Hesarissa, keskiviikon lehdessä oli jälleen mielipiteeni 15.12 koskien taiteilijoiden kehnoa toimeentulotilannetta...
Kaksoistutkinto toisi turvaa taidealan ammattilaiselle
Kulttuurisivuilla kirjoitettiin (HS 13.12.) kulttuurialan koulutuksen ylitarjonnasta ja siitä kuinka kuvataiteilijoista 20 % on työttömyyskortistossa. Artikelissa todettiin kuinka taiteilijoiden työllistämisessä on epäonnistuttu vaikka kulttuurialat ovat valtiovallan virallisen linjauksen mukaan ns. tulevaisuuden kasvualoja.
Opiskelupaikkojen raju karsinta ja sitä kautta taiteiljoiden ja kulttuurialojen opiskelijoiden määrän rajoittaminen varmasti helpottaa tilannetta. Yksi ratkaisu tässä voisi olla koulutuksen kehittäminen kaksoistutkinnon suuntaan. Tällöin toimeentulon kannalta ongelmallisten alojen opiskelijoilla olisi mahdollisuus valmistua myös johonkin toiseen ammattiin, josta saisi itselleen tarvittaessa parempaa toimeentuloa.
Pohtia pitäisi myös 40 tuntiseen työviikkoon nojaavan työelämän pelisääntöjä. Voisiko niitä muuttaa niin että osa-aikaista työtä olisi selvästi nykyistä enemmän tarjolla? Tällöin taiteilijoilla olisi edes hieman paremmat mahdollisuudet löytää mielekkäitä sivuansioita ja selviytyä elämästä ilman työttömyysrahalla kikkailua.
Taiteilijuus on usein kutsumusammatti tai elämäntehtävä. Eli taidetta tehdään jokatapauksessa satoi tai paistoi, joko sivutöiden avulla, apurahalla, oman myynnin varassa kituutellen tai työttömyysrahan turvin. Yhteiskunnan kannalta olisi varmaan kestävämpää kehitystä se että taidetta tehdään edes hieman sivuansioista veroja maksaen kuin täysin pelkkien yhteiskunnan tukien varassa roikkuen.
Kaksoistutkinto toisi turvaa taidealan ammattilaiselle
Kulttuurisivuilla kirjoitettiin (HS 13.12.) kulttuurialan koulutuksen ylitarjonnasta ja siitä kuinka kuvataiteilijoista 20 % on työttömyyskortistossa. Artikelissa todettiin kuinka taiteilijoiden työllistämisessä on epäonnistuttu vaikka kulttuurialat ovat valtiovallan virallisen linjauksen mukaan ns. tulevaisuuden kasvualoja.
Opiskelupaikkojen raju karsinta ja sitä kautta taiteiljoiden ja kulttuurialojen opiskelijoiden määrän rajoittaminen varmasti helpottaa tilannetta. Yksi ratkaisu tässä voisi olla koulutuksen kehittäminen kaksoistutkinnon suuntaan. Tällöin toimeentulon kannalta ongelmallisten alojen opiskelijoilla olisi mahdollisuus valmistua myös johonkin toiseen ammattiin, josta saisi itselleen tarvittaessa parempaa toimeentuloa.
Pohtia pitäisi myös 40 tuntiseen työviikkoon nojaavan työelämän pelisääntöjä. Voisiko niitä muuttaa niin että osa-aikaista työtä olisi selvästi nykyistä enemmän tarjolla? Tällöin taiteilijoilla olisi edes hieman paremmat mahdollisuudet löytää mielekkäitä sivuansioita ja selviytyä elämästä ilman työttömyysrahalla kikkailua.
Taiteilijuus on usein kutsumusammatti tai elämäntehtävä. Eli taidetta tehdään jokatapauksessa satoi tai paistoi, joko sivutöiden avulla, apurahalla, oman myynnin varassa kituutellen tai työttömyysrahan turvin. Yhteiskunnan kannalta olisi varmaan kestävämpää kehitystä se että taidetta tehdään edes hieman sivuansioista veroja maksaen kuin täysin pelkkien yhteiskunnan tukien varassa roikkuen.
Kommentit