Välillä työskentely ateljeessa tökkää, mikään ei suju eikä huvita. Aina silloin tällöin iskee tuollainen jakso, eikä siinä mitään. Alavire kuuluu myös luovuuteen. Ei ihminen ole kone, vaan etäisyyttä luovaan työhön ja lepoa ja ns. akkujen lataamista tarvitaan säännöllisin välein. Ongelmaksi tämä tulee silloin kun on jokin deadline näköpiirissä, näyttely tulossa tai asiakas odottaa tilauksensa valmistumista. Kun työ ei maistu niin silloin kannattaa yrittää pelata itselleen lisäaikaa ja ottaa koko touhusta reilusti etäisyyttä ja lähteä vaikka kalaan tai kaupungille luuhaamaan tai tekemään (tai olemaan tekemättä) mitä hyvänsä tahansa joka auttaa viemään ajatukset aivan muualle ja virkistää.
Pieni irroittautuminen, vaikka muutamaksi tunniksi, päiväksi tai viikoksi virkistää ajattelua sen verran että pystyy käyttämään jäljellä olevan ajan paremmin kuin silloin jos jää alavireessä työn äärelle ja vääntää teoksen väkisin runttaamalla valmiiksi.
Yksi tapa löytää uutta potkua työhön on työhuoneen järjestely. Huomaan aina säännöllisin välein vaihtavani työpisteiden paikkoja ja laittavan paikat uuteen ojennukseen. Jostain kumman syystä tämä herättää uinuvaan luovaa virettä ja saan itseni suht helposti käyntiin.
Olisiko niin että siisti työhuone ikäänkuin kutsuu sotkemaan ja leikkimään paikat hyrskyn myrskyn. Sitten kun kaikki on taas kaaoksessa, niin luovuus hukkuu roskan sekaan ja tarvitaan siivoojaa jotta innoitus voidaan löytää jälleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti