Tässä 2.12.2010 ilmestyvään ESSE-lehteen (Espoon seurakuntien lehti) kirjoittamani puheenvuoro taiteesta. Teksti julkaistaan palstalla jossa Espoolaiset taidevaikuttajat kynäilevät erilaisia näkökulmia taideasioita sivuten.
Taide on kuin uskonto
Kristinusko on taantunut. Se on jäänyt nykyihmisen arjessa taka-alalle. Ei pyöri elämä enää kirkon ympärillä niin kuin 100 vuotta sitten. Yksilön tarpeet korostuvat ja Jumalan tahtoa tärkeämmäksi on tullut se miten ihminen itse haluaa elämänsä elää, se mitä "minä" tahtoo.
Aika muuttuu, mutta ihmisen hengellinen kaipaus on sama. Sieluilla on yhä nälkä. Jos hengen ravintoa ei saa kristillisistä lähteistä, niin silloin sisältöä haetaan jostain muualta, kuten taiteesta.
Taiteessa onkin paljon uskontoon vivahtavia sävyjä, jopa siinä määrin että siitä voi tulla joillekin uskonnon korvike tai uususkonto. Olen tavannut useita taiteilijoita tai innokkaita taiteen ystäviä jotka enemmän tai vähemmän tosissaan kertovat uskonnokseen taiteen.
Taidetta tehdään yleensä hyvin harkiten ja teoksia syntyy vain pieni rajallinen määrä. Siksi aiheella ja esiin nostettavalla teemalla on väliä. Taiteilijan kannattaa tarttua niihin aiheisiin joihin hän uskoo ja sitten ikäänkuin julistaa nämä taiten tehdyt oivalluksensa yleisölle.
Taiteessa etsitään myös "totuutta" uskontojen tapaan. Jokainen teos on taiteilijan näkemys tai tulkinta - eli taiteilijan totuus jostain asiasta. Jos totuus välittyy eteenpäin katsojalle ja teos puhuttelee tai koskettaa syvemmin, niin silloin voidaan sanoa että taiteilija on onnistunut työssään.
Yleensä katsojakin odottaa että taiteessa on sisältöä ja ajatusta. Hän haluaa tulla kosketetuksi ja saada uusien näkökulmien kautta sisältöä, suuntaa ja lohtua elämäänsä. Taide piristää ja auttaa jaksamaan. Katsoja voi jopa kokea että juuri hän on tärkeä ja taiteelle rakas. Taide parantaa ja kutsuu tyhjiä astioita luokseen.
Museoissa on hyvin aistittavissa tähän liittyvä "taiteen henki". Suurissa saleissa on harras ilmapiiri kuin kirkossa konsanaan ja teokset on sijoitettu valkeille alttareille taiteenpalvojien iloksi. Tätä jokainen voi pohtia seuraavalla kerralla näyttelyssä käydessään.
Haluaisin kysyä mitä taide merkitsee kirkolle tänään? Onko se vanhaan kristilliseen traditioon nojaavaa kirkon koristelua, huonosti hyödynnetty ja tutkittu voimavara, kilpaileva uskonto vai jotain muuta? Kunnon keskustelu taiteesta saataisi olla kirkossa paikallaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien ristey... -
Longer version of this article is at my homepage . Expansion in Art-making and Expansion-motivated art Introduction This article is a compa... -
Laitan tähän piirtämisjumpan rungon, jota voi vapaasti soveltaa kuvataiteen opetuksessa ja muissa yhteyksissä. Perusajatus tässä on järjestä...
2 kommenttia:
Hienoja ajatuksia! Jäin pohtimaan tuota viimeistä kappaletta, missä peräänkuulutit kirkon keskustelua taiteesta. Taannoin istuin kaksivuotiskauden Kirkkopalvlujen taidelainaamo Seccossa ja vuosien varrrella pappiystävien kautta olen ollut tekemisissa samansuuntaisten asioiden kanssa. Mielestäni kirkon taide, ev.lut, kirkoissa on liitetty kirkon palveluksiin. Olen nähnyt hyvää nykytiadetta kirkoissa, mutta aina se on liittynyt joko kirkkotekstiileihin, hautajaisjärjestlyihin, seurakuntasaleihin.. eli niihin kohtiin, missä kohdataan ihmisiä. Seurakunnat eivät osaa itse valita teoksiaan ja usein seurakunnissa on paljon testamenttilahjoituksilla saatua harrastaja taiteen, sanonko, tekelettä, mikä on ala-arvoistakin paikotellen, mutta niihin kuten taiteeseen aina liittyy tunnepuoli.. se mummo, kun lahjoitti tämän.. olen myös nähnyt, että ennen niin vauraat seurakunnat ovatkin tässä yhteiskunnassa samoissa taloudellisissa vaikeuksissa kuten muutkin, ja joutuvat tinkimään, kuten aina, taiteesta. Minusta olisi hienoa, jos evlut seurakunnissa voitaisiin sijoittaa kuvataiteisiin enmmmän. uskon sen voimaan myös näissä tiloissa.
Noinhan se on. Taide liittyy kirkossa erilaisiin tarpeisiin ja toimintoihin ja tämän lisäksi on kaikenlaista sekalaista taiteeseen liittyvää kuten se mummon lahjoittama taulu, ryijy tms. Taide asiat hoituvat ikäänkuin omalla painollaan ja kuten sanoit, niistä tingitään aina ensimmäisenä kun taloudessa on tiukkaa. Sääli, sillä taide voisi olla hyvä keino ottaa posiviivessa valossa kontaktia yhteiskuntaan, seurakuntalaisiin päin.
Toivottavasti keskustelu herää jossain vaiheessa. Yksi puheenvuoro tuskin vaikuttaa mitään...
Lähetä kommentti