Taiteilijan raha-asioita tutkitaan säännöllisesti ja viimeksi asialla on ollut Turun kauppakorkeakoulu. Tutkimuksessa tarkasteltiin niitä ammatteja jotka ovat yrittämisen ja palkkatyön välimaastossa, kuten freelance-journalistit, kääntäjät, tulkit ja kuvataiteilijat. Yrittäjyyden ja palkkatyön rajapinnalla? Työn ja toimeentulon rakentuminen eri ammateissa 2000-luvun suomessa (Akola, Heinonen, Pulkkinen, Österberg, 2007).
Kuvataiteilijoita koskeva Elisa Akolan tiivistelmä löytyy Suomen Taiteilijaseuran uudistuneilta sivuilta.
Muutosta parempaa ole tapahtunut. Taiteen myyntitulo on joka kolmannella kuvataiteilijalla vain alle 1000 euroa vuodessa ja seuraavallakin kolmanneksella se jää alle 5000 euron. Ja hieman enemmän kuin 4/5 osan myynti jää alle 10 000 euron. (Ja nämä luvut ovat tietysti bruttoa, josta otetaan vielä kulut pois, mikä tarkoittaa sitä että valtaosa taiteilijoista saa vähemmän tuloja kuin ovat taiteen tekemisen kulut. Jo pelkkä, vaatimattoman, työhuoneen vuokra saattaa olla 300-500 kuussa ja jos eläkettä maksaa niin siihen voi mennä 4000-5000 vuodessa ja tähän vielä materiaalit ja kaikki muu päälle.)
10% myy korkeintaan 20 000 euroa, eli tulot ja menot alkavat asettua kategoriaan + - 0, jolloin taiteilu kattaa lähinnä kulut ja välillä jää hieman kahvirahaa. Vain 2% taiteilijoista ylittää myynnissä 40 000 euron rajan, jolloin voidaan puhua kulujen vähentämisen jälkeen pienistä ansioista.
Näistä luvuista huolimatta vain puolet taiteilijoista oli tutkimus hetkellä palkkatöissä. Yksi syy tähän on varmasti se että monella taiteilijalla näyttäisi olevan ymmärtäväinen puoliso, joka sponsoroi toimintaa. Kun taiteilijoilta kysyttiin erilaisia tulolähteitä, mistä kaikkialta he saavat rahaa, niin 20 % ilmoitti "muut" tulonlähteet, kuten puolison avustus ja säästöt.
Oma käsitykseni on että puolison merkitys taiteilijoiden toiminnan tukemisessa on paljon isompi mitä tässä tutkimuksessa tulee ilmi. Olisikin mukava joskus lukea jokin kunnollinen analyysi myös tästä asiasta. Asiasta ei pahemmin ääneen puhuta ja siihen liittyy häpeää. Kukapa nyt haluaisi julkisesti huudella, että puolison rahoilla tässä oikeasti eletään.
Ehkä apurahoituksessa pitäisi myös tarkastella asioita hieman tästäkin näkökulmasta. Jos on kaksi tasavertaista hakijaa, niin pitäisikö silloin suosia sitä hakijaa, jolla on yhdessä puolisonsa kanssa tiukempi tilanne?
Tutkimuksessa tulee esiin se kuinka taiteilijan työ täyttää hyvin yrittämisen ulkoiset tunnusmerkit. Puolet taitelijoista tunnisti työssään yrittämisen piirteitä. Tosin yrittämiseen viittaa myös taiteilijoiden välinen kilpailu, jota koki neljä viidestä. Kilpailu on tabu, josta taidekentällä ei pahemmin puhuta ja juuri sen takia kun asia liittyy niin vahvasti yrittämiseen.
Kaikesta huolimatta taitelijat ovat varsin tyytyväisiä työhönsä. Taidetta tehdään vaikka henki menisi, kyseessä on enemmänkin elämäntapa kuin työ.
Kuvataiteilijoita koskeva Elisa Akolan tiivistelmä löytyy Suomen Taiteilijaseuran uudistuneilta sivuilta.
Muutosta parempaa ole tapahtunut. Taiteen myyntitulo on joka kolmannella kuvataiteilijalla vain alle 1000 euroa vuodessa ja seuraavallakin kolmanneksella se jää alle 5000 euron. Ja hieman enemmän kuin 4/5 osan myynti jää alle 10 000 euron. (Ja nämä luvut ovat tietysti bruttoa, josta otetaan vielä kulut pois, mikä tarkoittaa sitä että valtaosa taiteilijoista saa vähemmän tuloja kuin ovat taiteen tekemisen kulut. Jo pelkkä, vaatimattoman, työhuoneen vuokra saattaa olla 300-500 kuussa ja jos eläkettä maksaa niin siihen voi mennä 4000-5000 vuodessa ja tähän vielä materiaalit ja kaikki muu päälle.)
10% myy korkeintaan 20 000 euroa, eli tulot ja menot alkavat asettua kategoriaan + - 0, jolloin taiteilu kattaa lähinnä kulut ja välillä jää hieman kahvirahaa. Vain 2% taiteilijoista ylittää myynnissä 40 000 euron rajan, jolloin voidaan puhua kulujen vähentämisen jälkeen pienistä ansioista.
Näistä luvuista huolimatta vain puolet taiteilijoista oli tutkimus hetkellä palkkatöissä. Yksi syy tähän on varmasti se että monella taiteilijalla näyttäisi olevan ymmärtäväinen puoliso, joka sponsoroi toimintaa. Kun taiteilijoilta kysyttiin erilaisia tulolähteitä, mistä kaikkialta he saavat rahaa, niin 20 % ilmoitti "muut" tulonlähteet, kuten puolison avustus ja säästöt.
Oma käsitykseni on että puolison merkitys taiteilijoiden toiminnan tukemisessa on paljon isompi mitä tässä tutkimuksessa tulee ilmi. Olisikin mukava joskus lukea jokin kunnollinen analyysi myös tästä asiasta. Asiasta ei pahemmin ääneen puhuta ja siihen liittyy häpeää. Kukapa nyt haluaisi julkisesti huudella, että puolison rahoilla tässä oikeasti eletään.
Ehkä apurahoituksessa pitäisi myös tarkastella asioita hieman tästäkin näkökulmasta. Jos on kaksi tasavertaista hakijaa, niin pitäisikö silloin suosia sitä hakijaa, jolla on yhdessä puolisonsa kanssa tiukempi tilanne?
Tutkimuksessa tulee esiin se kuinka taiteilijan työ täyttää hyvin yrittämisen ulkoiset tunnusmerkit. Puolet taitelijoista tunnisti työssään yrittämisen piirteitä. Tosin yrittämiseen viittaa myös taiteilijoiden välinen kilpailu, jota koki neljä viidestä. Kilpailu on tabu, josta taidekentällä ei pahemmin puhuta ja juuri sen takia kun asia liittyy niin vahvasti yrittämiseen.
Kaikesta huolimatta taitelijat ovat varsin tyytyväisiä työhönsä. Taidetta tehdään vaikka henki menisi, kyseessä on enemmänkin elämäntapa kuin työ.
Kommentit