Tässä 2.12.2010 ilmestyvään ESSE-lehteen (Espoon seurakuntien lehti) kirjoittamani puheenvuoro taiteesta. Teksti julkaistaan palstalla jossa Espoolaiset taidevaikuttajat kynäilevät erilaisia näkökulmia taideasioita sivuten.
Taide on kuin uskonto
Kristinusko on taantunut. Se on jäänyt nykyihmisen arjessa taka-alalle. Ei pyöri elämä enää kirkon ympärillä niin kuin 100 vuotta sitten. Yksilön tarpeet korostuvat ja Jumalan tahtoa tärkeämmäksi on tullut se miten ihminen itse haluaa elämänsä elää, se mitä "minä" tahtoo.
Aika muuttuu, mutta ihmisen hengellinen kaipaus on sama. Sieluilla on yhä nälkä. Jos hengen ravintoa ei saa kristillisistä lähteistä, niin silloin sisältöä haetaan jostain muualta, kuten taiteesta.
Taiteessa onkin paljon uskontoon vivahtavia sävyjä, jopa siinä määrin että siitä voi tulla joillekin uskonnon korvike tai uususkonto. Olen tavannut useita taiteilijoita tai innokkaita taiteen ystäviä jotka enemmän tai vähemmän tosissaan kertovat uskonnokseen taiteen.
Taidetta tehdään yleensä hyvin harkiten ja teoksia syntyy vain pieni rajallinen määrä. Siksi aiheella ja esiin nostettavalla teemalla on väliä. Taiteilijan kannattaa tarttua niihin aiheisiin joihin hän uskoo ja sitten ikäänkuin julistaa nämä taiten tehdyt oivalluksensa yleisölle.
Taiteessa etsitään myös "totuutta" uskontojen tapaan. Jokainen teos on taiteilijan näkemys tai tulkinta - eli taiteilijan totuus jostain asiasta. Jos totuus välittyy eteenpäin katsojalle ja teos puhuttelee tai koskettaa syvemmin, niin silloin voidaan sanoa että taiteilija on onnistunut työssään.
Yleensä katsojakin odottaa että taiteessa on sisältöä ja ajatusta. Hän haluaa tulla kosketetuksi ja saada uusien näkökulmien kautta sisältöä, suuntaa ja lohtua elämäänsä. Taide piristää ja auttaa jaksamaan. Katsoja voi jopa kokea että juuri hän on tärkeä ja taiteelle rakas. Taide parantaa ja kutsuu tyhjiä astioita luokseen.
Museoissa on hyvin aistittavissa tähän liittyvä "taiteen henki". Suurissa saleissa on harras ilmapiiri kuin kirkossa konsanaan ja teokset on sijoitettu valkeille alttareille taiteenpalvojien iloksi. Tätä jokainen voi pohtia seuraavalla kerralla näyttelyssä käydessään.
Haluaisin kysyä mitä taide merkitsee kirkolle tänään? Onko se vanhaan kristilliseen traditioon nojaavaa kirkon koristelua, huonosti hyödynnetty ja tutkittu voimavara, kilpaileva uskonto vai jotain muuta? Kunnon keskustelu taiteesta saataisi olla kirkossa paikallaan.
Taide on kuin uskonto
Kristinusko on taantunut. Se on jäänyt nykyihmisen arjessa taka-alalle. Ei pyöri elämä enää kirkon ympärillä niin kuin 100 vuotta sitten. Yksilön tarpeet korostuvat ja Jumalan tahtoa tärkeämmäksi on tullut se miten ihminen itse haluaa elämänsä elää, se mitä "minä" tahtoo.
Aika muuttuu, mutta ihmisen hengellinen kaipaus on sama. Sieluilla on yhä nälkä. Jos hengen ravintoa ei saa kristillisistä lähteistä, niin silloin sisältöä haetaan jostain muualta, kuten taiteesta.
Taiteessa onkin paljon uskontoon vivahtavia sävyjä, jopa siinä määrin että siitä voi tulla joillekin uskonnon korvike tai uususkonto. Olen tavannut useita taiteilijoita tai innokkaita taiteen ystäviä jotka enemmän tai vähemmän tosissaan kertovat uskonnokseen taiteen.
Taidetta tehdään yleensä hyvin harkiten ja teoksia syntyy vain pieni rajallinen määrä. Siksi aiheella ja esiin nostettavalla teemalla on väliä. Taiteilijan kannattaa tarttua niihin aiheisiin joihin hän uskoo ja sitten ikäänkuin julistaa nämä taiten tehdyt oivalluksensa yleisölle.
Taiteessa etsitään myös "totuutta" uskontojen tapaan. Jokainen teos on taiteilijan näkemys tai tulkinta - eli taiteilijan totuus jostain asiasta. Jos totuus välittyy eteenpäin katsojalle ja teos puhuttelee tai koskettaa syvemmin, niin silloin voidaan sanoa että taiteilija on onnistunut työssään.
Yleensä katsojakin odottaa että taiteessa on sisältöä ja ajatusta. Hän haluaa tulla kosketetuksi ja saada uusien näkökulmien kautta sisältöä, suuntaa ja lohtua elämäänsä. Taide piristää ja auttaa jaksamaan. Katsoja voi jopa kokea että juuri hän on tärkeä ja taiteelle rakas. Taide parantaa ja kutsuu tyhjiä astioita luokseen.
Museoissa on hyvin aistittavissa tähän liittyvä "taiteen henki". Suurissa saleissa on harras ilmapiiri kuin kirkossa konsanaan ja teokset on sijoitettu valkeille alttareille taiteenpalvojien iloksi. Tätä jokainen voi pohtia seuraavalla kerralla näyttelyssä käydessään.
Haluaisin kysyä mitä taide merkitsee kirkolle tänään? Onko se vanhaan kristilliseen traditioon nojaavaa kirkon koristelua, huonosti hyödynnetty ja tutkittu voimavara, kilpaileva uskonto vai jotain muuta? Kunnon keskustelu taiteesta saataisi olla kirkossa paikallaan.
Kommentit
Toivottavasti keskustelu herää jossain vaiheessa. Yksi puheenvuoro tuskin vaikuttaa mitään...