherlaaksonranta 8) paikassa jossa nykyisin on hoivakotikiinteistö, oli aikoinaan kaunis huvila torneineen. Sen rakennutti itselleen arkkitehti Vilho Penttilä 1900-luvun alussa. Penttilä ammuttiin punaisten toimesta sisällissodassa epäiltynä aseiden salakuljetuksesta. Dora vaimo joutui myymään huvilan, Villa Penttilän, joka päätyi uuden omistaja kuoltua vakuutusyhtiö Suomi-Salaman työntekijöiden virkistyskäyttöön. Tuossa käytössä huvila palveli aina 1960-luvun alkuun. Huvila oli pystyssä vielä 60-luvun lopulla, jolloin Viherlaakson rannan kerros- ja rivitalojen rakentaminen oli saatu päätökseen. Tuolloin se oli jo pahoin rapistunut. Viimevaiheessaan ennen purkamista se oli satunnaisten majailijoiden käytössä ja toimi lasten sokkeloisena leikkipaikkana. Muistan itsekin linnamaisen rakennuksen hyvin ja olen myös käynyt muutaman kerran rakennuksessa "seikkailemassa". Sisällä  paikat oli tärvelty ja sekalaista roinaa levitelty joka puolelle. Hu...