Stendhalin oireyhtymä tarkoittaa lyhytaikaista taidenautinnnon aiheuttamaa ylikuumenemistilaa, jossa teoksen kokija ikäänkuin musertuu hetkellisesti teoksen ihanuuden tai ylivertaisuuden alla.
Syndrooma on saanut nimensä ranskalaisen kirjailijan Henri Beyle Stendhalin mukaan, joka kirjoitti päiväkirjaansa 1800-luvun alussa kokemuksistaan Santa Crocen basilikassa mm. seuraavaa: "Kaikki näkemäni puhui niin elävästi suoraan sielulleni. Sydämeni hakkasi ja tuntui kuin elämä olisi virrannut minusta ulos. Pelkäsin kävellessäni, että putoan tyhjyyteen.”
Tämä ylenpalttisen kauneuden aiheuttama tilapäinen sekoaminen tunnetaan Keski- ja Etelä-Euroopassa, jossa se iskee toisinaan turisteihin.
Mutta aina ei tarvitse matkustaa ulkomaille hyvää teosta kokemaan, sillä sellaisia löytyy lähempääkin. Esimerkiksi Ateneumin Kalevala näyttelyssä on esillä todella hieno Stiina Saariston lyijykynällä alumiinilla pohjustetulle paperille toteutettu iso 4,5 m leveä teos. Suosittelen. Teos aiheuttaa väristyksiä.
Teoksen tehoa lisää tietoisuus yksinkertaisesta välineestä ja se seikka että muutamat tunnetut taiteilijanimet on pahasti alisuoriutuneet Kalevalan haasteesta. Näkee selvästi ettei tehtävä ole oikein jokaista mukaan kutsuttua sytyttänyt. Mutta Saaristo on kyllä laittanut hommaan kaikkensa ja jo yksin hänen teoksensa on näkemisen arvoinen.
Ja toki näyttely on muutenkin hyvä kokonaisuus, aikaa vain kannattaa varata runsaasti, sillä Kalevalaan liittyviä teosia on esillä todella laajasti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien ristey... -
Longer version of this article is at my homepage . Expansion in Art-making and Expansion-motivated art Introduction This article is a compa... -
Laitan tähän piirtämisjumpan rungon, jota voi vapaasti soveltaa kuvataiteen opetuksessa ja muissa yhteyksissä. Perusajatus tässä on järjestä...
4 kommenttia:
Stendhal siis oli ilmeisesti Firenzen Santa Crocen kirkossa. Suomeksi Pyhän Sydämen kirkko.
Firenze on hyvä paikka kokea Stendhalin syndrooma, käsittääkseni Stendhal ei ollut ainut. Muistan kyllä itsellänikin sydämen lyöntitiheyden vaihteluita ynnä huimausta. Paikallisissa terveyskeskuksissa oireyhtymä tulee kuulemma edelleen vähin erin esiin.
Tuosta Kalevala-näyttelystä en ole päässyt käsitykseen että mitä se on. Tuli mieleeni se, että moni nykyajan lukija ei edes käsitä mitä Kalevalassa lukee.
Ei se vaikeata kieltä ole, mutta itäistä kyllä.
minä saan stendhalin syndrooman joka kerta kun katson noita kuvia pekan työhuoneesta ja sen valosta.
Näyttely on aika laaja ja se on toteutettu ajatuksella "kaikkea mahdollista Kalevalataidetta ja muutama sävellys ja nykytaiteilijoiden tilaustyö tähän päälle"... ehkä vähän turhankin laaja yhdellä kertaa sulatettavaksi.
Kiitos vaan Meri kommentista,
ehkäpä joskus tulevaisuudessa puhutaan tietokoneen ruudun äärellä koetuista ylimaallista aistimuksista, sähköisestä tunnelatauksesta jonka purku vaatii ammattiauttajan toimenpiteitä.
Lähetä kommentti